Helsingin Laulu sai parhaan mahdollisen syntymäpäivälahjan

Maanantai 26.9.2016 klo 15:00 - Kauko Niemi, kuvat Seppo Mallenius, Kauko Niemi

Historiikki_KN861221.jpg

65-juhlavuottaan viettävä kuoro koki melkoisen yllätyksen, kun meille aiemmin tuntematon henkilö Risto Ratia lähestyi ja kertoi, että hänelle on huutokaupan yhteydessä siunaantunut paksu leikekirja, jossa on Helsingin Laulun historiaa.

Ratia_historiikki.jpg

Risto Ratia ja Inke Luukka ihmettelemässä historian aarteita

Leikekirja osoittautui kuoron yhden perustajajäsenen, Sylva Aromaan kokoamaksi historiikiksi kuoron perustamisesta 1951 lähtien.

Tällaisen aarteen olemassa olosta on ollut tietoa, mutta sen tarkasta kohtalosta ei tietoa ollut. Juhlavuoden työryhmä jopa haikaili tämän vuoden alussa, että missähän sekin leikekirja mahtaa olla, nyt sille olisi taas käyttöä. Viimeksi leikekirjaan on päästy tutustumaan, kun Inke Luukka ja Pepe Järvenpää vierailivat Sylva Aromaan luona kerätäkseen tietoa kuoron 50- vuotisjuhlaan. Siis 15 vuotta sitten.

historiikki1_800_KN861067.jpg

Kirjan leikkeet osoittautuvat jopa kulttuurihistoriallisiksi. Vaikkapa Kalervo Tuukkasen Sävellyskonsertin tiimoilta. Tuukkanen johti itse Meri oopperassa kuoroa ja Radion sinfoniaorkesteria ja solistina muiden muassa Mirjam Helin.

Lehtileikkeet luovat kohtuullisen tarkkaakin kuvaa Tuukkasen tyylistä ja musiikista. Hänen musiikkinsa oli aikanaan erilaista ja jopa kriitikoillekin vaikeasti ymmärrettävää. Samaan tulemaan tuli jo jokin aika sitten nykyinen taiteellinen johtajamme Hanna Remes kirjoittaessaan – Tuukkasen jalanjäljillä.

Tuukkasen jalanjäljillä oltiin hyvinkin viime keväisessä 65-juhlakonsertissa, missä Helsingin Laulu esitti laajasti Tuukkasen harvoin kuultua musiikkia.

Kuoron keskuudessa oli harjoituskauden alussa myös paljon epäluuloa ja ihmettelyä, mutta kun musiikkiin pääsi sisälle, se sai varauksettoman kannatuksen laulajien keskuudessa. Tuukkasen versio vaikkapa kaikkien tuntemasta Sunnuntaista nousi arvoon arvaamattomaan Helsingin Laulun ohjelmistossa ja Helavalkeasta puhumattakaan.

Tulemme lähiaikoina täydentämään historiikki-osuutta näillä sivuilla, kunhan olemme rauhassa saaneet syventyä tähän arvokkaaseen materiaaliin.

Mitä parhaimmat kiitoksemme Risto Ratialle, joka ymmärsi materiaalin arvon Helsingin Laululle ja jopa suomalaiselle kulttuurihistorialle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Kalervo Tuukkanen, Mirjam Helin, Hanna Remes, Inke Luukka, Pepe Järvenpää,

Inke Luukka kutsuttiin kunniajäseneksi

Torstai 9.4.2015 klo 22:13 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

beethovenladyt_img_4541.jpg

 

”Inke Luukan mieliinpainuvin hetki HL-uralla oli Wienissä 2010,
eikä se johtunut Ludwigin polveen nojaamisesta, vaan
kilpailusuorituksen jälkeen kokoonnuimme salin
ulkopuolelle kyynelehtimään onnesta.
Ei koskaan aiemmin, eikä sen jälkeen kuoro ole ollut niin yhtenäinen”
Hanna Remes (vas), Inke Luukka, Kaarina Väyrynen, Niina Kotila.

 

Helsingin Laulu kutsui tämän iltaisessa yhdistyksen 2015 kevätkokouksessaan Inke Luukan yhdistyksen kunniajäseneksi. Inke Luukka lopetti aktiivisen kuorouransa 2014/2015 vuodenvaihteessa.

Inken ensimmäinen kosketus Helsingin Lauluun tapahtui vuonna 1963. ”Lauloin Helsingin Kauppiaitten Kauppaoppilaitoksen kuorossa, jota johti Kauli Kallioniemi, Helsingin Laulun silloinen johtaja.  Hän houkutteli minut koelauluun ja niin sitten kulku Punavuoren koululle alkoi. Tämä jakso kesti kuitenkin vain joulukuuhun 1965, jolloin hyppäsin Paavoni kelkkaan ja suunnistin Simpeleelle, sieltä edelleen Enoon, Pohjois-Karjalaan ja sieltä Poriin ja viimein 1982 Vantaalle. 1983 olin taas pyrkimässä Helsingin Lauluun. Mikään muu ei ajatuksissani tullut edes kysymykseen. Silloin kuoroa johti Erkki Sipilä”, muistelee Inke HL historiaansa.

