Kuoronjohtaja kaivaa vahvuudet esiin

Torstai 8.6.2017 klo 10:51 - Teksti Kauko Niemi, kuva Pentti Mansukoski

Kuorokilpailuun osallistuminen ja ohjelmiston valinta on aina haasteellinen tehtävä.  Miten valikoituu oikea kisaohjelmisto, jottei se ole läpihuutojuttu ja kisamatka mene turismin puolelle?

Kuoronjohtaja on se, joka ainoana henkilönä tuntee instrumentin niin hyvin, että pystyy toimivan ja optimaalisen valinnan kuoron kehityksen kannalta tekemään.

Helsingin Laululla oli joitakin ylimääräisiä maistiaisia kokeiltavina ennen kuin lopullinen ohjelmisto lähetettiin lopullisessa muodossa kisajärjestäjälle viime syksynä.

Hanna_Remes_vaakakuva_Kuva_Pentti_Mansukoski.jpg

Helsingin Laulun taiteellinen johtaja Hanna Remes – mitkä ovat kolme keskeisintä asiaa, kun aloitat kilpailuohjelmiston suunnittelun?

Ensiksi pitää puntaroida kuoron vahvuudet ja kehittämispuolet: pyrin ohjelmistovalinnoillani tukemaan kuoron vahvuuksia ja ajattelemaan kisaprojektia myös kuoron kehittämishaasteiden ”buustaajana”, Hanna Remes sanoo.

”Toiseksi valintaprosessissa nousee kuoron musiikillinen identiteetti: koetan miettiä, ”mikä on meidän näköistä musiikkia” ja millä tavalla minä voisin kuoronjohtajana ohjelmistovalintojeni kautta rikastuttamaan ja löytämään uusia musiikillisia särmiä kuoron identiteettiin.”

”Ohjelmiston valinnassa pitää huomioida myös innostuminen ja innostaminen.”

Helsingin Laulu teki jo vuosia sitten päätöksen musiikillisen tavoitteen tasosta ja että tasoa mitataan mahdillisimman puolueettomasti kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Mikä on sopiva ja siedettävä aika Helsingin Laulun tapauksessa varautua harjoitteluun, jotta kisaohjelma saadaan haluttuun kuntoon?

Hanna Remes uskoo, että keskimäärin harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuosi ennen kilpailua.

”Ohjelmiston harjoitteluun ja lauluihin syventymiseen on tärkeää varata riittävästi aikaa. Liian lyhyt harjoitteluaika voi aiheuttaa paniikkia, mutta liian pitkä jänne voi saada aikaan jännitteen ja innostuksen lopahtamisen. Vuosi on hyvä kompromissi.”

Kisaohjelmistoa hiotaan huolellisesti, jopa pikkutarkasti verrattuna vaikkapa kuoron kevätkonserttiin.

Hannan mielestä jokainen esiintymistilanne on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaiseen esiintymiseen pitää valmistautua huolella.

Tietysti on myönnettävä, että kilpailussa kuoro haluaa antaa parastaan, mutta ajattelen, että jokainen konsertti ja esiintymistilanne on myös yhtä arvokas. Kilpailuesityksen tekee erityiseksi se, että siitä saadaan palautetta kuoromusiikin ammattilaisilta.

Kuinka paljon ohjelmistosuunnittelussa pitää varautua siihen, että suhteellinen pitkän ajan kuluessa porukka saattaa muuttua tai viime hetkellä joku sairastuu? Helsingin Laulun kohdallahan on kyse melko pienestä, lähes kamarikuoro saundisesta kuorosta, missä stemmoissa ei juurikaan ole reservejä.

”Tämä on ikuisuuskysymys. Ajattelen kuitenkin, että kuoro itse miettii ja päättää tavoitteistaan ja näin ollen myös kisaan osallistumisesta. Yhteiseen sitoutumiseen mielestäni kuuluu myös se, että suunnitellusta ja sovitusta ohjelmistosta pyritään pitämään kiinni. Aina välillä joutuu kyllä tekemään kompromisseja, mutta se kuuluu elämään.”

Hanna_Pontcho_vaaleanpunainen.jpg

Hanna Remeksen mielestä nyt ollaan siinä tilanteessa, että ensi viikolla Linzissä ennakkoajatukset ja todellisuus kohtaavat oikein hyvin.

Millaisia tuliaisia Linzistä on odotettavissa?

”Toivon, että tuomisina on kaksi ehjää, ”meidän tämän lauluvuoden parasta keikkavetoa” sekä paljon hyvää mieltä sekä innostusta ensi laulukauteen.”

Mitä on ollut opittavana aiemmista Helsingin Laulun kilpailuista? 

Minusta kilpailuprojekteista kuoro oppii aina todella paljon. Kuoro luo yhteistä todellisuutta ja saa yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteistä näkyä kuoron musiikillisesta identiteetistä, Remes luonnehtii.

”Kuorolle tarjoutuu mahdollisuus kuulla lyhyessä ajassa hyvin monenlaisia ja erilaisia kuoroja eri puolilta maailmaa: tarjoutuu mahdollisuus tutustua erilaisiin kuorokulttuureihin.”

”Kilpailuissa kuoro kehittyy aina sekä taidollisesti että ilmaisullisesti.”

Paljonko kilpailuista on saatavissa sellaista palautetta, jota voi hyödyntää jatkossa kuoron kehityksessä?

Palaute on aina arvokasta, palaute kannattaa käydä huolella läpi sekä suhteessa itse kisaesitykseen että koko prosessiin.

Palautteet ovat samalla myös jollakin tasolla subjektiivisia. Jokainen tuomari arvioi esitystä omien ihanteidensa ja painotuksiensa läpi. Se on myös tärkeää muistaa palautteen läpikäynnissä.

Lue myös;

Nyt polkataan ilman haitaria

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Ainutkertainen mahdollisuus satsata minulle tärkeään laulamiseen

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Hanna Remes, kuorokilpailu, sekakuoro, kuoro

Nyt polkataan ilman haitaria ja ilman isänmaan puolustusta

Maanantai 5.6.2017 klo 22:35 - Tekstin koostaminen ja kuva - Kauko Niemi

Helsingin Laulun ensiviikkoiseen kilpailuohjelman sekakuorosarjan ohjelmistoon kuuluun Säkkijärvenpolkka. Ei niin tavanomaista, että Säkkijärvenpolkkaa esitettäisiin ilman harmonikkaa, pelkillä ihmisäänillä.

Sävelhän on varmasti tuttu vähintäänkin niissä perheissä, tuttavapiireissä, joissa on yksikin haitaristi. Tunnetuin versio on eittämättä Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämä versio.

Kun vietämme Suomi 100 vuotta, niin Säkkijärvenpolkan voi hyvällä syyllä nimetä yhdeksi historiamme tärkeimmäksi biisiksi. Säkkijärven polkkaa pidetään jopa  malliesimerkkinä elektronisesta sodankäynnistä.

HL_850_KN861637.jpg

Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämästä Säkkijärven polkasta tuli yllättävä apu suomalaisille jatkosodan taisteluissa vuonna 1941.

Suomalaisten valtaamassa Viipurissa räjähteli venäläisten miinoja kuin itsekseen. Lopulta suomalaiset löysivät miinojen laukaisulaitteita. Ne tutkittiin ja saatiin selville, että ne olivat radiomiinoja, jotka laukesivat tietyllä taajuudella.

