Kuoronjohtaja kaivaa vahvuudet esiin

Torstai 8.6.2017 klo 10:51 - Teksti Kauko Niemi, kuva Pentti Mansukoski

Kuorokilpailuun osallistuminen ja ohjelmiston valinta on aina haasteellinen tehtävä.  Miten valikoituu oikea kisaohjelmisto, jottei se ole läpihuutojuttu ja kisamatka mene turismin puolelle?

Kuoronjohtaja on se, joka ainoana henkilönä tuntee instrumentin niin hyvin, että pystyy toimivan ja optimaalisen valinnan kuoron kehityksen kannalta tekemään.

Helsingin Laululla oli joitakin ylimääräisiä maistiaisia kokeiltavina ennen kuin lopullinen ohjelmisto lähetettiin lopullisessa muodossa kisajärjestäjälle viime syksynä.

Hanna_Remes_vaakakuva_Kuva_Pentti_Mansukoski.jpg

Helsingin Laulun taiteellinen johtaja Hanna Remes – mitkä ovat kolme keskeisintä asiaa, kun aloitat kilpailuohjelmiston suunnittelun?

Ensiksi pitää puntaroida kuoron vahvuudet ja kehittämispuolet: pyrin ohjelmistovalinnoillani tukemaan kuoron vahvuuksia ja ajattelemaan kisaprojektia myös kuoron kehittämishaasteiden ”buustaajana”, Hanna Remes sanoo.

”Toiseksi valintaprosessissa nousee kuoron musiikillinen identiteetti: koetan miettiä, ”mikä on meidän näköistä musiikkia” ja millä tavalla minä voisin kuoronjohtajana ohjelmistovalintojeni kautta rikastuttamaan ja löytämään uusia musiikillisia särmiä kuoron identiteettiin.”

”Ohjelmiston valinnassa pitää huomioida myös innostuminen ja innostaminen.”

Helsingin Laulu teki jo vuosia sitten päätöksen musiikillisen tavoitteen tasosta ja että tasoa mitataan mahdillisimman puolueettomasti kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Mikä on sopiva ja siedettävä aika Helsingin Laulun tapauksessa varautua harjoitteluun, jotta kisaohjelma saadaan haluttuun kuntoon?

Hanna Remes uskoo, että keskimäärin harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuosi ennen kilpailua.

”Ohjelmiston harjoitteluun ja lauluihin syventymiseen on tärkeää varata riittävästi aikaa. Liian lyhyt harjoitteluaika voi aiheuttaa paniikkia, mutta liian pitkä jänne voi saada aikaan jännitteen ja innostuksen lopahtamisen. Vuosi on hyvä kompromissi.”

Kisaohjelmistoa hiotaan huolellisesti, jopa pikkutarkasti verrattuna vaikkapa kuoron kevätkonserttiin.

Hannan mielestä jokainen esiintymistilanne on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaiseen esiintymiseen pitää valmistautua huolella.

Tietysti on myönnettävä, että kilpailussa kuoro haluaa antaa parastaan, mutta ajattelen, että jokainen konsertti ja esiintymistilanne on myös yhtä arvokas. Kilpailuesityksen tekee erityiseksi se, että siitä saadaan palautetta kuoromusiikin ammattilaisilta.

Kuinka paljon ohjelmistosuunnittelussa pitää varautua siihen, että suhteellinen pitkän ajan kuluessa porukka saattaa muuttua tai viime hetkellä joku sairastuu? Helsingin Laulun kohdallahan on kyse melko pienestä, lähes kamarikuoro saundisesta kuorosta, missä stemmoissa ei juurikaan ole reservejä.

”Tämä on ikuisuuskysymys. Ajattelen kuitenkin, että kuoro itse miettii ja päättää tavoitteistaan ja näin ollen myös kisaan osallistumisesta. Yhteiseen sitoutumiseen mielestäni kuuluu myös se, että suunnitellusta ja sovitusta ohjelmistosta pyritään pitämään kiinni. Aina välillä joutuu kyllä tekemään kompromisseja, mutta se kuuluu elämään.”

Hanna_Pontcho_vaaleanpunainen.jpg

Hanna Remeksen mielestä nyt ollaan siinä tilanteessa, että ensi viikolla Linzissä ennakkoajatukset ja todellisuus kohtaavat oikein hyvin.

Millaisia tuliaisia Linzistä on odotettavissa?