Kunniajäsenyyttä ei tässä tapauksessa missään nimessä päätetty kalentereiden perusteella, vaikka noilla vuosillakin on jo sinällään kunniallinen arvo. Inke on toiminut kahteen otteeseen myös kuoron puheenjohtajana yhteensä viisi vuotta ja hallituksen muissa, erilaisissa rooleissa kaikkiaan 11 vuotta.

”HL:ssa ei taida olla yhtään laulajaa, entistä tai nykyistä, jota Inke ei olisi siipiensä suojaan ottanut. Inke on kautta aikojen nähnyt "sen parhaan" jokaisessa kuorosiskossaan ja -veljessään ja on osannut ohjata ja auttaa jokaisen siihen rooliin HL:ssa mikä itse kullekin on parhaiten sopinut. Empaattisempaa ja pyyteettömämpää kuorokaveria ei maa päällään kanna”, luonnehtii yksi kanssalaulajamme.

Vuoden 1952 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Albert Schweitzer, oli saksalais-ranskalainen (elsassilainen) teologi, muusikko, musiikkitieteilijä, filosofi ja lääkäri. Hänen yksi kuolemattomista ajatuksista sopii tähän yhteyteen oikein hyvin:

Sinun tulee antaa aikaasi kanssaihmisillesi. Vaikka se olisi miten pientä, tee jotain muiden puolesta – jotain, mistä et saa palkkaa, vaan etuoikeuden tehdä se.

Entinen kuoronjohtajamme sanoo, että Inkesta tulee mieleen lämmin ja empaattinen, toisia ajatteleva kaveri, joka saattaa jättää omat jutut todella taka-alalle toisia auttaakseen. Hän on läheinen ja luotettava kaveri. Kuoron edestä katsottuna muistan hänen itkeneen monta kertaa laulaessa. Hänellä on kyky mennä mukaan biisien tunnelmaan. Tällainen jää aina johtajalle ja kaverimuusikolle mieleen.smilehymiö

”Inke on maailman positiivisin ihminen. Aina ystävällinen - kaikille - iloinen, huumorintajuinen, välitön. Välittää oikeasti kanssaihmisistään. Ja uskollinen ystävä, minullekin noin 50 vuoden takaa. Ja lisäksi hän on sitkeä ja harvinaisen lojaali”, kommentoi pitkäaikainen ystävä ja laulukaveri.

Lojaalisuutta kuvastanee hyvin myös kahden kaveruksen kuoroontulo. ”Etsittiin kaverin kanssa uutta kuoroa. Mä soittelin muutaman kuoron yhteyshenkilölle, siis myös Inkelle. Kyselin kaikenlaista, juteltiin melkoisen kauan. Lopuksi Inke toivotti hyvää jatkoa ja hyviä lauluhetkiä -minkä kuoron sitten valitsenkin. Tuli tunne lämpimästi laululliseen elämään suhtautuvasta ihmisestä - eikä mitään omaan kuoroon vetoyritystä. Jäi tunne, että tämä ihminen haluaa, että minä laulan. Missä porukassa sitten päätänkin sen tehdä. Ja niinpä valittiin yhdessä HL. Eikä kaduttanut.”

”Kyllä me tästä, sopii Inkeen tosi hyvin. Vaivojaan säästämättä Inke on ollut kuorossa ja auttamassa kaikessa mahdollisessa. Välillä on naurettu vesissä silmin ja välillä on lohdutettu toisiamme. Loistokaveri kaiken kaikkiaan”, sanoo vuosikymmeniä yhteiseloa viettänyt ystävä.

 

Mikä on sitten mieleenpainuvin hetki koko HL:n kaudellasi?

”Kyllä se oli se hetki Wienissä 2010, jolloin ensimmäinen kilpailusuoritus oli ohitse ja kokoonnuimme salin ulkopuolelle kyynelehtimään onnesta. Ei koskaan aiemmin, eikä sen jälkeen kuoro ole ollut niin yhtenäinen” sanoo Inke.

Vuonna 2010 Helsingin Laulu osallistui Wienissä järjestettyyn kansainväliseen kuorokilpailuun ja saavutti kirkollisessa sarjassa ensimmäisen kerran historiassaan kultaluokkaan yltävän pistemäärän.

Karkeasti ottaen maailman ihmiset on jaettavissa kahteen ryhmään. Niihin, jotka puhuvat ja selittävät ja niihin, jotka tekevät ja saavat aikaan. Inke kuuluu eittämättä tähän jälkimmäiseen ryhmään.