Yksi tutkijoista oli Yleisradion radioinsinöörinä toiminut Jouko Pohjanpalo. Hän laati radiomiinojen häirintäsuunnitelman. Venäläisten käyttämä taajuus oli tukittava jollain riittävän monisointuisella ääniaseella. Näin alkoi Säkkijärven taukoamaton soitto taajuudella 715 kHz. Paitsi että polkka oli riittävän reipas, se myös sopi sanoitukseltaan tilanteeseen hyvin.

Operaatio Säkkijärven polkka soi taukoamatta elokuusta 1941 kevättalveen, helmikuuhun 1942.

Yhtäjaksoinen ralli poiki myös kiukkuista kuulijapalautetta kotirintamalta Yleisradiolle. Operaatiosta tietämättömät siviilit epäilivät, että Yleisradion soittolistoihin oli päässyt käsiksi joku hullu.

Mutta niin vain kävi, että Säkkijärven polkka pelasti Viipurin silloin, ja yksikään venäläisten radiomiina ei päässyt räjähtämään Vesterisen hanurin soidessa.

Säkkijärven polkan tyyppistä häirintää on käytetty nykyajan sodissakin, ja radioaallot ovat edelleen elektronisen sodankäynnin pääväyliä.

Sakkijarvi_Pontcho_punainen.jpg

Polkka on merkitty kansansävelmäksi ja sen melodiaa oli soitettu ainakin jo 1800-luvun lopulla Karjalankannaksella, jolloin sillä ei ollut vielä nimeä.

Sieltä se tarttui monen tuon ajan harmonikansoittajan ohjelmistoon. Polkkaa olivat soittaneet enimmäkseen Säkkijärveltä olleet pelimannit "muistin rajoista saakka", ja kappale sai tästä nimekseen Säkkijärven polkka.

Alun perin se muodostuu kolmesta Säkkijärven seudulta peräisin olevasta kansansävelmästä. Laulun levytti ensimmäisenä norjalais-amerikansuomalainen harmonikansoittaja Willy Larsen 1928, mutta tunnetuksi sen ovat tehneet eritoten harmonikkataitureiden Vili Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan levytykset.

Melodiassa on yhtäläisyyksiä joihinkin länsivenäläisiin ja puolalaisiin tanhusävelmiin. "Säkkijärven kanttorina toiminut kirkkomuusikko Primus Leppänen (1872–1934) kirjoitti polkan nuotit paperille, merkiten sen tunnollisesti kansansävelmäksi. Hän tarkoitti polkkanuoteillaan orkesterikappaletta, mutta tanssisävelmäksi se muodostui.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Säkkijärvenpolkka, Helsingin Laulu, Kuoro, sekakuoro, Kuorokilpailu, Linz

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Maanantai 15.5.2017 klo 20:34 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Helsingin Laulun osallistumisella kansainväliseen kuorokilpailuun ei tavoitella kansainvälistä tähteyttä tai maailmanlaajuisia levytyssopimuksia kilpailumenestyksen kautta.

matti_img_2837.jpg

”Vaikka kesäkuista tapahtumaa Itävallan Linzissä kutsutaankin kansainvälisiksi kuorokilpailuiksi, niin Helsingin Laululle se on ennen kaikkea kuoron musiikillisen osaamisen mittausta”, luonnetii kuoron hallituksen puheenjohtaja Matti Hinttala.

Kuoro linjasi jo 2000-luvun alussa tavoitteekseen musiikillisen tason nostamisen. Tavoitteita on helppo kirjata, mutta tavoitteilla ei juurikaan ole merkitystä, jos niitä ei pystytä millään tavalla riippumattomasti mittaamaan. Pelkkä konserttipalaute harvoin kertoo muuta kuin yksittäisiä mokia ja onnistumisia. Harva tulee antamaan konsertin jälkeen rehellisiä parannusehdotuksia.

Aikoinaan kuorossa mietittiin, kuinka tavoitteen toteutumista pystyttäisiin puolueettomasti arvioimaan. Olisiko se kuorokilpailu, katselmus tai joku muu.

Pian alkoikin hahmottua, että kansainvälinen kuorokilpailu tarjoaisi tähän mahdollisuuden, etenkin kun kuoron taiteellinenjohtaja Hanna Remes löysi Interkultur-organisaation. Interkultur pisteyttää samoin kriteerein kilpailuesitykset, olipa tapahtuma missä päin maailmaa tahansa.

Matti_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg

Ensi kesänä Linzistä saamiamme pisteitä voidaan melko luotettavasti verrata aikaisemmissa tapahtumissa saamiimme pisteisiin ja tulkita kuoron tason kehitystä.

Kaksissa edellisissä kisoissa saavutimme pistemäärän, joka luokitellaan kultaluokkaan. Interkulturin arviossa luokkia on kolme; pronssi, hopea ja kulta. Kukin luokka on lisäksi jaettu useampaan tasoon. Vaikka olemme olleet kultaluokassa, niin varaa on vielä nousta kultaluokan koreammille tasoille.

Tämä laulujen loppuun asti hiominen on haastavaa ja opettavaista. Varmasti se näkyy ja kuuluu mormaalissakin konserttitilanteessa vaikkapa ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Lue myös:

Helsingin Laulu osallistuu kuorokilpailuun

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Matti Hinttala, Hanna Remes, kuoro, kuorokilpailu, Linz

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Tiistai 9.5.2017 klo 15:23 - Kauko Niemi

BrucknerLinz.jpg

Kesäkuinen kansainvälinen kuorokilpailu käydään Brucknerhausissa, Linzissä. Linz on Itävällan kolmanneksi suurin kaupunki. Linz on väkiluvultaan hieman pienempi kuin Oulu, mutta hieman suurempi kuin Turku. Linzin ystävyyskaupunki Suomessa on puolestaan Tampere.

Linz on säveltäjä Anton Brucknerin kotikaupunki. Bruckner syntyi vajaa 20 kilometrin päässä Ansfeldenissa. Linz on myös Adolf Hitlerin koulukaupunki.

Kuorokilpailun päänäyttämö on Brucknerhause. Meille suomalaisille se ei ole mikä tahansa rakennus. Konserttitalon suunnittelijat ovat Heikki ja Kaija Siren. Talo on Sirenien yksi päätöistä ja valmistui 1973.

Pontcho_punainen_Brucknerhause.jpgSirenien pyöreä käsiala näkyy paitsi Linzissä, niin Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa Ympylätalossa ja Etu-Töölössä sijaitsevassa SYK:n talossa, eli tällä hetkellä Sibelius-akatemian Nervanderinkadun toimipisteessä.

Talon akustiikka on arvoitus sinne ensikertaa suuntaaville. Talon akustiikka ei yllä sen enempää hyvien kuin huonojen akustiikkojen listoille. Talon ohjelmistoon kuuluu paljon muuta kuin klassista musiikkia aina jazzista elektroniseen musiikkiin ja musikaaleihin, joten akustiikkakin lienee jokaiselle jotakin. Tosin ohjelmistossa näyttää olevan myös kuoroesityksiä.

Kilpailu käydään Brucknerhausen pääsalissa, jossa on 1400 istumapaikka. Talossa on kaksi muuta pienempää salia, toinen 352 paikkainen ja pienin Sali 150 paikkainen.

Suomesta paikalla on neljä ”joukkuetta.” Helsingin Laulun lisäksi Kokkolan naislaulajat ja Qoro Quando sekä Queens of Qoro Quando.

Kongressi ja konserttitalon käyttöaste näyttää olevan korkea ja kesätaukoa siellä ei tunneta. Seuraavat suomalaiset kiipeävät näyttämölle heinäkuun 8. päivänä. Tuolloin on vuorossa Apocalyptica.