”Toivon, että tuomisina on kaksi ehjää, ”meidän tämän lauluvuoden parasta keikkavetoa” sekä paljon hyvää mieltä sekä innostusta ensi laulukauteen.”

Mitä on ollut opittavana aiemmista Helsingin Laulun kilpailuista? 

Minusta kilpailuprojekteista kuoro oppii aina todella paljon. Kuoro luo yhteistä todellisuutta ja saa yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteistä näkyä kuoron musiikillisesta identiteetistä, Remes luonnehtii.

”Kuorolle tarjoutuu mahdollisuus kuulla lyhyessä ajassa hyvin monenlaisia ja erilaisia kuoroja eri puolilta maailmaa: tarjoutuu mahdollisuus tutustua erilaisiin kuorokulttuureihin.”

”Kilpailuissa kuoro kehittyy aina sekä taidollisesti että ilmaisullisesti.”

Paljonko kilpailuista on saatavissa sellaista palautetta, jota voi hyödyntää jatkossa kuoron kehityksessä?

Palaute on aina arvokasta, palaute kannattaa käydä huolella läpi sekä suhteessa itse kisaesitykseen että koko prosessiin.

Palautteet ovat samalla myös jollakin tasolla subjektiivisia. Jokainen tuomari arvioi esitystä omien ihanteidensa ja painotuksiensa läpi. Se on myös tärkeää muistaa palautteen läpikäynnissä.

Lue myös;

Nyt polkataan ilman haitaria

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Ainutkertainen mahdollisuus satsata minulle tärkeään laulamiseen

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Hanna Remes, kuorokilpailu, sekakuoro, kuoro

Nyt polkataan ilman haitaria ja ilman isänmaan puolustusta

Maanantai 5.6.2017 klo 22:35 - Tekstin koostaminen ja kuva - Kauko Niemi

Helsingin Laulun ensiviikkoiseen kilpailuohjelman sekakuorosarjan ohjelmistoon kuuluun Säkkijärvenpolkka. Ei niin tavanomaista, että Säkkijärvenpolkkaa esitettäisiin ilman harmonikkaa, pelkillä ihmisäänillä.

Sävelhän on varmasti tuttu vähintäänkin niissä perheissä, tuttavapiireissä, joissa on yksikin haitaristi. Tunnetuin versio on eittämättä Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämä versio.

Kun vietämme Suomi 100 vuotta, niin Säkkijärvenpolkan voi hyvällä syyllä nimetä yhdeksi historiamme tärkeimmäksi biisiksi. Säkkijärven polkkaa pidetään jopa  malliesimerkkinä elektronisesta sodankäynnistä.

HL_850_KN861637.jpg

Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämästä Säkkijärven polkasta tuli yllättävä apu suomalaisille jatkosodan taisteluissa vuonna 1941.

Suomalaisten valtaamassa Viipurissa räjähteli venäläisten miinoja kuin itsekseen. Lopulta suomalaiset löysivät miinojen laukaisulaitteita. Ne tutkittiin ja saatiin selville, että ne olivat radiomiinoja, jotka laukesivat tietyllä taajuudella.

Yksi tutkijoista oli Yleisradion radioinsinöörinä toiminut Jouko Pohjanpalo. Hän laati radiomiinojen häirintäsuunnitelman. Venäläisten käyttämä taajuus oli tukittava jollain riittävän monisointuisella ääniaseella. Näin alkoi Säkkijärven taukoamaton soitto taajuudella 715 kHz. Paitsi että polkka oli riittävän reipas, se myös sopi sanoitukseltaan tilanteeseen hyvin.

Operaatio Säkkijärven polkka soi taukoamatta elokuusta 1941 kevättalveen, helmikuuhun 1942.

Yhtäjaksoinen ralli poiki myös kiukkuista kuulijapalautetta kotirintamalta Yleisradiolle. Operaatiosta tietämättömät siviilit epäilivät, että Yleisradion soittolistoihin oli päässyt käsiksi joku hullu.

Mutta niin vain kävi, että Säkkijärven polkka pelasti Viipurin silloin, ja yksikään venäläisten radiomiina ei päässyt räjähtämään Vesterisen hanurin soidessa.

Säkkijärven polkan tyyppistä häirintää on käytetty nykyajan sodissakin, ja radioaallot ovat edelleen elektronisen sodankäynnin pääväyliä.

