Saa Oivan portsari lantin, jonka velkaa jäin

Sunnuntai 8.5.2016 klo 12:00 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

kolmaslinja_800.jpg

Ensi perjantain kuljemme Helavalkea-konsertissamme kolmatta linjaa takaisin. Niin sopii miettiä mistä ja mihin tai siis mistä takaisin. Perjantaina tapaamme myös Muistojen Bulevardilla sekä valssataan Helsinki-valssin tahdissa, sillä Niin Gimis on Stadi.

Lupaamme visiteerata myös Sibeliuksenkadulla , Helsinginkadulla, Eino Leinon kadulla ja Aleksis Kiven kadulla sekä Tuukkasenkujalla.

Mutta mikä on tuo mystinen kolmas linja siinä Toisen linjan ja Neljännen linjan välissä saman suuntaisesti idästä länteen. Eilisellä kamerakierroksella siinä Kallion kirkon ja suuren virastokolossin välissä kohtasi eritysisen aitoa Kallion kaupunginosaa lukuisine kuppiloineen, joiden portsarit lienee lanttinsa saaneet.

Vaikket ikinä olisi fyysisesti kulkenut Kolmannella linjalla mihinkään suuntaan, niin laulu on suurimmalle osalle suomalaisia tuttu.

”Kolmatta linjaa takaisin” on suomenkielinen versio Tony Hatchin ja Jackie Trentin kirjoittamasta kappaleesta ”Beautiful in the Rain”, jonka Petula Clark levytti. Juha Vainio sanoitti kappaleen suomenkielisen version ja Fredi levytti sen vuonna 1968.

Kappale on Fredin tunnetuimpia levytyksiä ja Vainion tunnetuimpia käännöskappaleita – sanat tosin ovat täysin erilaiset kuin alkuperäisessä.

Wikipedian mukaan alkuperäisversiossa kerrotaan sateessa kuljeskelevasta tytöstä, joka miettii elämäänsä. Suomenkielinen versio taas sijoittuu Kolmas linja -kadulle Helsingin Kallioon.

Kerrotaan, että Vainio keksi Kolmannen linjan avattuaan puhelinluettelon karttaosan ja tökättyään sattumanvaraisesti jotain kohtaa. Sormi osui Kolmas linja -kadun kohdalle. Vainion yhteistyökumppani, säveltäjä Toivo Kärki, harmitteli sitä, että Vainio teki niin hyvän tekstin käännöskappaleeseen eikä Kärjen omaan sävelmään.

Vainio kommentoi työtään vuonna 1978: ”Joskus, kun tulee ihmisten kanssa puhetta tästä mun omasta työstä, lähinnä tekstinteosta, niin semmoinen mielikuva tulee, ettei tässä perhana oo muuta työtä tullut tehtyäkään ku yks Kolmatta linjaa takaisin. Kun sen toiset tuntee niin hyvin. Tosiasia on, että ei tämä mulle, tämä ralli, oo muodostunut mikskään virstanpylvääks. En mä oo sen kohdalle pysähtynyt, ja ei se oo ku yks teksti satojen joukossa. Niin ku on tää katukin: yks kuja tuhansien seassa."

Helsingin Laulun ensi perjantaina esittämän kuorosovituksen on tehnyt Jaakko Mäntyjärvi. Mäntyjärveltä on syntynyt paljonkin nerokkaita kuoro sovituksia ja kuorobiisejä. Mäntyjärvi on oikein hyvin, jopa humoristisesti edustettuna perjantaisessa ohjelmistossa. Jos Helsingin Laululta kysytään, niin mielellämme kannatamme Mäntyjärvenkadun nimeämistä Helsinkiin.

>> Liput konserttiin tai ovelta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kolmatta linjaa takaisin, Helsingin Laulu, kuoro, kuorolaulu, Jaakko Mäntyjärvi,

Sunnuntai ala Kalervo Tuukkanen

Sunnuntai 24.4.2016 klo 8:18 - Tero Halonen, kuva: Kauko Niemi

Kadonneen laulun metsästäjät

Pitkään kokolailla hukassa ollut sävellys saa uuden tulemisen 13.5.2015 Helsingin Laulun 65-vuotisjuhlakonsertissa. Kyseessä on Kalervo Tuukkasen säveltämä Sunnuntai Aleksis Kiven tunnettuun runoon. Yksinlaulupuolella Sunnuntai kuuluu Martti Turusen säveltämänä vakio ohjelmistoihin.