Vuonna 2009 Euroopan kulttuuripääkaupunkina toiminut Linz on monen kulttuuriharrastajan turistikohde. Brucknerin yksityisen yliopiston nousukiito on myös huomattu maailmalla. Muutamassa vuodessa huippumoderni yliopisto on noussut yhdeksi elektronisen musiikin kärkikouluksi.

Ja ainakin matkailumainosten mukaan Linzissä on Euroopan uudenaikaisin oopperatalo. Ne jotka ovat vierailleet Oslon oopperatalossa voivat kysyä miten oopperatalo voi olla vielä modernimpi.

Lue myös - mikä mies on Anton Brukner

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Linz, Bruckner kuorokilpailu, Interkultur, Heikki ja Kaija Siren, Brucknerhause

Tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia

Keskiviikko 3.5.2017 klo 21:19 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Olli_850_KN175602.jpg

Olli Orkonevaa voisi jo kutsua kilpailukonkariksi. Hänelle tuleva kesäkuun Anton Bruckner kuorokilpailu Itävallassa on toinen kilpailu Helsingin Laulun riveissä. Edellinen ajoittui vuoteen 2014 ja se järjestettiin Espanjassa, Barcelonan kupeessa Calellassa.

”Jörkka Donneria mukaillen: kilpaileminen kannattaa aina”, Olli tuumaa.

”Minulle oli selvää, että lähden mukaan, jos vain työt ja finanssit sallivat. Veneen hankinta on toteutusvaiheessa ja hommasin kvartetille laulukamat. Hetken aikaa näytti siltä, että lisämenojen kattamiseksi pitäisi vähintään heittää voltti, mutta kävi ilmi, että verottaja oli hyväntahtoisesti pidättänyt minulta ennakonpidätykset ylisuurina ja korjaa virheensä runsaskätisesti.” 

Mikä merkitys kilpailulla on sinulle henkilökohtaisesti?

”Kilpailua ja esimerkiksi levytystä varten on pakko harjoitella tinkimättä ja laulut on todella osattava niin, että ne voi laulaa rohkeasti ja itseensä luottaen. Hyvinkin erilaiset akustiikat vain korostavat osaamisen merkitystä, erilaisissa akustiikoissa on osattava laulaa ilman oman stemman tukea. Meillä kisaohjelman biisejä lisäksi lauletaan eri kuoromuodoissa ja myös sekajärjestyksessä. Tämä asettaa lisää haasteita osaamiselle.”

Olli uskoo, että harjoitteluun tuli uusi vaihde, jota on pyrittävä pitämään päällä jatkossakin. Ollin kokemus antaa selviä viitteitä siitä, että jatkuva harjoittelu tekee lisäksi jänniä asioita äänelle. Hänestä tuntuu, että ääni on kasvanut ja sijoittuu oikein, ja voi luottaa siihen paljon entistä paremmin. Tämän kehityksen pohja luotiin kuoron laulupedagogin Margit Tuokon tunneilla kahdessa eri jaksossa. Se työ tulee saamaan myös jatkoa.

”Stemman osaaminen ja äänen kehittyminen yhdessä tekevät laulamisesta nautinnon. Luulen, että sama pätee kuorollekin”, Olli arvelee.

Mikä on tärkeintä ensi kesäkuun 15. päivän iltapäivällä juuri ennen ensimmäistä lavalle astumista?

Olli_slogan_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg”Juuri ennen lavalle astumista on oltava vakuuttunut osaamisestaan. Silloin ei kerrata enää mitään, vaan heitetään kaverien kanssa high fivet ja todetaan, että tämä hoidetaan. En itse osaa enää lainkaan jännittää ainakaan kuorossa tai kvartetissa laulamista, joten en tarvitse rentoutumisrituaaleja.”

”Ennen esitystä juon vettä ja varon kahvia ja parfyymien hajuja, ne voivat tehdä yllätyksiä kurkussa. Yleensä juttelen niitä näitä, lavalla vain tunnustelen hetken paikan tunnelmaa.”

Olli sanoo oppineensa aiemmasta kilpailusta ainakin sen, että tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia. Ei ihan niitä kuuluisaa kymmentä tuhatta, mutta paljon. Niitä tarvitaan paljon senkin jälkeen, kun kaikki tuntuu jo sujuvan. Se vapauttaa oloa ja suoritusta.

Mitä mieltä olet ohjelmistost?. Mikä biisi on suosikkisi, entä mikä on haastavin?

Ohjelmisto on Ollin mielestä sekä tasoltaan että laadultaan Helsingin Laululle sopiva. Suosikki on Brucknerin "Locus iste", sen bassolinja on monumentaalinen ja tuntuu koko kropassa. 

”Se on ehkä fyysisintä laulua, jota olen tehnyt, ja hyvin kokonaisvaltainen kokemus jo nyt. Makaroffin "Sytytä liekki taivaasta" svengaa, mutta on ihan eri maailmasta. Saan sen olemuksesta hitaasti kiinni, mutta valinta voi olla kilpailun kannalta hyvä.”

Mikä on veikkauksesi Helsingin Laulun Linzin tuliaisista?

”Odotan, että taso vähintään säilyy kultatasolla, nappisuorituksella paranee. Yritän itse tuoda tuliaisina myös prepatun saksankielen.” 

”Tällainen kilpailurupeama vaikuttanee kuoroon ainakin vuoden pari. Meillä on sen ansiosta uutta, hyvin harjoiteltua, esityskelpoista ohjelmistoa, ja matkoissa on parasta , että kuoro ei ole sortin sakki, vaan ihmisiä, jotka ovat vuosia tähdänneet yhdessä hyvään lopputulokseen. Ensi kertaa kilpaileville sillä on varmasti suurin merkitys. Tämän jälkeen he alkavat olla kouliintuneita kuorolaisia.”

Olli Orkoneva aloitti Helsingin Laulussa vuonna 2012 ja laulanut koko ajan baritonistemmassa.

Olli on bassona myös kuoron vakiokvartetin 4funin kokoonpanossa sekä kuoron hallituksen jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Olli Orkoneva, Helsingin Laulu, kuoro, sekakuoro,

Viileää vappua!

Sunnuntai 30.4.2017 klo 8:56 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

4fun.jpg

Luonnon sävelet ja sovitukset eivät aina kulje haluamallamme tavalla, mutta meitä eivät kelit pitele.

Valitettavasti huomiseksi et voi meitä tilata laulamaan, sillä huomisen kelistä riippumatta luomme joka tapauksessa aurinkoista ja keväistä fiilistä yksityisissä vappujuhlissa.

Mutta kevät ja kesä ovat juhlia täynnä, iloisia ja surullisia.

Synttärit, häät, kesäjuhlat? Perhe- tai sukujuhlat? Ystävien kesken? Työpaikan kesäjuhlat tai muu tapahtuma?

Helsingin Laulun kvartetti 4fun (erja.uosukainen_at_elisanet.fi) tai kulloistakin tapausta varten kuoron laulajista muodostettu isompi tai pienempi ryhmä tai mikseipä koko kuorokin on käytettävissä.

4fun -ohjelmistossa on vakavaa ja hauskaa, niin klassista, kevyttä kuin myös jazzahtavaa, suomen, englannin ja ruotsin kielellä, joskus myös mm. italiaksi ja latinaksi.

4fun - erja.uosukainen_at_elisanet.fi

muut kokoonpanot

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 4fun, Helsingin Laulu, kuoro, sekakuoro, vappu, esiintymistarjous,

Ainutkertainen tilaisuus satsata minulle tärkeään laulamiseen

Lauantai 29.4.2017 klo 18:42 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Maria2_FB_KN175569.jpg

Maria Kivistö on yksi niistä kuorolaisista, jotka osallistuvat ensimmäistä kertaa kuorokilpailuun. Kaikin puolin uusi kokemus. Alkuvuoden jännitys on vaihtunut kutkuttavaan odotukseen.