Sakkijarvi_Pontcho_punainen.jpg

Polkka on merkitty kansansävelmäksi ja sen melodiaa oli soitettu ainakin jo 1800-luvun lopulla Karjalankannaksella, jolloin sillä ei ollut vielä nimeä.

Sieltä se tarttui monen tuon ajan harmonikansoittajan ohjelmistoon. Polkkaa olivat soittaneet enimmäkseen Säkkijärveltä olleet pelimannit "muistin rajoista saakka", ja kappale sai tästä nimekseen Säkkijärven polkka.

Alun perin se muodostuu kolmesta Säkkijärven seudulta peräisin olevasta kansansävelmästä. Laulun levytti ensimmäisenä norjalais-amerikansuomalainen harmonikansoittaja Willy Larsen 1928, mutta tunnetuksi sen ovat tehneet eritoten harmonikkataitureiden Vili Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan levytykset.

Melodiassa on yhtäläisyyksiä joihinkin länsivenäläisiin ja puolalaisiin tanhusävelmiin. "Säkkijärven kanttorina toiminut kirkkomuusikko Primus Leppänen (1872–1934) kirjoitti polkan nuotit paperille, merkiten sen tunnollisesti kansansävelmäksi. Hän tarkoitti polkkanuoteillaan orkesterikappaletta, mutta tanssisävelmäksi se muodostui.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Säkkijärvenpolkka, Helsingin Laulu, Kuoro, sekakuoro, Kuorokilpailu, Linz

Tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia

Keskiviikko 3.5.2017 klo 21:19 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Olli_850_KN175602.jpg

Olli Orkonevaa voisi jo kutsua kilpailukonkariksi. Hänelle tuleva kesäkuun Anton Bruckner kuorokilpailu Itävallassa on toinen kilpailu Helsingin Laulun riveissä. Edellinen ajoittui vuoteen 2014 ja se järjestettiin Espanjassa, Barcelonan kupeessa Calellassa.

”Jörkka Donneria mukaillen: kilpaileminen kannattaa aina”, Olli tuumaa.

”Minulle oli selvää, että lähden mukaan, jos vain työt ja finanssit sallivat. Veneen hankinta on toteutusvaiheessa ja hommasin kvartetille laulukamat. Hetken aikaa näytti siltä, että lisämenojen kattamiseksi pitäisi vähintään heittää voltti, mutta kävi ilmi, että verottaja oli hyväntahtoisesti pidättänyt minulta ennakonpidätykset ylisuurina ja korjaa virheensä runsaskätisesti.” 

Mikä merkitys kilpailulla on sinulle henkilökohtaisesti?

”Kilpailua ja esimerkiksi levytystä varten on pakko harjoitella tinkimättä ja laulut on todella osattava niin, että ne voi laulaa rohkeasti ja itseensä luottaen. Hyvinkin erilaiset akustiikat vain korostavat osaamisen merkitystä, erilaisissa akustiikoissa on osattava laulaa ilman oman stemman tukea. Meillä kisaohjelman biisejä lisäksi lauletaan eri kuoromuodoissa ja myös sekajärjestyksessä. Tämä asettaa lisää haasteita osaamiselle.”

Olli uskoo, että harjoitteluun tuli uusi vaihde, jota on pyrittävä pitämään päällä jatkossakin. Ollin kokemus antaa selviä viitteitä siitä, että jatkuva harjoittelu tekee lisäksi jänniä asioita äänelle. Hänestä tuntuu, että ääni on kasvanut ja sijoittuu oikein, ja voi luottaa siihen paljon entistä paremmin. Tämän kehityksen pohja luotiin kuoron laulupedagogin Margit Tuokon tunneilla kahdessa eri jaksossa. Se työ tulee saamaan myös jatkoa.

”Stemman osaaminen ja äänen kehittyminen yhdessä tekevät laulamisesta nautinnon. Luulen, että sama pätee kuorollekin”, Olli arvelee.

Mikä on tärkeintä ensi kesäkuun 15. päivän iltapäivällä juuri ennen ensimmäistä lavalle astumista?

Olli_slogan_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg”Juuri ennen lavalle astumista on oltava vakuuttunut osaamisestaan. Silloin ei kerrata enää mitään, vaan heitetään kaverien kanssa high fivet ja todetaan, että tämä hoidetaan. En itse osaa enää lainkaan jännittää ainakaan kuorossa tai kvartetissa laulamista, joten en tarvitse rentoutumisrituaaleja.”