Kuin sattumalta, jokin aika ennen viime syksyn harjoituskauden alkamista, Hanna Remes sai käsiinsä käsinkirjoitetun kopion nuotista, jonka kuoromme perustaja Kalervo Tuukkanen on säveltänyt Aleksis Kiven runoon Sunnuntai.  

Nuotti oli kulkeutunut Helsingin Laulun ulkopuolelle, ei kuitenkaan kovin kauas - se löytyi Kilven Kuoron nuottiarkistosta. 

Kangasniemi.jpg

Sen toisella rannalla seisoi temppeli korkea
siell' kuulimme virsien veisun ihanast' huokaavan
ja viimein kuin jumalten maasta
temppelin kello pauhas

Nämä temppelin kellot soivat Kangasniemellä, joiden katveessa on Kalervo Tuukkasen hauta

Nykyiset Helsingin Laulun laulajat eivät ole tätä teosta koskaan aiemmin laulaneet, tuskin kuulleetkaan sen olemassa olosta. Nyt se kajahtaa toukokuisessa juhlakonsertissa.

Eteläisen osakunnan laulajat ovat kuitenkin jopa levyttäneet teoksen vuonna 1984. Levytys on  täysin samanlaisena versiona, kuin se on nyt esille putkahtaneessa nuottikopiossa.

Sain mahdollisuuden kuulla äänitettä Yleisradion äänitearkistossa, mutta näyttäisipä levyä olevan kaupan EOL:n nettisivuillakin!

Teosta ei ole koskaan liitetty viralliseen suomalaisen musiikin kaanoniin, nuotin olemassaoloa ei ole aiemmin arkistoitu, kunnes nyt Sulasolin julkaistua sen viime vuoden lopussa on nuotti nyt kaikkien saatavissa.

Tässäkin kappaleessa Kalervo Tuukkanen käyttää hyvin orkestraalisia elementtejä - kappale alkaa kolmiäänisellä naiskuorolla jonka tekstuuria ja sointikuvaa mieskuoro aika-ajoin tukee.

Kappaleen dynaaminen rakenne on laaja, temppelin kello pauhuu ja se saa Tuukkasen avaamaan kaikki kuoron äänivarat. Hiljainen sopraanojen kaukaisuuteen tähyäminen; jossa suljetuin huulin hyräilevä mieskuoro kuvaa ihmeellist' Onnelan maata ja lopulta altto- ja tenorisoolon vuorottelu vie kappaleen vääjäämättömästi kohti sen loppua, kuin tyyntä kesäiltaa.

Toivottavasti moni kuoro ottaa teoksen ohjelmistoonsa! 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sunnuntai, Aleksis Kivi, Kalervo Tuukkanen, Helsingin Laulu, kuoro, kuoromusiikki, kekakuoro, kuorolaulu

Mennäänkö Kallioon tai Eiranrantaan?

Keskiviikko 29.4.2015 klo 19:47 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

kallionkirkko_700_kf5a9183.jpg

Kallio Pitkänsillan eteläpuolelta nähtynä

Teoreettinen kahtiajako jälleen kerran Pitkänsillan tienoolla. Eteläisen puolen Rööperin satamajätkät ja pohjoisen Vallilan duunarit  kohtasivat ja yrittivät tulla kielellisesti toimeen keskenään ja hoitaakseen asioita. Väännettiin ruotsista, venäjästä ja virosta yhteisesti ymmärrettäviä sanoja ja syntyi stadin slangi.

Tämä ”kieli” elää ja kehittyy ja saa uusia sanoja ja merkityksiä tänään vaikkapa somalian kielestä. Suurin slangi aktiviteetti  taitaa nykyisin löytyä Espoosta. Facebookista löytyy nykyisin kaksikin slangiryhmää, joissa on yhteensä liki 15000 jäsentä.

