Kuoronjohtaja kaivaa vahvuudet esiin

Torstai 8.6.2017 klo 10:51 - Teksti Kauko Niemi, kuva Pentti Mansukoski

Kuorokilpailuun osallistuminen ja ohjelmiston valinta on aina haasteellinen tehtävä.  Miten valikoituu oikea kisaohjelmisto, jottei se ole läpihuutojuttu ja kisamatka mene turismin puolelle?

Kuoronjohtaja on se, joka ainoana henkilönä tuntee instrumentin niin hyvin, että pystyy toimivan ja optimaalisen valinnan kuoron kehityksen kannalta tekemään.

Helsingin Laululla oli joitakin ylimääräisiä maistiaisia kokeiltavina ennen kuin lopullinen ohjelmisto lähetettiin lopullisessa muodossa kisajärjestäjälle viime syksynä.

Hanna_Remes_vaakakuva_Kuva_Pentti_Mansukoski.jpg

Helsingin Laulun taiteellinen johtaja Hanna Remes – mitkä ovat kolme keskeisintä asiaa, kun aloitat kilpailuohjelmiston suunnittelun?

Ensiksi pitää puntaroida kuoron vahvuudet ja kehittämispuolet: pyrin ohjelmistovalinnoillani tukemaan kuoron vahvuuksia ja ajattelemaan kisaprojektia myös kuoron kehittämishaasteiden ”buustaajana”, Hanna Remes sanoo.

”Toiseksi valintaprosessissa nousee kuoron musiikillinen identiteetti: koetan miettiä, ”mikä on meidän näköistä musiikkia” ja millä tavalla minä voisin kuoronjohtajana ohjelmistovalintojeni kautta rikastuttamaan ja löytämään uusia musiikillisia särmiä kuoron identiteettiin.”

”Ohjelmiston valinnassa pitää huomioida myös innostuminen ja innostaminen.”

Helsingin Laulu teki jo vuosia sitten päätöksen musiikillisen tavoitteen tasosta ja että tasoa mitataan mahdillisimman puolueettomasti kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Mikä on sopiva ja siedettävä aika Helsingin Laulun tapauksessa varautua harjoitteluun, jotta kisaohjelma saadaan haluttuun kuntoon?

Hanna Remes uskoo, että keskimäärin harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuosi ennen kilpailua.

”Ohjelmiston harjoitteluun ja lauluihin syventymiseen on tärkeää varata riittävästi aikaa. Liian lyhyt harjoitteluaika voi aiheuttaa paniikkia, mutta liian pitkä jänne voi saada aikaan jännitteen ja innostuksen lopahtamisen. Vuosi on hyvä kompromissi.”

Kisaohjelmistoa hiotaan huolellisesti, jopa pikkutarkasti verrattuna vaikkapa kuoron kevätkonserttiin.

Hannan mielestä jokainen esiintymistilanne on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaiseen esiintymiseen pitää valmistautua huolella.

Tietysti on myönnettävä, että kilpailussa kuoro haluaa antaa parastaan, mutta ajattelen, että jokainen konsertti ja esiintymistilanne on myös yhtä arvokas. Kilpailuesityksen tekee erityiseksi se, että siitä saadaan palautetta kuoromusiikin ammattilaisilta.

Kuinka paljon ohjelmistosuunnittelussa pitää varautua siihen, että suhteellinen pitkän ajan kuluessa porukka saattaa muuttua tai viime hetkellä joku sairastuu? Helsingin Laulun kohdallahan on kyse melko pienestä, lähes kamarikuoro saundisesta kuorosta, missä stemmoissa ei juurikaan ole reservejä.

”Tämä on ikuisuuskysymys. Ajattelen kuitenkin, että kuoro itse miettii ja päättää tavoitteistaan ja näin ollen myös kisaan osallistumisesta. Yhteiseen sitoutumiseen mielestäni kuuluu myös se, että suunnitellusta ja sovitusta ohjelmistosta pyritään pitämään kiinni. Aina välillä joutuu kyllä tekemään kompromisseja, mutta se kuuluu elämään.”

