Nyt polkataan ilman haitaria ja ilman isänmaan puolustusta

Maanantai 5.6.2017 klo 22:35 - Tekstin koostaminen ja kuva - Kauko Niemi

Helsingin Laulun ensiviikkoiseen kilpailuohjelman sekakuorosarjan ohjelmistoon kuuluun Säkkijärvenpolkka. Ei niin tavanomaista, että Säkkijärvenpolkkaa esitettäisiin ilman harmonikkaa, pelkillä ihmisäänillä.

Sävelhän on varmasti tuttu vähintäänkin niissä perheissä, tuttavapiireissä, joissa on yksikin haitaristi. Tunnetuin versio on eittämättä Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämä versio.

Kun vietämme Suomi 100 vuotta, niin Säkkijärvenpolkan voi hyvällä syyllä nimetä yhdeksi historiamme tärkeimmäksi biisiksi. Säkkijärven polkkaa pidetään jopa  malliesimerkkinä elektronisesta sodankäynnistä.

HL_850_KN861637.jpg

Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämästä Säkkijärven polkasta tuli yllättävä apu suomalaisille jatkosodan taisteluissa vuonna 1941.

Suomalaisten valtaamassa Viipurissa räjähteli venäläisten miinoja kuin itsekseen. Lopulta suomalaiset löysivät miinojen laukaisulaitteita. Ne tutkittiin ja saatiin selville, että ne olivat radiomiinoja, jotka laukesivat tietyllä taajuudella.

Yksi tutkijoista oli Yleisradion radioinsinöörinä toiminut Jouko Pohjanpalo. Hän laati radiomiinojen häirintäsuunnitelman. Venäläisten käyttämä taajuus oli tukittava jollain riittävän monisointuisella ääniaseella. Näin alkoi Säkkijärven taukoamaton soitto taajuudella 715 kHz. Paitsi että polkka oli riittävän reipas, se myös sopi sanoitukseltaan tilanteeseen hyvin.

Operaatio Säkkijärven polkka soi taukoamatta elokuusta 1941 kevättalveen, helmikuuhun 1942.

Yhtäjaksoinen ralli poiki myös kiukkuista kuulijapalautetta kotirintamalta Yleisradiolle. Operaatiosta tietämättömät siviilit epäilivät, että Yleisradion soittolistoihin oli päässyt käsiksi joku hullu.

Mutta niin vain kävi, että Säkkijärven polkka pelasti Viipurin silloin, ja yksikään venäläisten radiomiina ei päässyt räjähtämään Vesterisen hanurin soidessa.

Säkkijärven polkan tyyppistä häirintää on käytetty nykyajan sodissakin, ja radioaallot ovat edelleen elektronisen sodankäynnin pääväyliä.

Sakkijarvi_Pontcho_punainen.jpg

Polkka on merkitty kansansävelmäksi ja sen melodiaa oli soitettu ainakin jo 1800-luvun lopulla Karjalankannaksella, jolloin sillä ei ollut vielä nimeä.

Sieltä se tarttui monen tuon ajan harmonikansoittajan ohjelmistoon. Polkkaa olivat soittaneet enimmäkseen Säkkijärveltä olleet pelimannit "muistin rajoista saakka", ja kappale sai tästä nimekseen Säkkijärven polkka.

Alun perin se muodostuu kolmesta Säkkijärven seudulta peräisin olevasta kansansävelmästä. Laulun levytti ensimmäisenä norjalais-amerikansuomalainen harmonikansoittaja Willy Larsen 1928, mutta tunnetuksi sen ovat tehneet eritoten harmonikkataitureiden Vili Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan levytykset.

Melodiassa on yhtäläisyyksiä joihinkin länsivenäläisiin ja puolalaisiin tanhusävelmiin. "Säkkijärven kanttorina toiminut kirkkomuusikko Primus Leppänen (1872–1934) kirjoitti polkan nuotit paperille, merkiten sen tunnollisesti kansansävelmäksi. Hän tarkoitti polkkanuoteillaan orkesterikappaletta, mutta tanssisävelmäksi se muodostui.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Säkkijärvenpolkka, Helsingin Laulu, Kuoro, sekakuoro, Kuorokilpailu, Linz

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Maanantai 15.5.2017 klo 20:34 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Helsingin Laulun osallistumisella kansainväliseen kuorokilpailuun ei tavoitella kansainvälistä tähteyttä tai maailmanlaajuisia levytyssopimuksia kilpailumenestyksen kautta.

matti_img_2837.jpg

”Vaikka kesäkuista tapahtumaa Itävallan Linzissä kutsutaankin kansainvälisiksi kuorokilpailuiksi, niin Helsingin Laululle se on ennen kaikkea kuoron musiikillisen osaamisen mittausta”, luonnetii kuoron hallituksen puheenjohtaja Matti Hinttala.