Helsingin Laulun levyllä Lauluja Helsingistä – stadi sjungaa on kaikkien tuntema Kaj Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle, jonka on slangintanut Pirjo Tuohimaa.

pirjo_700_kf5a9710.jpg
Pirjo Tuohimaa

Tölikän friiduna Tuohimaa on aktiivinen Stadin slangin toimija ja kun friidun sielun täyttää musiikki ja laulaminen, niin lähtökohdat olivat suotuisat.

”Ajatuksena oli rakentaa särmää nykytilanteen mukaan, missä tämän päivän miljonääri ostaa asunnon mieluummin elävästä, nykyisin hipsteri-kaupunginosasta Kalliosta kuin merellisestä Eiranrannasta. Tavoittelin hauskan ironista viestiä”, Tuohimaa muistelee sanoitustyötä

Tämä sopi myös Helsingin Laululle, joka haluaa tulkita vanhoja klassikkoja tämän päivän hengessä. Levyllä on toinen Tuohimaan slangiteksti laulussa  - Nyt faarttii masinaan. Laulu on uudelleensanoitus tuttuun joululauluun Adeste Fideles. Laulu on saanut kuoron kolmikielisen esitysmuodon – slangi, suomi ja latina.

Kuinkas slangi istuu joululauluihin ja jouluun? ”Se istuu oikein hyvin. Slangi tuo rentoutta joulun paatoksellisuuteen”, sanoo Tuohimaa. Sanoilla on myös käytännön katetta, sillä Snygeimmät joulubiisit kerää jo kaksi kirkollista kansaa ja satoja jää vielä ulkopuolelle.

 

Mitä slangi oikeastaan on

Slangi on tietyn pienryhmän puhetapa, ”sosiaalinen murre”, joka poikkeaa yleiskielestä sanastoltaan ja tyyliltään. Pienryhmiä voivat olla esimerkiksi ikä- tai harrastusryhmät. Yleisesti slangi tarkoittaa kielimuotoa, joka ei ole paikallismurre eikä erikoisalan kieltä vaan jonkin sosiaalisen ryhmän oma kielimuoto.

Stadin slangi tai Helsingin slangi on Helsingissä syntynyt puhekieli. Slangin juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin se syntyi yhdistämään saman pihan suomen- ja ruotsinkielisiä poikia yhdeksi suureksi joukoksi.

pirjo2_kf5a9712.jpg

Vanhassa stadin slangissa noin 3/4 sanoista oli ruotsin kielestä, suomalaista alkuperää olevia viidennes ja viisi prosenttia (noin sata sanaa) on venäjästä. Muutamia sanoja on lainautunut muistakin kielistä kuten slaafaaminen ’nukkuminen’ saksasta ja "donna" nainen italiasta. Uudempi slangi on lainannut sanastoaan pääasiassa englannin kielestä. Ja uusimpana, 2000-luvulla, myös maahanmuuttajilta. Tällä hetkellä muutosvoimana on erityisesti somekanavat. Kieliopiltaan slangi on kuitenkin pääosin suomea.

Pirjo Tuohimaa muistuttaa, että kautta aikojen niin kuin nytkin on ollut nuorisolla tarve käyttää omaa ”salakieltään”, jota kalkkisvanhemmat eivät ymmärrä.

Helsingin Laulun ensimmäinen kosketus slangiin oli jo 2000-luvun alussa, kun Sami Garam teki slanginnoksen Kesäpäivä Kangasalla. Garam toimii tällä hetkellä paitsi keittiön puolella, myös Stadin Slangi ry:n puheenjohtajana.

Levy: Lauluja Helsingistä - Stadu sjungaa

Lue myös:

Valssi on musiikin aaltelia
Niin gimis on stadi
Rööperiin
Helsingin laulu
Mä tsittaan tääl sairaan korkeel

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kallioon tai Eiranrantaan, Hauluja Helsingistä, stadi sjungaa, Helsingin Laulu, kuoro, kuorolaulu, Pirjo Tuohimaa, Sami Garam, stadin slangi, Kaj Chydenius