Hanna_Pontcho_vaaleanpunainen.jpg

Hanna Remeksen mielestä nyt ollaan siinä tilanteessa, että ensi viikolla Linzissä ennakkoajatukset ja todellisuus kohtaavat oikein hyvin.

Millaisia tuliaisia Linzistä on odotettavissa?

”Toivon, että tuomisina on kaksi ehjää, ”meidän tämän lauluvuoden parasta keikkavetoa” sekä paljon hyvää mieltä sekä innostusta ensi laulukauteen.”

Mitä on ollut opittavana aiemmista Helsingin Laulun kilpailuista? 

Minusta kilpailuprojekteista kuoro oppii aina todella paljon. Kuoro luo yhteistä todellisuutta ja saa yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteistä näkyä kuoron musiikillisesta identiteetistä, Remes luonnehtii.

”Kuorolle tarjoutuu mahdollisuus kuulla lyhyessä ajassa hyvin monenlaisia ja erilaisia kuoroja eri puolilta maailmaa: tarjoutuu mahdollisuus tutustua erilaisiin kuorokulttuureihin.”

”Kilpailuissa kuoro kehittyy aina sekä taidollisesti että ilmaisullisesti.”

Paljonko kilpailuista on saatavissa sellaista palautetta, jota voi hyödyntää jatkossa kuoron kehityksessä?

Palaute on aina arvokasta, palaute kannattaa käydä huolella läpi sekä suhteessa itse kisaesitykseen että koko prosessiin.

Palautteet ovat samalla myös jollakin tasolla subjektiivisia. Jokainen tuomari arvioi esitystä omien ihanteidensa ja painotuksiensa läpi. Se on myös tärkeää muistaa palautteen läpikäynnissä.

Lue myös;

Nyt polkataan ilman haitaria

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Ainutkertainen mahdollisuus satsata minulle tärkeään laulamiseen

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Hanna Remes, kuorokilpailu, sekakuoro, kuoro

Nyt polkataan ilman haitaria ja ilman isänmaan puolustusta

Maanantai 5.6.2017 klo 22:35 - Tekstin koostaminen ja kuva - Kauko Niemi

Helsingin Laulun ensiviikkoiseen kilpailuohjelman sekakuorosarjan ohjelmistoon kuuluun Säkkijärvenpolkka. Ei niin tavanomaista, että Säkkijärvenpolkkaa esitettäisiin ilman harmonikkaa, pelkillä ihmisäänillä.

Sävelhän on varmasti tuttu vähintäänkin niissä perheissä, tuttavapiireissä, joissa on yksikin haitaristi. Tunnetuin versio on eittämättä Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämä versio.

Kun vietämme Suomi 100 vuotta, niin Säkkijärvenpolkan voi hyvällä syyllä nimetä yhdeksi historiamme tärkeimmäksi biisiksi. Säkkijärven polkkaa pidetään jopa  malliesimerkkinä elektronisesta sodankäynnistä.

HL_850_KN861637.jpg

Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämästä Säkkijärven polkasta tuli yllättävä apu suomalaisille jatkosodan taisteluissa vuonna 1941.

Suomalaisten valtaamassa Viipurissa räjähteli venäläisten miinoja kuin itsekseen. Lopulta suomalaiset löysivät miinojen laukaisulaitteita. Ne tutkittiin ja saatiin selville, että ne olivat radiomiinoja, jotka laukesivat tietyllä taajuudella.

Yksi tutkijoista oli Yleisradion radioinsinöörinä toiminut Jouko Pohjanpalo. Hän laati radiomiinojen häirintäsuunnitelman. Venäläisten käyttämä taajuus oli tukittava jollain riittävän monisointuisella ääniaseella. Näin alkoi Säkkijärven taukoamaton soitto taajuudella 715 kHz. Paitsi että polkka oli riittävän reipas, se myös sopi sanoitukseltaan tilanteeseen hyvin.

Operaatio Säkkijärven polkka soi taukoamatta elokuusta 1941 kevättalveen, helmikuuhun 1942.