Maria aloitti Helsingin Laulussa 2015 vuoden alusta alttostemmassa. Hän piti välillä vauvatauon ja palasi kuoroon, kun kisabiisien harjoitukset olivat päässeet vauhtiin. 

Oliko itsestään selvää, että lähdet mukaan, vai pitikö syvällisesti miettiä?

Kun kuulin kisamatkasta ensimmäistä kertaa, kiinnostuin heti. Olin tuolloin sapatilla eli tauolla kuorosta, ja kisakaupunkia vasta mietittiin. Kun ilmoittautumisen aika tuli- reilu puoli vuotta ennen kilpailua- piti osallistumista miettiä, sillä olin edelleen sapatilla, ja kotona oli hoidettavana 1-vuotias esikoinen. Tiesin kuitenkin, että tämä on jotain, jonka haluan tehdä, joten vaihtoehtoja ei lopulta ollut kuin yksi. Mukaan!

”Minulle kilpailu merkitsee ennen kaikkea itsensä voittamista, ja samalla kaipaamaani haastetta. Huomaan odottavani yhteistä harjoittelua, yhteistä matkaa, ja yhteistä onnistumista”, näin Maria Kivistö purkaa tämän hetken tuntojaan.

”Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus satsata johonkin, joka on minulle tärkeää eli laulamiseen. Ja tietenkin toivon saavani tärkeää esiintymisvarmuutta. Tie tähtiin, Voice of Finland, Exfactor, Kuorosota tai muut ajan kilpailuformaatit eivät tosin ole minun juttujani. Pikemminkin keikat pienryhmässä tai bändin kanssa.”

Tama_on_jotain_Pontcho_oranssi.jpg

Kuinka kilpailu on muuttanut harjoitteluasi. Vai onko?

Motivaatio on suurempi. Ymmärrän yksityiskohtien hiomisen tärkeyden eri tavalla. Harjoitteluani on ehkä enemmän muuttanut se, että palasin kuoroon sapatilta samaan aikaan kun kilpailuun valmistautuminen alkoi.

”Jouduin kirimään päästäkseni riittävälle tasolle. Harjoittelu on muuttunut paljon myös hoitovapaan vuoksi. Voin harjoitella lähinnä päiväunien aikaan, mutta olen silloin onneksi pirteämpi kuin iltamyöhään. Tosin on harjoiteltava hiljaa, ja se välillä harmittaa.”

Marian mielestä ohjelmisto tuntuu sopivan vaihtelevalta. Oma suosikkini on ollut Kalervo Tuukkasen Sunnuntai, jonka myötä olen oppinut tärkeitä laulullisia seikkoja. Haastavin biisi oppia on ollut Säkkijärven polkka. Omalla kohdallani on hauska yksityiskohta, että Säkkijärven polkka on mukana. Isäni oli aikoinaan haitarimiehiä, ja tämä polkka soi lapsuudessani usein. Tosin etupäässä levyltä

Maria myöntää, että jokainen laulu on omalla tavallaan opettanut laulutekniikkaa ja kuorossa tärkeää kuuntelemista.

Mikä on veikkauksesi Helsingin Laulun Linzin tuliaisista?

Sijoitutaan hyvin. Pysymme Kultaluokassa ja voi olla, että menestymme paremmin sakraalisarjassa kuin sekakuorosarjassa.

”Matkasta tulee joka tapauksessa kotiäidin irtiotto arkeen. Tarkoitus on myös katsella nähtävyyksiä, ja kuulla muita kuoroja, ja käväistä tietenkin Alpeilla. Ja oppia tuntemaan paremmin sekä kuorolaiset että itsensä. Siihen matka antaa aina hyvän mahdollisuuden.

Maria_850_KN175594.jpg

 

 Lue myös:

Helsingin Laulu osallistuu kansainväliseen kuorokilpailuun

Mikä mies on Anton Bruckner

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Kivistö. Helsingin Laulu, kuoro, kuorokilpailu,

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Sunnuntai 23.4.2017 klo 17:31 - Kauko Niem

linz_850.jpg

 

Kuudes Anton Bruckner kuorokilpailu järjestetään 14-18.6.2017 Itävallassa. Helsingin Laulu osallistuu tähän kilpailuun. Mutta mikä mies on Joseph Anton Bruckner (4. syyskuuta 1824 Ansfelden, Itävalta-Unkari – 11. lokakuuta 1896 Wien)

Kilpailu järjestetään Linzissä, joka on vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Brucknerin kotikylä Ansfeldenistä. Ansfeldenin kirkon edessä on tälläkin hetkellä Brucknerin patsas.

Hän oli romantiikan aikakauden säveltäjä, joka edusti vuosisadan loppupuolen uudistusmielistä suuntausta. Hänet tunnetaan sävyltään arvokkaista ja monumentaalisista sinfonioistaan. Bruckner luetaan suurimpien sinfonikkojen joukkoon.

Katolisen ja syvästi uskonnollisen Brucknerin ensimmäiset musiikkielämykset liittyivät kirkkoon, kun pojan äiti vei häntä pienenä messuun. Nelivuotiaana hän alkoi soittaa isänsä johdolla viulua ja myöhemmin myös spinettiä. Hän pystyi jo 10-vuotiaana soittamaan urkuja kirkkourkurina toimineen isänsä sijaisena. Häneen vaikuttivat nuorena koetut Wolfgang Amadeus Mozartin ja Joseph Haydnin teosten esitykset.

Brucknerin ensimmäiset omat sävellykset syntyivät hieman yli kymmenen vuoden ikäisenä. Vuonna 1837 Antonin isä kuoli ja äiti Therese halusi, että lapset saisivat kaikesta huolimatta kunnollisen koulutuksen. Hän järjesti Antonin kuoropojaksi Sankt Florianin luostariin, jossa hän vietti kolme vuotta. Luostarin jälkeen hän opiskeli Linzissä opettajaksi. Myöhemmät opiskelut musiikin parissa toteutuivat Wienissä.

Bruckner.jpg

Bruckner kirjoitti sinfonioiden lisäksi myös messuja, motetteja ja muita hengellisiä kuoroteoksia. Viimeksi mainituissa Brucknerin tyyli oli hänen sinfonioistaan poiketen ennemminkin konservatiivinen ja kontrapunktia hyödyntävä. Moteteista kuuluisimmat ovat Ave Maria, Locus iste sekä Os justi.

Bruckneria pidettiin elämäntyyliltään yksinkertaisuutta rakastavana ihmisenä, joka työskenteli sitkeästi omalla alallaan ja otti nöyrästi vastaan häntä myöhempinä vuosinaan kohdanneen suosion.

Säveltäjän suosio ei aina ollut huipussaan uudistusmielisen suuntauksen takia. Itävallan musiikkimaailma oli tuolloin jakaantunut voimakkaasti vanhoillisiin ja uudistusmielisiin. Saman kritiikin kuin Bruckner, sai kokea myös Jean Sibelius Wienin vuosinaan.

Kritiikistä huolimatta Brucknerin uraan mahtui myös suuria menestyksen hetkiä ja arvostusta varsinkin hänen elämänsä loppupuolella. Esimerkiksi seitsemännen ja kahdeksannen sinfonian kantaesitykset olivat todellisia riemuvoittoja. Yleisö jopa buuasi kaiken tietävälle ja taitavalle wieniläiskriitiko Hanslickille tämän saapuessa aitioonsa kuuntelemaan kahdeksatta sinfoniaa.