Kuoro linjasi jo 2000-luvun alussa tavoitteekseen musiikillisen tason nostamisen. Tavoitteita on helppo kirjata, mutta tavoitteilla ei juurikaan ole merkitystä, jos niitä ei pystytä millään tavalla riippumattomasti mittaamaan. Pelkkä konserttipalaute harvoin kertoo muuta kuin yksittäisiä mokia ja onnistumisia. Harva tulee antamaan konsertin jälkeen rehellisiä parannusehdotuksia.

Aikoinaan kuorossa mietittiin, kuinka tavoitteen toteutumista pystyttäisiin puolueettomasti arvioimaan. Olisiko se kuorokilpailu, katselmus tai joku muu.

Pian alkoikin hahmottua, että kansainvälinen kuorokilpailu tarjoaisi tähän mahdollisuuden, etenkin kun kuoron taiteellinenjohtaja Hanna Remes löysi Interkultur-organisaation. Interkultur pisteyttää samoin kriteerein kilpailuesitykset, olipa tapahtuma missä päin maailmaa tahansa.

Matti_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg

Ensi kesänä Linzistä saamiamme pisteitä voidaan melko luotettavasti verrata aikaisemmissa tapahtumissa saamiimme pisteisiin ja tulkita kuoron tason kehitystä.

Kaksissa edellisissä kisoissa saavutimme pistemäärän, joka luokitellaan kultaluokkaan. Interkulturin arviossa luokkia on kolme; pronssi, hopea ja kulta. Kukin luokka on lisäksi jaettu useampaan tasoon. Vaikka olemme olleet kultaluokassa, niin varaa on vielä nousta kultaluokan koreammille tasoille.

Tämä laulujen loppuun asti hiominen on haastavaa ja opettavaista. Varmasti se näkyy ja kuuluu mormaalissakin konserttitilanteessa vaikkapa ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Lue myös:

Helsingin Laulu osallistuu kuorokilpailuun

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Matti Hinttala, Hanna Remes, kuoro, kuorokilpailu, Linz

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Tiistai 9.5.2017 klo 15:23 - Kauko Niemi

BrucknerLinz.jpg

Kesäkuinen kansainvälinen kuorokilpailu käydään Brucknerhausissa, Linzissä. Linz on Itävällan kolmanneksi suurin kaupunki. Linz on väkiluvultaan hieman pienempi kuin Oulu, mutta hieman suurempi kuin Turku. Linzin ystävyyskaupunki Suomessa on puolestaan Tampere.

Linz on säveltäjä Anton Brucknerin kotikaupunki. Bruckner syntyi vajaa 20 kilometrin päässä Ansfeldenissa. Linz on myös Adolf Hitlerin koulukaupunki.

Kuorokilpailun päänäyttämö on Brucknerhause. Meille suomalaisille se ei ole mikä tahansa rakennus. Konserttitalon suunnittelijat ovat Heikki ja Kaija Siren. Talo on Sirenien yksi päätöistä ja valmistui 1973.

Pontcho_punainen_Brucknerhause.jpgSirenien pyöreä käsiala näkyy paitsi Linzissä, niin Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa Ympylätalossa ja Etu-Töölössä sijaitsevassa SYK:n talossa, eli tällä hetkellä Sibelius-akatemian Nervanderinkadun toimipisteessä.

Talon akustiikka on arvoitus sinne ensikertaa suuntaaville. Talon akustiikka ei yllä sen enempää hyvien kuin huonojen akustiikkojen listoille. Talon ohjelmistoon kuuluu paljon muuta kuin klassista musiikkia aina jazzista elektroniseen musiikkiin ja musikaaleihin, joten akustiikkakin lienee jokaiselle jotakin. Tosin ohjelmistossa näyttää olevan myös kuoroesityksiä.

Kilpailu käydään Brucknerhausen pääsalissa, jossa on 1400 istumapaikka. Talossa on kaksi muuta pienempää salia, toinen 352 paikkainen ja pienin Sali 150 paikkainen.

Suomesta paikalla on neljä ”joukkuetta.” Helsingin Laulun lisäksi Kokkolan naislaulajat ja Qoro Quando sekä Queens of Qoro Quando.

Kongressi ja konserttitalon käyttöaste näyttää olevan korkea ja kesätaukoa siellä ei tunneta. Seuraavat suomalaiset kiipeävät näyttämölle heinäkuun 8. päivänä. Tuolloin on vuorossa Apocalyptica.

Vuonna 2009 Euroopan kulttuuripääkaupunkina toiminut Linz on monen kulttuuriharrastajan turistikohde. Brucknerin yksityisen yliopiston nousukiito on myös huomattu maailmalla. Muutamassa vuodessa huippumoderni yliopisto on noussut yhdeksi elektronisen musiikin kärkikouluksi.

Ja ainakin matkailumainosten mukaan Linzissä on Euroopan uudenaikaisin oopperatalo. Ne jotka ovat vierailleet Oslon oopperatalossa voivat kysyä miten oopperatalo voi olla vielä modernimpi.