Yhtäjaksoinen ralli poiki myös kiukkuista kuulijapalautetta kotirintamalta Yleisradiolle. Operaatiosta tietämättömät siviilit epäilivät, että Yleisradion soittolistoihin oli päässyt käsiksi joku hullu.

Mutta niin vain kävi, että Säkkijärven polkka pelasti Viipurin silloin, ja yksikään venäläisten radiomiina ei päässyt räjähtämään Vesterisen hanurin soidessa.

Säkkijärven polkan tyyppistä häirintää on käytetty nykyajan sodissakin, ja radioaallot ovat edelleen elektronisen sodankäynnin pääväyliä.

Sakkijarvi_Pontcho_punainen.jpg

Polkka on merkitty kansansävelmäksi ja sen melodiaa oli soitettu ainakin jo 1800-luvun lopulla Karjalankannaksella, jolloin sillä ei ollut vielä nimeä.

Sieltä se tarttui monen tuon ajan harmonikansoittajan ohjelmistoon. Polkkaa olivat soittaneet enimmäkseen Säkkijärveltä olleet pelimannit "muistin rajoista saakka", ja kappale sai tästä nimekseen Säkkijärven polkka.

Alun perin se muodostuu kolmesta Säkkijärven seudulta peräisin olevasta kansansävelmästä. Laulun levytti ensimmäisenä norjalais-amerikansuomalainen harmonikansoittaja Willy Larsen 1928, mutta tunnetuksi sen ovat tehneet eritoten harmonikkataitureiden Vili Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan levytykset.

Melodiassa on yhtäläisyyksiä joihinkin länsivenäläisiin ja puolalaisiin tanhusävelmiin. "Säkkijärven kanttorina toiminut kirkkomuusikko Primus Leppänen (1872–1934) kirjoitti polkan nuotit paperille, merkiten sen tunnollisesti kansansävelmäksi. Hän tarkoitti polkkanuoteillaan orkesterikappaletta, mutta tanssisävelmäksi se muodostui.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Säkkijärvenpolkka, Helsingin Laulu, Kuoro, sekakuoro, Kuorokilpailu, Linz

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Maanantai 15.5.2017 klo 20:34 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Helsingin Laulun osallistumisella kansainväliseen kuorokilpailuun ei tavoitella kansainvälistä tähteyttä tai maailmanlaajuisia levytyssopimuksia kilpailumenestyksen kautta.

matti_img_2837.jpg

”Vaikka kesäkuista tapahtumaa Itävallan Linzissä kutsutaankin kansainvälisiksi kuorokilpailuiksi, niin Helsingin Laululle se on ennen kaikkea kuoron musiikillisen osaamisen mittausta”, luonnetii kuoron hallituksen puheenjohtaja Matti Hinttala.

Kuoro linjasi jo 2000-luvun alussa tavoitteekseen musiikillisen tason nostamisen. Tavoitteita on helppo kirjata, mutta tavoitteilla ei juurikaan ole merkitystä, jos niitä ei pystytä millään tavalla riippumattomasti mittaamaan. Pelkkä konserttipalaute harvoin kertoo muuta kuin yksittäisiä mokia ja onnistumisia. Harva tulee antamaan konsertin jälkeen rehellisiä parannusehdotuksia.

Aikoinaan kuorossa mietittiin, kuinka tavoitteen toteutumista pystyttäisiin puolueettomasti arvioimaan. Olisiko se kuorokilpailu, katselmus tai joku muu.

Pian alkoikin hahmottua, että kansainvälinen kuorokilpailu tarjoaisi tähän mahdollisuuden, etenkin kun kuoron taiteellinenjohtaja Hanna Remes löysi Interkultur-organisaation. Interkultur pisteyttää samoin kriteerein kilpailuesitykset, olipa tapahtuma missä päin maailmaa tahansa.

Matti_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg

Ensi kesänä Linzistä saamiamme pisteitä voidaan melko luotettavasti verrata aikaisemmissa tapahtumissa saamiimme pisteisiin ja tulkita kuoron tason kehitystä.