Natsi-Saksa käytti Brucknerin musiikkia propagandatarkoituksissa. Koska Bruckner ei ollut elävä säveltäjä, voitiin hänen töitään käyttää hyödyksi pelkäämättä säveltäjän vastalauseita. Bruckner ja Adolf Hitler olivat molemmat kotoisin Ylä-Itävallasta. Lisäksi molemmat ihailivat Wagneria. Nämä seikat ilmeisesti lisäsivät Hitlerin kiinnostusta Bruckneria kohtaan. Brucknerin uskonnollisuus oli kuitenkin piirre, joka ei sopinut yhteen natsien tarkoitusten kanssa, ja siksi säveltäjän tätä puolta vähäteltiin.

Kesäkuun kilpailun sääntöihin kuuluu, että ohjelmistossa pitää olla yksi Brucknerin sävellys. Helsingin Laulun valintana on Locus iste.

Lue myös:
Helsingin Laulu osallistuu kansainväliseen kuorokilpailuun

Kilpailuohjelmisto laulettiin julki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Bruckner, kuorokilpailu, Linz

Kvartetti 4fun hakee palautetta Turusta

Maanantai 9.1.2017 klo 12:10 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Eilen sunnuntaina kokoontui jälleen kerran Helsingin Laulun kvartetti 4fun harjoittelemaan. Tällä kertaa ehkä aavistuksen verran topakammin kuin yleensä. Sillä ryhmä osallistuu Sekakuoroliiton yhtyelaulukatselmukseen. Katselmus on osa liiton koulutus- ja kokousviikonloppua helmikuun 10-12. päivinä Turussa.

4fun_1A4A28472.jpg

Erja Uosukainen, Seppo Mallenius, Kirsi Hiekkanen, Olli Orkoneva sunnuntaitreeneissä 

4fun ei ole aiemmin vastaaviin katselmuksiin tai kilpailuihin osallistunut. ”pitkäänhän tätäkin mussuteltiin, ennen kuin päätös syntyi”, sanoo kvartetin tenori Seppo Mallenius.

”Se ei vaan edistä kehittymistä, jos kuuntelee vaan hyvien kavereiden kehuja jonkun esityksen jälkeen. Näin ei löydy kipukohtia, joita itse ei huomaa. Katselmus on erinomainen paikka saada asiantuntijoiden arvio tilasta missä mennään.”

4fun on opetusmielessä käynyt lauluteknisiä asioita läpi muutaman kerran myös Helsingin Laulun laulupedagogi Margit Tuokon kanssa.

”Onhan meillä realistinen käsitys omista tavoitteistamme ja nyt pyrimme arvioimaan missä vaiheessa matkaa olemme” sanoo ryhmän sopraano Erja Uosukainen.

4funin keikkakalenterissa on tällä hetkellä neljä esiintymistä, joista kahta harjoiteltiin eilen.

Mille tahansa kuorolle on eduksi, jos kuoron sisällä on pienryhmiä ja laulajia, jotka pystyvät laulamaan myös kvartetissa. Pienryhmälaulanta kasvattaa vastuuta omasta tekemisestä ja paljon tarkempaa toisten kuuntelua ja yhteenlaulamista.

Helsingin Laulussa on yksilötason kehittymistä sivuttu myös ahkerasti erilaisten laulumerkkien suorituksilla, joihin pelisäännöt on laatinut Sekakuoroliitto. Viime vuoden lopulla suoritettiin toistakymmentä eritasoista laulumerkkiä,

4fun aloitti vuoden 2013 alussa. Tuolloin kuorossa jo laulaneet Erja Uosukainen ja Kirsi Hiekkanen olivat jo jonkin aikaa haikailleet pienryhmälaulannasta, sillä muilla pienryhmillä tuntui olevan oikein mukavaa ja pääsivät keikoille mihin iso kuoro ei voinut mennä.

Vuoden 2013 alussa kuoroon liittyivät Seppo Mallenius ja Olli Orkoneva ja näin Kirsi ja Erja saivat haaveensa toteutettua, eivätkä herrat panneet hanttiin. Treenit alkoivat pikimmiten ja ensimmäinen julkinen esiintyminen oli jo Helsingin Laulun kevätkonsertissa 13.5.2013.

Nelisten hauskaa olisi kait tämän ryhmän nimen vapaa suomennos. Ja tämä on todistettavasti nähty ainakin kuoron pikkujouluissa. Pienryhmän sisäinen dynamiikka on aika keskeistä, jos meinataan olla pidempään yhdessä ja kehittyä yhdessä, etenkin silloin kun pienryhmä etenee omalla ohjelmistollaan kuten 4fun tekee. Tosin tilanteen mukaa ohjelmistoon kuuluu myös koko kuoron lauluja.

Sekakuoroliiton koulutukseen ehtii ilmoittautua yksityishenkilönä vielä huomenna 10.1.2017

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, 4fun, kvartetti, sekakuoro, kuoro,

Helavalkea loimusi sävelin ja värein

Lauantai 14.5.2016 klo 16:10 - Kauko Niemi, kuvat: Johan Björklund

65_kuva2.jpg

Helavalkea, Helsingin Laulun 65-vuotis juhlakonsertti, roihusi oikein kunnolla eilen illalla Karjalatalolla. Helsingin Laulun perustajan Kalervo Tuukkasen harvoin esitetyt sävellykset saivat uuden tulemisen. Kiitämme loimujen lämmöllä jokaista paikalla olijaa.

65_kuvat.jpg

Konsertti kunnioitti vanhaa ja toi esille myös kuoron nykyhistorian. Vaikka tämä olikin juhlavuoden päätapahtuma, niin kuoronjohtaja Hanna Remes lupaa juhlavuoden näkyvän ja kuuluvan myös tulevassa jouluohjelmistossa.

65_kuva3.jpg

Riitta Sarastie toi tervehdyksen kuorolle, jossa hänkin on aikoinaan laulanut ja muistutti samalla kuorolaulun terveellisyydestä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Hanna Remes, Riitta Sarastie, kuorokonsertti,

Saa Oivan portsari lantin, jonka velkaa jäin

Sunnuntai 8.5.2016 klo 12:00 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

kolmaslinja_800.jpg

Ensi perjantain kuljemme Helavalkea-konsertissamme kolmatta linjaa takaisin. Niin sopii miettiä mistä ja mihin tai siis mistä takaisin. Perjantaina tapaamme myös Muistojen Bulevardilla sekä valssataan Helsinki-valssin tahdissa, sillä Niin Gimis on Stadi.

Lupaamme visiteerata myös Sibeliuksenkadulla , Helsinginkadulla, Eino Leinon kadulla ja Aleksis Kiven kadulla sekä Tuukkasenkujalla.

Mutta mikä on tuo mystinen kolmas linja siinä Toisen linjan ja Neljännen linjan välissä saman suuntaisesti idästä länteen. Eilisellä kamerakierroksella siinä Kallion kirkon ja suuren virastokolossin välissä kohtasi eritysisen aitoa Kallion kaupunginosaa lukuisine kuppiloineen, joiden portsarit lienee lanttinsa saaneet.

Vaikket ikinä olisi fyysisesti kulkenut Kolmannella linjalla mihinkään suuntaan, niin laulu on suurimmalle osalle suomalaisia tuttu.

”Kolmatta linjaa takaisin” on suomenkielinen versio Tony Hatchin ja Jackie Trentin kirjoittamasta kappaleesta ”Beautiful in the Rain”, jonka Petula Clark levytti. Juha Vainio sanoitti kappaleen suomenkielisen version ja Fredi levytti sen vuonna 1968.