”Ennen esitystä juon vettä ja varon kahvia ja parfyymien hajuja, ne voivat tehdä yllätyksiä kurkussa. Yleensä juttelen niitä näitä, lavalla vain tunnustelen hetken paikan tunnelmaa.”

Olli sanoo oppineensa aiemmasta kilpailusta ainakin sen, että tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia. Ei ihan niitä kuuluisaa kymmentä tuhatta, mutta paljon. Niitä tarvitaan paljon senkin jälkeen, kun kaikki tuntuu jo sujuvan. Se vapauttaa oloa ja suoritusta.

Mitä mieltä olet ohjelmistost?. Mikä biisi on suosikkisi, entä mikä on haastavin?

Ohjelmisto on Ollin mielestä sekä tasoltaan että laadultaan Helsingin Laululle sopiva. Suosikki on Brucknerin "Locus iste", sen bassolinja on monumentaalinen ja tuntuu koko kropassa. 

”Se on ehkä fyysisintä laulua, jota olen tehnyt, ja hyvin kokonaisvaltainen kokemus jo nyt. Makaroffin "Sytytä liekki taivaasta" svengaa, mutta on ihan eri maailmasta. Saan sen olemuksesta hitaasti kiinni, mutta valinta voi olla kilpailun kannalta hyvä.”

Mikä on veikkauksesi Helsingin Laulun Linzin tuliaisista?

”Odotan, että taso vähintään säilyy kultatasolla, nappisuorituksella paranee. Yritän itse tuoda tuliaisina myös prepatun saksankielen.” 

”Tällainen kilpailurupeama vaikuttanee kuoroon ainakin vuoden pari. Meillä on sen ansiosta uutta, hyvin harjoiteltua, esityskelpoista ohjelmistoa, ja matkoissa on parasta , että kuoro ei ole sortin sakki, vaan ihmisiä, jotka ovat vuosia tähdänneet yhdessä hyvään lopputulokseen. Ensi kertaa kilpaileville sillä on varmasti suurin merkitys. Tämän jälkeen he alkavat olla kouliintuneita kuorolaisia.”

Olli Orkoneva aloitti Helsingin Laulussa vuonna 2012 ja laulanut koko ajan baritonistemmassa.

Olli on bassona myös kuoron vakiokvartetin 4funin kokoonpanossa sekä kuoron hallituksen jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Olli Orkoneva, Helsingin Laulu, kuoro, sekakuoro,

Viileää vappua!

Sunnuntai 30.4.2017 klo 8:56 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

4fun.jpg

Luonnon sävelet ja sovitukset eivät aina kulje haluamallamme tavalla, mutta meitä eivät kelit pitele.

Valitettavasti huomiseksi et voi meitä tilata laulamaan, sillä huomisen kelistä riippumatta luomme joka tapauksessa aurinkoista ja keväistä fiilistä yksityisissä vappujuhlissa.

Mutta kevät ja kesä ovat juhlia täynnä, iloisia ja surullisia.

Synttärit, häät, kesäjuhlat? Perhe- tai sukujuhlat? Ystävien kesken? Työpaikan kesäjuhlat tai muu tapahtuma?

Helsingin Laulun kvartetti 4fun (erja.uosukainen_at_elisanet.fi) tai kulloistakin tapausta varten kuoron laulajista muodostettu isompi tai pienempi ryhmä tai mikseipä koko kuorokin on käytettävissä.

4fun -ohjelmistossa on vakavaa ja hauskaa, niin klassista, kevyttä kuin myös jazzahtavaa, suomen, englannin ja ruotsin kielellä, joskus myös mm. italiaksi ja latinaksi.

4fun - erja.uosukainen_at_elisanet.fi

muut kokoonpanot

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 4fun, Helsingin Laulu, kuoro, sekakuoro, vappu, esiintymistarjous,

Kvartetti 4fun hakee palautetta Turusta

Maanantai 9.1.2017 klo 12:10 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Eilen sunnuntaina kokoontui jälleen kerran Helsingin Laulun kvartetti 4fun harjoittelemaan. Tällä kertaa ehkä aavistuksen verran topakammin kuin yleensä. Sillä ryhmä osallistuu Sekakuoroliiton yhtyelaulukatselmukseen. Katselmus on osa liiton koulutus- ja kokousviikonloppua helmikuun 10-12. päivinä Turussa.