Kaksissa edellisissä kisoissa saavutimme pistemäärän, joka luokitellaan kultaluokkaan. Interkulturin arviossa luokkia on kolme; pronssi, hopea ja kulta. Kukin luokka on lisäksi jaettu useampaan tasoon. Vaikka olemme olleet kultaluokassa, niin varaa on vielä nousta kultaluokan koreammille tasoille.

Tämä laulujen loppuun asti hiominen on haastavaa ja opettavaista. Varmasti se näkyy ja kuuluu mormaalissakin konserttitilanteessa vaikkapa ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Lue myös:

Helsingin Laulu osallistuu kuorokilpailuun

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Matti Hinttala, Hanna Remes, kuoro, kuorokilpailu, Linz

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Tiistai 9.5.2017 klo 15:23 - Kauko Niemi

BrucknerLinz.jpg

Kesäkuinen kansainvälinen kuorokilpailu käydään Brucknerhausissa, Linzissä. Linz on Itävällan kolmanneksi suurin kaupunki. Linz on väkiluvultaan hieman pienempi kuin Oulu, mutta hieman suurempi kuin Turku. Linzin ystävyyskaupunki Suomessa on puolestaan Tampere.

Linz on säveltäjä Anton Brucknerin kotikaupunki. Bruckner syntyi vajaa 20 kilometrin päässä Ansfeldenissa. Linz on myös Adolf Hitlerin koulukaupunki.

Kuorokilpailun päänäyttämö on Brucknerhause. Meille suomalaisille se ei ole mikä tahansa rakennus. Konserttitalon suunnittelijat ovat Heikki ja Kaija Siren. Talo on Sirenien yksi päätöistä ja valmistui 1973.

Pontcho_punainen_Brucknerhause.jpgSirenien pyöreä käsiala näkyy paitsi Linzissä, niin Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa Ympylätalossa ja Etu-Töölössä sijaitsevassa SYK:n talossa, eli tällä hetkellä Sibelius-akatemian Nervanderinkadun toimipisteessä.

Talon akustiikka on arvoitus sinne ensikertaa suuntaaville. Talon akustiikka ei yllä sen enempää hyvien kuin huonojen akustiikkojen listoille. Talon ohjelmistoon kuuluu paljon muuta kuin klassista musiikkia aina jazzista elektroniseen musiikkiin ja musikaaleihin, joten akustiikkakin lienee jokaiselle jotakin. Tosin ohjelmistossa näyttää olevan myös kuoroesityksiä.

Kilpailu käydään Brucknerhausen pääsalissa, jossa on 1400 istumapaikka. Talossa on kaksi muuta pienempää salia, toinen 352 paikkainen ja pienin Sali 150 paikkainen.

Suomesta paikalla on neljä ”joukkuetta.” Helsingin Laulun lisäksi Kokkolan naislaulajat ja Qoro Quando sekä Queens of Qoro Quando.

Kongressi ja konserttitalon käyttöaste näyttää olevan korkea ja kesätaukoa siellä ei tunneta. Seuraavat suomalaiset kiipeävät näyttämölle heinäkuun 8. päivänä. Tuolloin on vuorossa Apocalyptica.

Vuonna 2009 Euroopan kulttuuripääkaupunkina toiminut Linz on monen kulttuuriharrastajan turistikohde. Brucknerin yksityisen yliopiston nousukiito on myös huomattu maailmalla. Muutamassa vuodessa huippumoderni yliopisto on noussut yhdeksi elektronisen musiikin kärkikouluksi.

Ja ainakin matkailumainosten mukaan Linzissä on Euroopan uudenaikaisin oopperatalo. Ne jotka ovat vierailleet Oslon oopperatalossa voivat kysyä miten oopperatalo voi olla vielä modernimpi.

Lue myös - mikä mies on Anton Brukner

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Linz, Bruckner kuorokilpailu, Interkultur, Heikki ja Kaija Siren, Brucknerhause

Tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia

Keskiviikko 3.5.2017 klo 21:19 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Olli_850_KN175602.jpg

Olli Orkonevaa voisi jo kutsua kilpailukonkariksi. Hänelle tuleva kesäkuun Anton Bruckner kuorokilpailu Itävallassa on toinen kilpailu Helsingin Laulun riveissä. Edellinen ajoittui vuoteen 2014 ja se järjestettiin Espanjassa, Barcelonan kupeessa Calellassa.