Kappale on Fredin tunnetuimpia levytyksiä ja Vainion tunnetuimpia käännöskappaleita – sanat tosin ovat täysin erilaiset kuin alkuperäisessä.

Wikipedian mukaan alkuperäisversiossa kerrotaan sateessa kuljeskelevasta tytöstä, joka miettii elämäänsä. Suomenkielinen versio taas sijoittuu Kolmas linja -kadulle Helsingin Kallioon.

Kerrotaan, että Vainio keksi Kolmannen linjan avattuaan puhelinluettelon karttaosan ja tökättyään sattumanvaraisesti jotain kohtaa. Sormi osui Kolmas linja -kadun kohdalle. Vainion yhteistyökumppani, säveltäjä Toivo Kärki, harmitteli sitä, että Vainio teki niin hyvän tekstin käännöskappaleeseen eikä Kärjen omaan sävelmään.

Vainio kommentoi työtään vuonna 1978: ”Joskus, kun tulee ihmisten kanssa puhetta tästä mun omasta työstä, lähinnä tekstinteosta, niin semmoinen mielikuva tulee, ettei tässä perhana oo muuta työtä tullut tehtyäkään ku yks Kolmatta linjaa takaisin. Kun sen toiset tuntee niin hyvin. Tosiasia on, että ei tämä mulle, tämä ralli, oo muodostunut mikskään virstanpylvääks. En mä oo sen kohdalle pysähtynyt, ja ei se oo ku yks teksti satojen joukossa. Niin ku on tää katukin: yks kuja tuhansien seassa."

Helsingin Laulun ensi perjantaina esittämän kuorosovituksen on tehnyt Jaakko Mäntyjärvi. Mäntyjärveltä on syntynyt paljonkin nerokkaita kuoro sovituksia ja kuorobiisejä. Mäntyjärvi on oikein hyvin, jopa humoristisesti edustettuna perjantaisessa ohjelmistossa. Jos Helsingin Laululta kysytään, niin mielellämme kannatamme Mäntyjärvenkadun nimeämistä Helsinkiin.

>> Liput konserttiin tai ovelta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kolmatta linjaa takaisin, Helsingin Laulu, kuoro, kuorolaulu, Jaakko Mäntyjärvi,

Moniosaajat vauhdissa

Keskiviikko 27.4.2016 klo 17:35 - Kauko Niemi, kuva: Jonna Heinsalmi

HL_800_13047775_1089301387797221_6126438789376286940_o.jpg

Inke Luukka, Kaarina Väyrynen, Jonna Heinsalmi ison urankan jälkeen

Vanha sanontahan kertoo, että toiset tekevät mitä osaavat ja toiset tekevät mitä haluavat. Kuorossamme näyttää olevan näitä jälkimmäisiä.

Näin pääsi käymään, kun laulamisen lisäksi neljä ladya päätti tuottaa kuorolle uutta ulkomusiikillista ilmettä.

Ensin löytyi suunnittelija omasta porukasta. Tehtiin ja testattiin koekappale. Pian löytyi maailmalta muutama pakka riittävän laadukasta kangasta ja muutamien koukeroiden jälkeen sopivaa ja toimivaa lankaa saumureihin. Todettakoon, ettei lanka kuitenkaan löytynyt rautakaupasta, kuten muotivirkkaajat ovat tyhjentäneet muurauslangat rautakauppojen hyllyiltä.

Kankaiden vihdoin saavuttua, oli edessä ei pisin rupeama vaan rankin rupeama. Yhden viikonlopun aikana heti 46 tunnin ja koneiden kuumenemisen jälkeen tarvittava määrä ulkomusiikillisia elementtejä oli tehty mittojen mukaan, oikean värisenä oikealle henkilölle.

Että mitäkö syntyi? Sitä ei nyt vielä paljasteta, vaan julkistus tapahtuu 13.5 Karjalatalolla Helsingin Laulun juhlakonsertissa. Tuolloin selviää meille itsellekin millainen kokonaisuus muodostuu lavalle. Joka tapauksessa enemmän kuin kesäinen t-paita.

>> Juhlakonsertin nettikauppa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuoro, ulkomusiikki, kuoro, Helsingin Laulu, Helavalkea

Sunnuntai ala Kalervo Tuukkanen

Sunnuntai 24.4.2016 klo 8:18 - Tero Halonen, kuva: Kauko Niemi

Kadonneen laulun metsästäjät

Pitkään kokolailla hukassa ollut sävellys saa uuden tulemisen 13.5.2015 Helsingin Laulun 65-vuotisjuhlakonsertissa. Kyseessä on Kalervo Tuukkasen säveltämä Sunnuntai Aleksis Kiven tunnettuun runoon. Yksinlaulupuolella Sunnuntai kuuluu Martti Turusen säveltämänä vakio ohjelmistoihin.

Kuin sattumalta, jokin aika ennen viime syksyn harjoituskauden alkamista, Hanna Remes sai käsiinsä käsinkirjoitetun kopion nuotista, jonka kuoromme perustaja Kalervo Tuukkanen on säveltänyt Aleksis Kiven runoon Sunnuntai.  

Nuotti oli kulkeutunut Helsingin Laulun ulkopuolelle, ei kuitenkaan kovin kauas - se löytyi Kilven Kuoron nuottiarkistosta. 

Kangasniemi.jpg

Sen toisella rannalla seisoi temppeli korkea
siell' kuulimme virsien veisun ihanast' huokaavan
ja viimein kuin jumalten maasta
temppelin kello pauhas

Nämä temppelin kellot soivat Kangasniemellä, joiden katveessa on Kalervo Tuukkasen hauta

Nykyiset Helsingin Laulun laulajat eivät ole tätä teosta koskaan aiemmin laulaneet, tuskin kuulleetkaan sen olemassa olosta. Nyt se kajahtaa toukokuisessa juhlakonsertissa.

Eteläisen osakunnan laulajat ovat kuitenkin jopa levyttäneet teoksen vuonna 1984. Levytys on  täysin samanlaisena versiona, kuin se on nyt esille putkahtaneessa nuottikopiossa.

Sain mahdollisuuden kuulla äänitettä Yleisradion äänitearkistossa, mutta näyttäisipä levyä olevan kaupan EOL:n nettisivuillakin!

Teosta ei ole koskaan liitetty viralliseen suomalaisen musiikin kaanoniin, nuotin olemassaoloa ei ole aiemmin arkistoitu, kunnes nyt Sulasolin julkaistua sen viime vuoden lopussa on nuotti nyt kaikkien saatavissa.

Tässäkin kappaleessa Kalervo Tuukkanen käyttää hyvin orkestraalisia elementtejä - kappale alkaa kolmiäänisellä naiskuorolla jonka tekstuuria ja sointikuvaa mieskuoro aika-ajoin tukee.

Kappaleen dynaaminen rakenne on laaja, temppelin kello pauhuu ja se saa Tuukkasen avaamaan kaikki kuoron äänivarat. Hiljainen sopraanojen kaukaisuuteen tähyäminen; jossa suljetuin huulin hyräilevä mieskuoro kuvaa ihmeellist' Onnelan maata ja lopulta altto- ja tenorisoolon vuorottelu vie kappaleen vääjäämättömästi kohti sen loppua, kuin tyyntä kesäiltaa.