Lue myös - mikä mies on Anton Brukner

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Linz, Bruckner kuorokilpailu, Interkultur, Heikki ja Kaija Siren, Brucknerhause

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Sunnuntai 23.4.2017 klo 17:31 - Kauko Niem

linz_850.jpg

 

Kuudes Anton Bruckner kuorokilpailu järjestetään 14-18.6.2017 Itävallassa. Helsingin Laulu osallistuu tähän kilpailuun. Mutta mikä mies on Joseph Anton Bruckner (4. syyskuuta 1824 Ansfelden, Itävalta-Unkari – 11. lokakuuta 1896 Wien)

Kilpailu järjestetään Linzissä, joka on vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Brucknerin kotikylä Ansfeldenistä. Ansfeldenin kirkon edessä on tälläkin hetkellä Brucknerin patsas.

Hän oli romantiikan aikakauden säveltäjä, joka edusti vuosisadan loppupuolen uudistusmielistä suuntausta. Hänet tunnetaan sävyltään arvokkaista ja monumentaalisista sinfonioistaan. Bruckner luetaan suurimpien sinfonikkojen joukkoon.

Katolisen ja syvästi uskonnollisen Brucknerin ensimmäiset musiikkielämykset liittyivät kirkkoon, kun pojan äiti vei häntä pienenä messuun. Nelivuotiaana hän alkoi soittaa isänsä johdolla viulua ja myöhemmin myös spinettiä. Hän pystyi jo 10-vuotiaana soittamaan urkuja kirkkourkurina toimineen isänsä sijaisena. Häneen vaikuttivat nuorena koetut Wolfgang Amadeus Mozartin ja Joseph Haydnin teosten esitykset.

Brucknerin ensimmäiset omat sävellykset syntyivät hieman yli kymmenen vuoden ikäisenä. Vuonna 1837 Antonin isä kuoli ja äiti Therese halusi, että lapset saisivat kaikesta huolimatta kunnollisen koulutuksen. Hän järjesti Antonin kuoropojaksi Sankt Florianin luostariin, jossa hän vietti kolme vuotta. Luostarin jälkeen hän opiskeli Linzissä opettajaksi. Myöhemmät opiskelut musiikin parissa toteutuivat Wienissä.

Bruckner.jpg

Bruckner kirjoitti sinfonioiden lisäksi myös messuja, motetteja ja muita hengellisiä kuoroteoksia. Viimeksi mainituissa Brucknerin tyyli oli hänen sinfonioistaan poiketen ennemminkin konservatiivinen ja kontrapunktia hyödyntävä. Moteteista kuuluisimmat ovat Ave Maria, Locus iste sekä Os justi.

Bruckneria pidettiin elämäntyyliltään yksinkertaisuutta rakastavana ihmisenä, joka työskenteli sitkeästi omalla alallaan ja otti nöyrästi vastaan häntä myöhempinä vuosinaan kohdanneen suosion.

Säveltäjän suosio ei aina ollut huipussaan uudistusmielisen suuntauksen takia. Itävallan musiikkimaailma oli tuolloin jakaantunut voimakkaasti vanhoillisiin ja uudistusmielisiin. Saman kritiikin kuin Bruckner, sai kokea myös Jean Sibelius Wienin vuosinaan.

Kritiikistä huolimatta Brucknerin uraan mahtui myös suuria menestyksen hetkiä ja arvostusta varsinkin hänen elämänsä loppupuolella. Esimerkiksi seitsemännen ja kahdeksannen sinfonian kantaesitykset olivat todellisia riemuvoittoja. Yleisö jopa buuasi kaiken tietävälle ja taitavalle wieniläiskriitiko Hanslickille tämän saapuessa aitioonsa kuuntelemaan kahdeksatta sinfoniaa.

Natsi-Saksa käytti Brucknerin musiikkia propagandatarkoituksissa. Koska Bruckner ei ollut elävä säveltäjä, voitiin hänen töitään käyttää hyödyksi pelkäämättä säveltäjän vastalauseita. Bruckner ja Adolf Hitler olivat molemmat kotoisin Ylä-Itävallasta. Lisäksi molemmat ihailivat Wagneria. Nämä seikat ilmeisesti lisäsivät Hitlerin kiinnostusta Bruckneria kohtaan. Brucknerin uskonnollisuus oli kuitenkin piirre, joka ei sopinut yhteen natsien tarkoitusten kanssa, ja siksi säveltäjän tätä puolta vähäteltiin.

Kesäkuun kilpailun sääntöihin kuuluu, että ohjelmistossa pitää olla yksi Brucknerin sävellys. Helsingin Laulun valintana on Locus iste.

Lue myös:
Helsingin Laulu osallistuu kansainväliseen kuorokilpailuun

Kilpailuohjelmisto laulettiin julki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Bruckner, kuorokilpailu, Linz