”Jörkka Donneria mukaillen: kilpaileminen kannattaa aina”, Olli tuumaa.

”Minulle oli selvää, että lähden mukaan, jos vain työt ja finanssit sallivat. Veneen hankinta on toteutusvaiheessa ja hommasin kvartetille laulukamat. Hetken aikaa näytti siltä, että lisämenojen kattamiseksi pitäisi vähintään heittää voltti, mutta kävi ilmi, että verottaja oli hyväntahtoisesti pidättänyt minulta ennakonpidätykset ylisuurina ja korjaa virheensä runsaskätisesti.” 

Mikä merkitys kilpailulla on sinulle henkilökohtaisesti?

”Kilpailua ja esimerkiksi levytystä varten on pakko harjoitella tinkimättä ja laulut on todella osattava niin, että ne voi laulaa rohkeasti ja itseensä luottaen. Hyvinkin erilaiset akustiikat vain korostavat osaamisen merkitystä, erilaisissa akustiikoissa on osattava laulaa ilman oman stemman tukea. Meillä kisaohjelman biisejä lisäksi lauletaan eri kuoromuodoissa ja myös sekajärjestyksessä. Tämä asettaa lisää haasteita osaamiselle.”

Olli uskoo, että harjoitteluun tuli uusi vaihde, jota on pyrittävä pitämään päällä jatkossakin. Ollin kokemus antaa selviä viitteitä siitä, että jatkuva harjoittelu tekee lisäksi jänniä asioita äänelle. Hänestä tuntuu, että ääni on kasvanut ja sijoittuu oikein, ja voi luottaa siihen paljon entistä paremmin. Tämän kehityksen pohja luotiin kuoron laulupedagogin Margit Tuokon tunneilla kahdessa eri jaksossa. Se työ tulee saamaan myös jatkoa.

”Stemman osaaminen ja äänen kehittyminen yhdessä tekevät laulamisesta nautinnon. Luulen, että sama pätee kuorollekin”, Olli arvelee.

Mikä on tärkeintä ensi kesäkuun 15. päivän iltapäivällä juuri ennen ensimmäistä lavalle astumista?

Olli_slogan_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg”Juuri ennen lavalle astumista on oltava vakuuttunut osaamisestaan. Silloin ei kerrata enää mitään, vaan heitetään kaverien kanssa high fivet ja todetaan, että tämä hoidetaan. En itse osaa enää lainkaan jännittää ainakaan kuorossa tai kvartetissa laulamista, joten en tarvitse rentoutumisrituaaleja.”

”Ennen esitystä juon vettä ja varon kahvia ja parfyymien hajuja, ne voivat tehdä yllätyksiä kurkussa. Yleensä juttelen niitä näitä, lavalla vain tunnustelen hetken paikan tunnelmaa.”

Olli sanoo oppineensa aiemmasta kilpailusta ainakin sen, että tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia. Ei ihan niitä kuuluisaa kymmentä tuhatta, mutta paljon. Niitä tarvitaan paljon senkin jälkeen, kun kaikki tuntuu jo sujuvan. Se vapauttaa oloa ja suoritusta.

Mitä mieltä olet ohjelmistost?. Mikä biisi on suosikkisi, entä mikä on haastavin?

Ohjelmisto on Ollin mielestä sekä tasoltaan että laadultaan Helsingin Laululle sopiva. Suosikki on Brucknerin "Locus iste", sen bassolinja on monumentaalinen ja tuntuu koko kropassa. 

”Se on ehkä fyysisintä laulua, jota olen tehnyt, ja hyvin kokonaisvaltainen kokemus jo nyt. Makaroffin "Sytytä liekki taivaasta" svengaa, mutta on ihan eri maailmasta. Saan sen olemuksesta hitaasti kiinni, mutta valinta voi olla kilpailun kannalta hyvä.”