Toivottavasti moni kuoro ottaa teoksen ohjelmistoonsa! 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sunnuntai, Aleksis Kivi, Kalervo Tuukkanen, Helsingin Laulu, kuoro, kuoromusiikki, kekakuoro, kuorolaulu

Vaikka lintsillä oisin ja penkillä goisin - Linnanmäki avautuu

Torstai 21.4.2016 klo 10:11 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Vaikka lintsillä oisin ja penkillä goisin, ja aina ei olis mitä skruudaa,
Niin silti gimis on Stadi, siks toivomus snadi, ett saisin viel gartsoillas luudaa.
(Niin gimis on Stadi)

 

Linnanmaki_800_KF5A4463.jpg

 

Helsingin varma kesän merkki on Linnanmäen avautuminen. Linnanmäki avaa porttinsa tulevana lauantaina rajoitetusti ja 9.5 lähtien se on auki joka päivä kesän ajan.

Linnanmäki täytti viime vuonna 65 vuotta, mutta tänä vuonna Helsingin Laulun kanssa 65-vuotisjuhliaan viettää Linnanmäen ikonina pysynyt vuoristorata.

Vuoristorata_800_IMG_8890.jpg

Jokainen vuoristoradan ystävä tietää kuinka hienot maisemat avautuvat, kun istuu vaunussa, joka rauhallisesti kiipeää huipulle päästäkseen vauhtiin ja kutkuttamaan vatsanpohjia.

Siinä vaiheessa ainakin jokainen helsingin laululainen laulaa mielessään – Mä tsittaan tääl sairaan korkeel ja tsiigailen mestoille.

Mitä muuta yhteistä Vuoristoradalla ja Helsingin Laululla voisi olla kuin ikä. Kyllähän molemmilla on vauhdikkaita ja huimaavia taipaleita. Välillä mennään alamäkeä, jotta taas voidaan kiivetä ja ottaa lisää vauhtia.

Yhteistä on toki sekin, että pätevä jarrumies vuoristoradan vaunun perässä ja taitava kuoronjohtaja osaa säädellä vauhtia, niin että matkanteko tuntuu haasteellisen miellyttävältä.

Linnanmäen elinehto on muutos ja näinhän se on kuorollakin. Hurjapäitä hemmotellaan vuoden 2016 kaudella avautuvalla uudella virtuaaliulottuvuudella.

Linnanmäen suosittu laite Linnunrata muuttuu virtuaalitodellisuudeksi toukokuun lopulla (20.5. alkaen), jolloin sen nimi myös muuttuu Linnunrata eXtra:ksi. Pyöreän vesitornin sisälle rakennetussa vuoristoradassa kävijä pääsee ajamaan avaruudessa keskellä jännittävää virtuaalitodellisuutta virtuaalilasit päässään.

Linnanmäki on ensimmäinen huvipuisto Pohjoismaissa, missä toteutetaan virtuaalitodellisuutta. Uusi VR teknologia mahdollistaa täysin erilaisen 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, niin gimis on stadi, Linnanmäki, vuoristorata,

Mitä kuusvitosia löytyy musiikkimaailmasta

Maanantai 18.4.2016 klo 21:57 - Kauko Niemi

Tämän vuoden paras numero on 65

Fender.jpg

Edellisessä 65-jutussa pohdittiin matkan ja matkustamisen olemusta 65 näkökulmasta. Nyt on vuorossa musiikki, tosin muusta näkökulmasta kuin toukokuun 13. päivän näkökulmasta Karjalatalossa, missä Helsingin Laulu laulaa 65-vuotisjuhlakonserttinsa.

Luonas siis 65 65 lauloi Robin huippusuosikkivuosinaan. Robinin (Esa Simonen) kenties tunnetuin biisi oli juuri tänä, alun perin Zager and Evansin maailmanlaajuinen suurhitti 'In the Year 2525' vuodelta 1969. Suosiostaan huolimatta Robin jätti iskelmämaailman ja ryhtyi opettajaksi.

Saman ikäisiä Helsingin Laulun kanssa ovat Fender Telecaster -kitara sekä Fender Precision bassokitara.

Fender Telecaster (kutsumanimi Tele), on Fenderin valmistama sähkökitara. Sen ensiesittely tapahtui 1950 nimellä Fender Broadcaster. Helmikuussa 1951 kitaran nimi muutettiin Fender Telecasteriksi, sillä Gretsch-yhtiö oli aikaisemmin rekisteröinyt mallinimen Broadkaster.

Telecaster oli ensimmäinen sarjavalmisteinen umpirunkoinen sähkökitara. Se on rakenteeltaan yksinkertainen ja siten helppo valmistaa teollisena massatuotantona ja se on yhä tuotannossa Fenderin sekä sen omistamalla Squier-alamerkillä.

Fender Telecasterilla ovat soittaneet vuosien varrella monet kuuluisat soittajat: Bob Dylan, Albert Collins, James Burton, Lou Reed, Jimmy Page, Keith Richards, Joe Strummer, John Frusciante, Muddy Waters, Josh Farro, Jon Bon Jovi, James Hetfield, Kurt Cobain [3] ja Bruce Springsteen. Kuuluisia suomalaisia telecasterin soittajia ovat mm. Albert Järvinen, Jari Mäenpää, Ismo Alanko, Kari Peitsamo, Andy McCoy, Petteri Salminen, Juha Torvinen ja Juice Leskinen.

Yksi kuoromme jäsenistä näkee kutosia ja vitosia vähän joka puolella. Pianon päällä olikin Sibeliuksen Puusarja Op. 75: Viisi kappaletta pianolle. Viides sävellys on nimeltään Kuusi - taas numerot väärin päin, mutta haitanneeko tuo nyt kovinkaan paljon.

Jussi Raittinen on puolestaan levyttänyt Oi kuuskytviis. Käännösiskelmän sanat on tehnyt Pekka Tammilehto alias Topi Sorsakoski. Sikäli mielenkiintoinen tapaus, ettei ainakaan kovin helpolla löydy kyseisen laulun sanoja netistä. Kansainvälinen laulujen sanoituksiin keskittyvä nettipalvelukin ihmettelee ääneen, kuinka voi olla mahdollista, ettei tällaisen laulun sanoja löydy. Laulun ajatuksena on kuitenkin, ettei nyt kannattaisi kahdesti elää 65-vuotispäivää.

Kuuskutviis on näköjään kulttinumero iskelmätaivaalla. Seppo Närhi julkaisi vuonna 1972 tarinan Prinsessa 65.
Hän oli siis prinsessa kuuskyt-viis // mutta nykyään bändit hänestä tuskin veisaa viis // on jääneet taa jo huoneet tähtien // on kruunussa ruoste jo vuosikymmenen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, helsinkiläinen sekakuoro, 65,

Agricolan päivää

Lauantai 9.4.2016 klo 9:15 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Agricola_agricola_KF5A8144.jpg

Tänään kiitämme ja kumarramme Mikael Agricolaa. Voimme laulaa ja tulkita suomalaisia lauluja Suomen kielellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Micael Agricola, kuoro, Helsingin Laulu, sekakuoro

Tuli karkottaa pahat henget

Sunnuntai 3.4.2016 klo 21:12 - Kauko Niemi

Kokko.jpg

 

Kadonneen biisin metsästys: 

Olemme juuri polttaneet pääsiäiskokkoja. Toukokuussa sytytämme helavalkeita ja perinteisiin kuuluvat juhannuskokot syttyvät kesäkuussa. Elokuun pimenevissä illoissa syttyvät elovalkeat. Elävä tuli on keskeisessä roolissa taas jouluna.

Elävän tulen symbolinen merkitys on vahva myös muissa kulttuureissa. Maaliskuun lopulla Turussa kurdit juhlivat alkanutta uutta vuottaan polttamalla kokkoa.