4fun_1A4A28472.jpg

Erja Uosukainen, Seppo Mallenius, Kirsi Hiekkanen, Olli Orkoneva sunnuntaitreeneissä 

4fun ei ole aiemmin vastaaviin katselmuksiin tai kilpailuihin osallistunut. ”pitkäänhän tätäkin mussuteltiin, ennen kuin päätös syntyi”, sanoo kvartetin tenori Seppo Mallenius.

”Se ei vaan edistä kehittymistä, jos kuuntelee vaan hyvien kavereiden kehuja jonkun esityksen jälkeen. Näin ei löydy kipukohtia, joita itse ei huomaa. Katselmus on erinomainen paikka saada asiantuntijoiden arvio tilasta missä mennään.”

4fun on opetusmielessä käynyt lauluteknisiä asioita läpi muutaman kerran myös Helsingin Laulun laulupedagogi Margit Tuokon kanssa.

”Onhan meillä realistinen käsitys omista tavoitteistamme ja nyt pyrimme arvioimaan missä vaiheessa matkaa olemme” sanoo ryhmän sopraano Erja Uosukainen.

4funin keikkakalenterissa on tällä hetkellä neljä esiintymistä, joista kahta harjoiteltiin eilen.

Mille tahansa kuorolle on eduksi, jos kuoron sisällä on pienryhmiä ja laulajia, jotka pystyvät laulamaan myös kvartetissa. Pienryhmälaulanta kasvattaa vastuuta omasta tekemisestä ja paljon tarkempaa toisten kuuntelua ja yhteenlaulamista.

Helsingin Laulussa on yksilötason kehittymistä sivuttu myös ahkerasti erilaisten laulumerkkien suorituksilla, joihin pelisäännöt on laatinut Sekakuoroliitto. Viime vuoden lopulla suoritettiin toistakymmentä eritasoista laulumerkkiä,

4fun aloitti vuoden 2013 alussa. Tuolloin kuorossa jo laulaneet Erja Uosukainen ja Kirsi Hiekkanen olivat jo jonkin aikaa haikailleet pienryhmälaulannasta, sillä muilla pienryhmillä tuntui olevan oikein mukavaa ja pääsivät keikoille mihin iso kuoro ei voinut mennä.

Vuoden 2013 alussa kuoroon liittyivät Seppo Mallenius ja Olli Orkoneva ja näin Kirsi ja Erja saivat haaveensa toteutettua, eivätkä herrat panneet hanttiin. Treenit alkoivat pikimmiten ja ensimmäinen julkinen esiintyminen oli jo Helsingin Laulun kevätkonsertissa 13.5.2013.

Nelisten hauskaa olisi kait tämän ryhmän nimen vapaa suomennos. Ja tämä on todistettavasti nähty ainakin kuoron pikkujouluissa. Pienryhmän sisäinen dynamiikka on aika keskeistä, jos meinataan olla pidempään yhdessä ja kehittyä yhdessä, etenkin silloin kun pienryhmä etenee omalla ohjelmistollaan kuten 4fun tekee. Tosin tilanteen mukaa ohjelmistoon kuuluu myös koko kuoron lauluja.

Sekakuoroliiton koulutukseen ehtii ilmoittautua yksityishenkilönä vielä huomenna 10.1.2017

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, 4fun, kvartetti, sekakuoro, kuoro,

Mitä kuusvitosia löytyy musiikkimaailmasta

Maanantai 18.4.2016 klo 21:57 - Kauko Niemi

Tämän vuoden paras numero on 65

Fender.jpg

Edellisessä 65-jutussa pohdittiin matkan ja matkustamisen olemusta 65 näkökulmasta. Nyt on vuorossa musiikki, tosin muusta näkökulmasta kuin toukokuun 13. päivän näkökulmasta Karjalatalossa, missä Helsingin Laulu laulaa 65-vuotisjuhlakonserttinsa.

Luonas siis 65 65 lauloi Robin huippusuosikkivuosinaan. Robinin (Esa Simonen) kenties tunnetuin biisi oli juuri tänä, alun perin Zager and Evansin maailmanlaajuinen suurhitti 'In the Year 2525' vuodelta 1969. Suosiostaan huolimatta Robin jätti iskelmämaailman ja ryhtyi opettajaksi.

Saman ikäisiä Helsingin Laulun kanssa ovat Fender Telecaster -kitara sekä Fender Precision bassokitara.