Mikä on veikkauksesi Helsingin Laulun Linzin tuliaisista?

”Odotan, että taso vähintään säilyy kultatasolla, nappisuorituksella paranee. Yritän itse tuoda tuliaisina myös prepatun saksankielen.” 

”Tällainen kilpailurupeama vaikuttanee kuoroon ainakin vuoden pari. Meillä on sen ansiosta uutta, hyvin harjoiteltua, esityskelpoista ohjelmistoa, ja matkoissa on parasta , että kuoro ei ole sortin sakki, vaan ihmisiä, jotka ovat vuosia tähdänneet yhdessä hyvään lopputulokseen. Ensi kertaa kilpaileville sillä on varmasti suurin merkitys. Tämän jälkeen he alkavat olla kouliintuneita kuorolaisia.”

Olli Orkoneva aloitti Helsingin Laulussa vuonna 2012 ja laulanut koko ajan baritonistemmassa.

Olli on bassona myös kuoron vakiokvartetin 4funin kokoonpanossa sekä kuoron hallituksen jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Olli Orkoneva, Helsingin Laulu, kuoro, sekakuoro,

Viileää vappua!

Sunnuntai 30.4.2017 klo 8:56 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

4fun.jpg

Luonnon sävelet ja sovitukset eivät aina kulje haluamallamme tavalla, mutta meitä eivät kelit pitele.

Valitettavasti huomiseksi et voi meitä tilata laulamaan, sillä huomisen kelistä riippumatta luomme joka tapauksessa aurinkoista ja keväistä fiilistä yksityisissä vappujuhlissa.

Mutta kevät ja kesä ovat juhlia täynnä, iloisia ja surullisia.

Synttärit, häät, kesäjuhlat? Perhe- tai sukujuhlat? Ystävien kesken? Työpaikan kesäjuhlat tai muu tapahtuma?

Helsingin Laulun kvartetti 4fun (erja.uosukainen_at_elisanet.fi) tai kulloistakin tapausta varten kuoron laulajista muodostettu isompi tai pienempi ryhmä tai mikseipä koko kuorokin on käytettävissä.

4fun -ohjelmistossa on vakavaa ja hauskaa, niin klassista, kevyttä kuin myös jazzahtavaa, suomen, englannin ja ruotsin kielellä, joskus myös mm. italiaksi ja latinaksi.

4fun - erja.uosukainen_at_elisanet.fi

muut kokoonpanot

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 4fun, Helsingin Laulu, kuoro, sekakuoro, vappu, esiintymistarjous,

Ainutkertainen tilaisuus satsata minulle tärkeään laulamiseen

Lauantai 29.4.2017 klo 18:42 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Maria2_FB_KN175569.jpg

Maria Kivistö on yksi niistä kuorolaisista, jotka osallistuvat ensimmäistä kertaa kuorokilpailuun. Kaikin puolin uusi kokemus. Alkuvuoden jännitys on vaihtunut kutkuttavaan odotukseen.

Maria aloitti Helsingin Laulussa 2015 vuoden alusta alttostemmassa. Hän piti välillä vauvatauon ja palasi kuoroon, kun kisabiisien harjoitukset olivat päässeet vauhtiin. 

Oliko itsestään selvää, että lähdet mukaan, vai pitikö syvällisesti miettiä?

Kun kuulin kisamatkasta ensimmäistä kertaa, kiinnostuin heti. Olin tuolloin sapatilla eli tauolla kuorosta, ja kisakaupunkia vasta mietittiin. Kun ilmoittautumisen aika tuli- reilu puoli vuotta ennen kilpailua- piti osallistumista miettiä, sillä olin edelleen sapatilla, ja kotona oli hoidettavana 1-vuotias esikoinen. Tiesin kuitenkin, että tämä on jotain, jonka haluan tehdä, joten vaihtoehtoja ei lopulta ollut kuin yksi. Mukaan!

”Minulle kilpailu merkitsee ennen kaikkea itsensä voittamista, ja samalla kaipaamaani haastetta. Huomaan odottavani yhteistä harjoittelua, yhteistä matkaa, ja yhteistä onnistumista”, näin Maria Kivistö purkaa tämän hetken tuntojaan.

”Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus satsata johonkin, joka on minulle tärkeää eli laulamiseen. Ja tietenkin toivon saavani tärkeää esiintymisvarmuutta. Tie tähtiin, Voice of Finland, Exfactor, Kuorosota tai muut ajan kilpailuformaatit eivät tosin ole minun juttujani. Pikemminkin keikat pienryhmässä tai bändin kanssa.”

Tama_on_jotain_Pontcho_oranssi.jpg

Kuinka kilpailu on muuttanut harjoitteluasi. Vai onko?

Motivaatio on suurempi. Ymmärrän yksityiskohtien hiomisen tärkeyden eri tavalla. Harjoitteluani on ehkä enemmän muuttanut se, että palasin kuoroon sapatilta samaan aikaan kun kilpailuun valmistautuminen alkoi.

”Jouduin kirimään päästäkseni riittävälle tasolle. Harjoittelu on muuttunut paljon myös hoitovapaan vuoksi. Voin harjoitella lähinnä päiväunien aikaan, mutta olen silloin onneksi pirteämpi kuin iltamyöhään. Tosin on harjoiteltava hiljaa, ja se välillä harmittaa.”

Marian mielestä ohjelmisto tuntuu sopivan vaihtelevalta. Oma suosikkini on ollut Kalervo Tuukkasen Sunnuntai, jonka myötä olen oppinut tärkeitä laulullisia seikkoja. Haastavin biisi oppia on ollut Säkkijärven polkka. Omalla kohdallani on hauska yksityiskohta, että Säkkijärven polkka on mukana. Isäni oli aikoinaan haitarimiehiä, ja tämä polkka soi lapsuudessani usein. Tosin etupäässä levyltä

Maria myöntää, että jokainen laulu on omalla tavallaan opettanut laulutekniikkaa ja kuorossa tärkeää kuuntelemista.

Mikä on veikkauksesi Helsingin Laulun Linzin tuliaisista?

Sijoitutaan hyvin. Pysymme Kultaluokassa ja voi olla, että menestymme paremmin sakraalisarjassa kuin sekakuorosarjassa.

”Matkasta tulee joka tapauksessa kotiäidin irtiotto arkeen. Tarkoitus on myös katsella nähtävyyksiä, ja kuulla muita kuoroja, ja käväistä tietenkin Alpeilla. Ja oppia tuntemaan paremmin sekä kuorolaiset että itsensä. Siihen matka antaa aina hyvän mahdollisuuden.

Maria_850_KN175594.jpg

 

 Lue myös:

Helsingin Laulu osallistuu kansainväliseen kuorokilpailuun

Mikä mies on Anton Bruckner

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Kivistö. Helsingin Laulu, kuoro, kuorokilpailu,

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Sunnuntai 23.4.2017 klo 17:31 - Kauko Niem

linz_850.jpg

 

Kuudes Anton Bruckner kuorokilpailu järjestetään 14-18.6.2017 Itävallassa. Helsingin Laulu osallistuu tähän kilpailuun. Mutta mikä mies on Joseph Anton Bruckner (4. syyskuuta 1824 Ansfelden, Itävalta-Unkari – 11. lokakuuta 1896 Wien)

Kilpailu järjestetään Linzissä, joka on vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Brucknerin kotikylä Ansfeldenistä. Ansfeldenin kirkon edessä on tälläkin hetkellä Brucknerin patsas.

Hän oli romantiikan aikakauden säveltäjä, joka edusti vuosisadan loppupuolen uudistusmielistä suuntausta. Hänet tunnetaan sävyltään arvokkaista ja monumentaalisista sinfonioistaan. Bruckner luetaan suurimpien sinfonikkojen joukkoon.

Katolisen ja syvästi uskonnollisen Brucknerin ensimmäiset musiikkielämykset liittyivät kirkkoon, kun pojan äiti vei häntä pienenä messuun. Nelivuotiaana hän alkoi soittaa isänsä johdolla viulua ja myöhemmin myös spinettiä. Hän pystyi jo 10-vuotiaana soittamaan urkuja kirkkourkurina toimineen isänsä sijaisena. Häneen vaikuttivat nuorena koetut Wolfgang Amadeus Mozartin ja Joseph Haydnin teosten esitykset.