Tulella on ihmisen historiassa merkittävä rooli, ja se on ehkä ollut ensimmäisiä palvottavia asioita, joita ihminen on hallinnut, aluksi huonommin ja sitten yhä paremmin. Tuli esiintyy muinaisessa filosofiassa myös merkittävänä olemassaolon ”alkuaineena” yhdessä maan, veden ja ilman kanssa. Tätä käsitystä edusti filosofi Empedokles. Jos tuli oli voimakas liittolainen, niin vesi oli tulen vihollinen, joka pystyi tuhoamaan tulen.

Pääsiäiskokko on pääsiäisenä, yleensä pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio. Tapa esiintyy Suomessa voimakkaimmin Pohjanmaalla.

Aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Juhannuskokko on tällä hetkellä Suomen suosituin avotulirituaali. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Juhannuskokkojenkin taustalta löytyy ajatus pahojenhenkien karkottaminen.

 

Kevät on kuitenkin rakkauden ja kiiman aikaa

Helavalkeat eli toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita myös pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.

Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Jokainen, joka on nähnyt eläinten keväisen ulospääsyn navetasta, tietää mitä keväinen pyyteetön riemu oikeasti on.

Helavalkeita tunnetaan vielä Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Nykyisin tapaa on pidetty yllä esimerkiksi Kuusjoella, Kurussa, Nummi-Pusulassa ja muualla, usein kyläyhdistysten voimin.

Helluntain ja helavalkeiden merkitys keväisenä riemuna niin ihmisille kuin eläimillekin on ollut monin verroin suurempi, kuin mitä se nykyisin on kaupungistuneessa yhteiskunnassa.

Helluntaiaiheisia lauluja ja runoja on paljon. Aleksis Kiven runosta Helavalkea avautuu koko keväinen sydämen syvä tykytys. Runohan alkaa;

Vuorella kaikuuvi riemu ja soitto
Helluntain kelmees yössä,
ilosest karkelee nuorison liuta
laattial kallioisel,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

Tätä voisi hyvinkin jatkaa vanhalla sanonnalla – jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä. Kevät on rakkauden aikaa.

Kalervo Tuukkanen on pukenut Kiven Helavalkea-runon monimuotoiseen sävelkieleen. Helsingin Laulu esitti sen ensimmäisessä konsertissaan 8.12.1951. Tämän jälkeen laulun historia ja esityskerrat ovat hämärän peitossa.

Kaukana ei ollut sekään suuri vahinko, että tämä kertakaikkisen hieno sävellys olisi kadonnut kokonaan. Sitä ei oltu virallisesti taltioitu mihinkään eikä rekisteröity mihinkään.

Nyt Tuukkasen säveltämä Helavalkea on Sulasolin julkaisemana nuottina ja Helsingin Laulu esittää sen jälleen toukokuussa pidettävässä 65-juhlakonsertissaan vuosikymmenten tauon jälkeen.

Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä
impi ja nuorukainen,
vannotaan ijäistä uskollisuutta
koiviston tummas kohdus,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

 

Tapahtuman nettikauppa

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, Helavalkea, Kalervo Tuukkanen, sekakuoro, laulu, Sulasol

Erä Helsingin Laulun laadukkaita kangaskasseja

Tiistai 22.3.2016 klo 11:23 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Kassi monenlaiseen käyttöön. Kassi on eettisesti valmistettu ja valmistuksessa ei ole missään vaiheessa käytetty klooria.

Kassia on myynnissä vain tietty erä, nopeimmat syövät hitaat.

Muovikassien aika alkaa olla pian ohitse. Kolmella kangaskassilla pärjää niin, ettei kaupasta tarvitse ostaa yhtään muovikassia (yksi kotona, yksi autossa ja yksi jossain välillä). Kassit maksavat itsensä takaisin parissa kuukaudessa.

MIKÄ YMPÄRISTÖTEKO!

Suomessa käytetään arviolta noin 55 muovikassia henkeä kohden vuodessa. Luku on huomattavasti alempi kuin EU:n keskiarvo, joka on lähes 200 muovikassia. EU:ssa päätyi vuonna 2010 yli 8 miljardia muovikassia roskaksi ympäristöön.

Nyt on hyvä hetki ryhtyä muuttamaan toimintatapoja ja olla valmiina kun 2019 muovikassidirektiivit tulevat arkeen.

Kassin tilauslomake 

kassi_800_KF5A7938.jpgTyylikäs musta kassi vaikka nuoteille tai nappaskengille.

 

 kassi_800_KF5A7940.jpg

Kauppakassi. Kokemus on osoittanut, että kolmella kangaskassilla pärjää niin, ettei kaupasta tarvitse ostaa yhtään muovikassia (yksi kotona, yksi autossa ja yksi jossain välillä). Kassit maksavat itsensä takaisin parissa kuukaudessa.

 

kassi_800_KF5A7947.jpg 

Kevyt kangaskassi taittuu, vaikka taskun pohjalle.

>> Tilaa kasseja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, helsinkiläinen sekakuoro, kassi. kuoro

Ensimmäinen Helavalkean läpimeno

Sunnuntai 20.3.2016 klo 15:52 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

lapimeno_800_WP_20160320_14_05_21_Raw__highres1.jpg

Harjoitusputki mentiin läpi Hanna Remeksen metodein

Helsingin Laulu lopetti hetki sitten neljän päivän harjoitusputken Helavalkea -konsertin ensimmäiseen läpimenoon. Toki nypläämistä löytyy, mutta kokonaiskuvan konsertista ja sen tunnelmasta alkaa selkeytymään.

Ohjelmistossa on todella sellaisia helmiä, joita ei pahemmin olla kuultu Helsingin Laulun 65-vuotisen historian aikana. Historian perspektiivistä konsertissa keskitytään alun ja lopun vuosikertoihin. Konsertti päättyy helsinkiläiselle kuorolle sopiviin Helsinki-aiheisiin lauluihin.

Helsingin Laulun tämän kertainen harjoitusrupeama alkoi torstai-iltana, jatkui perjantai-iltana sekä lauantai ja sunnuntai päivät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Helavalkea, kuoro, konsertti

Tämän päivän helsinkiläinen katukyltti

Lauantai 19.3.2016 klo 6:55 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Minna_800_KF5A7740.jpg

Minna Canhthinkatu Helsingin Töölössä

Tänään vietetään ja liputetaan suomalaista tasa-arvon päivää ja Minna Canthin syntymäpäivää. Minna Canth oli aikansa nainen joka ei kuvia kumarrellut.

Me Helsingin Laulussa ei tänään kuitenkaan kirjoitella kirjoja vaan laulellaan tasa-arvoisesti kaikkien neljän stemman kanssa. Meneillään on parhaillaan neljän päivän treeniputki.  Valmista on 13.5.2016, kun juhlistamme kuoron 65-vuotistaivalta.

Jos Canthin tuotannosta jotain pitäisi valita kuorolle, niin Helsingin Laululle se olisi helppoa. Kirja olisi tietenkin Minna Canthin romaani Hanna, joka julkaistiin tasan 130 vuotta sitten.

Se on psykologinen nuoren tytön kypsymistä puberteetista aikuisuuteen kuvaava kehitysromaani. Mekin olemme kypsyneet melkoisesti viime vuosina Hanna Remeksen hoivissa.

Canth on myös ainoa suomalainen, joka on päässyt Norwegianin koneen peräsimeen. Sinne saavat kuvansa vain ne, joiden merkitys kansakunnalle ja sen kehitykselle on ollut riittävän voimakas.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minna Canth, Helsingin Laulu, Hanna Remes, helsinkiläinen kuoro,

Vanhemmat kirjoitukset »