Fender Telecaster (kutsumanimi Tele), on Fenderin valmistama sähkökitara. Sen ensiesittely tapahtui 1950 nimellä Fender Broadcaster. Helmikuussa 1951 kitaran nimi muutettiin Fender Telecasteriksi, sillä Gretsch-yhtiö oli aikaisemmin rekisteröinyt mallinimen Broadkaster.

Telecaster oli ensimmäinen sarjavalmisteinen umpirunkoinen sähkökitara. Se on rakenteeltaan yksinkertainen ja siten helppo valmistaa teollisena massatuotantona ja se on yhä tuotannossa Fenderin sekä sen omistamalla Squier-alamerkillä.

Fender Telecasterilla ovat soittaneet vuosien varrella monet kuuluisat soittajat: Bob Dylan, Albert Collins, James Burton, Lou Reed, Jimmy Page, Keith Richards, Joe Strummer, John Frusciante, Muddy Waters, Josh Farro, Jon Bon Jovi, James Hetfield, Kurt Cobain [3] ja Bruce Springsteen. Kuuluisia suomalaisia telecasterin soittajia ovat mm. Albert Järvinen, Jari Mäenpää, Ismo Alanko, Kari Peitsamo, Andy McCoy, Petteri Salminen, Juha Torvinen ja Juice Leskinen.

Yksi kuoromme jäsenistä näkee kutosia ja vitosia vähän joka puolella. Pianon päällä olikin Sibeliuksen Puusarja Op. 75: Viisi kappaletta pianolle. Viides sävellys on nimeltään Kuusi - taas numerot väärin päin, mutta haitanneeko tuo nyt kovinkaan paljon.

Jussi Raittinen on puolestaan levyttänyt Oi kuuskytviis. Käännösiskelmän sanat on tehnyt Pekka Tammilehto alias Topi Sorsakoski. Sikäli mielenkiintoinen tapaus, ettei ainakaan kovin helpolla löydy kyseisen laulun sanoja netistä. Kansainvälinen laulujen sanoituksiin keskittyvä nettipalvelukin ihmettelee ääneen, kuinka voi olla mahdollista, ettei tällaisen laulun sanoja löydy. Laulun ajatuksena on kuitenkin, ettei nyt kannattaisi kahdesti elää 65-vuotispäivää.

Kuuskutviis on näköjään kulttinumero iskelmätaivaalla. Seppo Närhi julkaisi vuonna 1972 tarinan Prinsessa 65.
Hän oli siis prinsessa kuuskyt-viis // mutta nykyään bändit hänestä tuskin veisaa viis // on jääneet taa jo huoneet tähtien // on kruunussa ruoste jo vuosikymmenen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, helsinkiläinen sekakuoro, 65,

Agricolan päivää

Lauantai 9.4.2016 klo 9:15 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Agricola_agricola_KF5A8144.jpg

Tänään kiitämme ja kumarramme Mikael Agricolaa. Voimme laulaa ja tulkita suomalaisia lauluja Suomen kielellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Micael Agricola, kuoro, Helsingin Laulu, sekakuoro

Tuli karkottaa pahat henget

Sunnuntai 3.4.2016 klo 21:12 - Kauko Niemi

Kokko.jpg

 

Kadonneen biisin metsästys: 

Olemme juuri polttaneet pääsiäiskokkoja. Toukokuussa sytytämme helavalkeita ja perinteisiin kuuluvat juhannuskokot syttyvät kesäkuussa. Elokuun pimenevissä illoissa syttyvät elovalkeat. Elävä tuli on keskeisessä roolissa taas jouluna.

Elävän tulen symbolinen merkitys on vahva myös muissa kulttuureissa. Maaliskuun lopulla Turussa kurdit juhlivat alkanutta uutta vuottaan polttamalla kokkoa.

Tulella on ihmisen historiassa merkittävä rooli, ja se on ehkä ollut ensimmäisiä palvottavia asioita, joita ihminen on hallinnut, aluksi huonommin ja sitten yhä paremmin. Tuli esiintyy muinaisessa filosofiassa myös merkittävänä olemassaolon ”alkuaineena” yhdessä maan, veden ja ilman kanssa. Tätä käsitystä edusti filosofi Empedokles. Jos tuli oli voimakas liittolainen, niin vesi oli tulen vihollinen, joka pystyi tuhoamaan tulen.

Pääsiäiskokko on pääsiäisenä, yleensä pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio. Tapa esiintyy Suomessa voimakkaimmin Pohjanmaalla.

Aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Juhannuskokko on tällä hetkellä Suomen suosituin avotulirituaali. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Juhannuskokkojenkin taustalta löytyy ajatus pahojenhenkien karkottaminen.

 

Kevät on kuitenkin rakkauden ja kiiman aikaa

Helavalkeat eli toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita myös pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.

Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Jokainen, joka on nähnyt eläinten keväisen ulospääsyn navetasta, tietää mitä keväinen pyyteetön riemu oikeasti on.

Helavalkeita tunnetaan vielä Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Nykyisin tapaa on pidetty yllä esimerkiksi Kuusjoella, Kurussa, Nummi-Pusulassa ja muualla, usein kyläyhdistysten voimin.

Helluntain ja helavalkeiden merkitys keväisenä riemuna niin ihmisille kuin eläimillekin on ollut monin verroin suurempi, kuin mitä se nykyisin on kaupungistuneessa yhteiskunnassa.

Helluntaiaiheisia lauluja ja runoja on paljon. Aleksis Kiven runosta Helavalkea avautuu koko keväinen sydämen syvä tykytys. Runohan alkaa;

Vuorella kaikuuvi riemu ja soitto
Helluntain kelmees yössä,
ilosest karkelee nuorison liuta
laattial kallioisel,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

Tätä voisi hyvinkin jatkaa vanhalla sanonnalla – jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä. Kevät on rakkauden aikaa.

Kalervo Tuukkanen on pukenut Kiven Helavalkea-runon monimuotoiseen sävelkieleen. Helsingin Laulu esitti sen ensimmäisessä konsertissaan 8.12.1951. Tämän jälkeen laulun historia ja esityskerrat ovat hämärän peitossa.

Kaukana ei ollut sekään suuri vahinko, että tämä kertakaikkisen hieno sävellys olisi kadonnut kokonaan. Sitä ei oltu virallisesti taltioitu mihinkään eikä rekisteröity mihinkään.

Nyt Tuukkasen säveltämä Helavalkea on Sulasolin julkaisemana nuottina ja Helsingin Laulu esittää sen jälleen toukokuussa pidettävässä 65-juhlakonsertissaan vuosikymmenten tauon jälkeen.

Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä
impi ja nuorukainen,
vannotaan ijäistä uskollisuutta
koiviston tummas kohdus,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

 

Tapahtuman nettikauppa

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, Helavalkea, Kalervo Tuukkanen, sekakuoro, laulu, Sulasol

Erä Helsingin Laulun laadukkaita kangaskasseja

Tiistai 22.3.2016 klo 11:23 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Kassi monenlaiseen käyttöön. Kassi on eettisesti valmistettu ja valmistuksessa ei ole missään vaiheessa käytetty klooria.

Kassia on myynnissä vain tietty erä, nopeimmat syövät hitaat.

Muovikassien aika alkaa olla pian ohitse. Kolmella kangaskassilla pärjää niin, ettei kaupasta tarvitse ostaa yhtään muovikassia (yksi kotona, yksi autossa ja yksi jossain välillä). Kassit maksavat itsensä takaisin parissa kuukaudessa.

MIKÄ YMPÄRISTÖTEKO!

Suomessa käytetään arviolta noin 55 muovikassia henkeä kohden vuodessa. Luku on huomattavasti alempi kuin EU:n keskiarvo, joka on lähes 200 muovikassia. EU:ssa päätyi vuonna 2010 yli 8 miljardia muovikassia roskaksi ympäristöön.

Nyt on hyvä hetki ryhtyä muuttamaan toimintatapoja ja olla valmiina kun 2019 muovikassidirektiivit tulevat arkeen.

Kassin tilauslomake 

kassi_800_KF5A7938.jpgTyylikäs musta kassi vaikka nuoteille tai nappaskengille.

 

 kassi_800_KF5A7940.jpg

Kauppakassi. Kokemus on osoittanut, että kolmella kangaskassilla pärjää niin, ettei kaupasta tarvitse ostaa yhtään muovikassia (yksi kotona, yksi autossa ja yksi jossain välillä). Kassit maksavat itsensä takaisin parissa kuukaudessa.

 

kassi_800_KF5A7947.jpg 

Kevyt kangaskassi taittuu, vaikka taskun pohjalle.

>> Tilaa kasseja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, helsinkiläinen sekakuoro, kassi. kuoro