”Inke on yksi huomaavaisimmista ja avuliaimmista tuntemistani ihmisistä. Tosin joskus turhan kiltti – eihän sen aina tarvitse olla sama ihminen joka venyy ja joustaa. Oi niitä aikoja, kun hommia tehtiin enemmän kun niistä puhutaan – asiat tapahtuivat tehokkaasti taustalla ilman että huomaisikaan. Monen meistä olisi syytä ottaa oppia Inken tavasta olla ja toimia – postiivista, rakentavaa, osaavaa.”

Aina valmiina

”Kun tehtävänakkeja on ollut jaossa, on Inken käsi noussut ihan ensimmäisenä ja varmasti kaikkein useimmin. Inke jaksoi näprätä koristeita kahvipöytiin. Tarvittaessa hän toi kalusteet, tuolit ja maljakot kotoaan. Inken koko perhe on ollut tiiviisti mukana HL toiminnassa. Paavo on kuskannut kuorolaisia, kirpputoritavaroita, kahvikakkuja ja kaikkea mahdollista, aina kun on tarvittu. "Kyllä Paavo hoitaa" lipsahti Inkeltä usein, vaikka ei aina varmaan ollut vielä edes kysynyt Paavolta. Ja muistamme kaikki Pyryn lipunmyyjänä monessa konsertissa.”

Inke Luukan tekeminen ei ole rajoittunut Helsingin Lauluun, vaan hän on ollut monipuolisesti mukana myös Sulasolissa ja Sulasolin Helsingin piirin toiminnassa. ”Inke tunnetaan yhtä hyvin tässä harjoitussalissa kuin Rovaniemellä”, sanoi Hanna Remes tänä iltana kunniajäsenyysperusteluissaan.

”Minulle tuli mieleen aika, jolloin Inke oli Sekakuoroliiton toiminnanjohtaja. Organisoimme musiikkitapahtuman Viroon. Tapahtuman nimi oli Põhjamaa helin, Laulujen Siltaa. Meillä oli tapahtumia perjantaina 15.4.1994 Haapsalussa, Tõrvassa, Sangasten linnassa ja lauantaina 16.4. Pärnussa. Pääkonsertti pidettiin Estonian konserttisalissa sunnuntaina 17.4. Ja kaikki sujui hienosti.”

 

Mitä ei olisi kannattanut tehdä kuorourallasi?

”En kyllä keksi mitään, mitä ei olisi kannattanut tehdä! Pikemminkin löydän paljonkin sellaisia asioita, mitä olisi kannattanut tehdä! Esimerkiksi olisi kannattanut hyödyntää erinomaisia laulunopettajia, jotka tulivat paikalle meitä varten... Olin vaan niin arka, etten rohjennut!

 

Minkä neuvon antaisit kuorossa laulavalle?

”Vaikka kuorossa laulaminen on "vain" harrastus, siihen tulee suhtautua vastuuntuntoisesti. Tai sitten etsiä lauleskeleva porukka... niitäkin toki löytyy. Harjoituksissa käynti on kaiken a ja o. Vain kaikki yhdessä tekemällä saadaan aikaan se paras tulos, paras sointi, paras draivi, ja myös paras mieli. Ole avoin muiden laulajien iloille ja suruille. Älä mollaa epäonnistumisen hetkenä, mutta älä myöskään "vaikene kuoliaaksi", vaan kannusta ja auta! Kannattaa myös alusta lähtien osallistua kaikkeen - jopa pyrkiä vapaaehtoisesti hallitukseen ja muihin toimeenpaneviin elimiin. Siten pääsee sisälle kuoron toimintaan ja oppii tuntemaan laulukaverit. Silloin kuorosta tulee "minun kuoroni".

 

Minkä neuvon antaisit kuoroon aikovalle?

”Älä jätä aikomusta aikomukseksi, vaan mene! Kannattaa myös käydä etukäteen kuuntelemassa ja katselemassa eri kuorojen esityksiä. Niistä selviää kuoron taso, ohjelmisto ja ehkä myös se tärkeä Yhteishenki. Koelauluun kannattaa mennä siten, että on mahdollisuus seurata myös harjoitusta. Aika nopeasti pystyy aistimaan, onko tämä se minun joukkoni, viihdynkö täällä, välitetäänkö minusta, tuntuuko siltä, että voin antaa sieluni ja sydämeni tälle yhteisölle.”

Monenako torstaina vuoden vaihteen jälkeen sinulla on ollut ikävä kuoroon?

Kolmenatoista - mukana myös kiirastorstai! Kolmena ensimmäisenä itkeä tihrustelin, sittemmin vain kaiholla aattelin. Kuitenkin muistelen onnellisena, että olen saanut olla mukana niiiiin kauan!

inke_kooste.jpg

 

Teksti: Kauko Niemi ja koostaen Inken ystäviltä ja kuorokavereilta saatuja kommentteja

2 kommenttia . Avainsanat: Kunniajäsen, Inke Luukka, Helsingin Laulu, Kaarina Väyrynen, Niina Kotila, Ludwig van Beethoven