Brucknerin ensimmäiset omat sävellykset syntyivät hieman yli kymmenen vuoden ikäisenä. Vuonna 1837 Antonin isä kuoli ja äiti Therese halusi, että lapset saisivat kaikesta huolimatta kunnollisen koulutuksen. Hän järjesti Antonin kuoropojaksi Sankt Florianin luostariin, jossa hän vietti kolme vuotta. Luostarin jälkeen hän opiskeli Linzissä opettajaksi. Myöhemmät opiskelut musiikin parissa toteutuivat Wienissä.

Bruckner.jpg

Bruckner kirjoitti sinfonioiden lisäksi myös messuja, motetteja ja muita hengellisiä kuoroteoksia. Viimeksi mainituissa Brucknerin tyyli oli hänen sinfonioistaan poiketen ennemminkin konservatiivinen ja kontrapunktia hyödyntävä. Moteteista kuuluisimmat ovat Ave Maria, Locus iste sekä Os justi.

Bruckneria pidettiin elämäntyyliltään yksinkertaisuutta rakastavana ihmisenä, joka työskenteli sitkeästi omalla alallaan ja otti nöyrästi vastaan häntä myöhempinä vuosinaan kohdanneen suosion.

Säveltäjän suosio ei aina ollut huipussaan uudistusmielisen suuntauksen takia. Itävallan musiikkimaailma oli tuolloin jakaantunut voimakkaasti vanhoillisiin ja uudistusmielisiin. Saman kritiikin kuin Bruckner, sai kokea myös Jean Sibelius Wienin vuosinaan.

Kritiikistä huolimatta Brucknerin uraan mahtui myös suuria menestyksen hetkiä ja arvostusta varsinkin hänen elämänsä loppupuolella. Esimerkiksi seitsemännen ja kahdeksannen sinfonian kantaesitykset olivat todellisia riemuvoittoja. Yleisö jopa buuasi kaiken tietävälle ja taitavalle wieniläiskriitiko Hanslickille tämän saapuessa aitioonsa kuuntelemaan kahdeksatta sinfoniaa.

Natsi-Saksa käytti Brucknerin musiikkia propagandatarkoituksissa. Koska Bruckner ei ollut elävä säveltäjä, voitiin hänen töitään käyttää hyödyksi pelkäämättä säveltäjän vastalauseita. Bruckner ja Adolf Hitler olivat molemmat kotoisin Ylä-Itävallasta. Lisäksi molemmat ihailivat Wagneria. Nämä seikat ilmeisesti lisäsivät Hitlerin kiinnostusta Bruckneria kohtaan. Brucknerin uskonnollisuus oli kuitenkin piirre, joka ei sopinut yhteen natsien tarkoitusten kanssa, ja siksi säveltäjän tätä puolta vähäteltiin.

Kesäkuun kilpailun sääntöihin kuuluu, että ohjelmistossa pitää olla yksi Brucknerin sävellys. Helsingin Laulun valintana on Locus iste.

Lue myös:
Helsingin Laulu osallistuu kansainväliseen kuorokilpailuun

Kilpailuohjelmisto laulettiin julki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Bruckner, kuorokilpailu, Linz

Kvartetti 4fun hakee palautetta Turusta

Maanantai 9.1.2017 klo 12:10 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Eilen sunnuntaina kokoontui jälleen kerran Helsingin Laulun kvartetti 4fun harjoittelemaan. Tällä kertaa ehkä aavistuksen verran topakammin kuin yleensä. Sillä ryhmä osallistuu Sekakuoroliiton yhtyelaulukatselmukseen. Katselmus on osa liiton koulutus- ja kokousviikonloppua helmikuun 10-12. päivinä Turussa.

4fun_1A4A28472.jpg

Erja Uosukainen, Seppo Mallenius, Kirsi Hiekkanen, Olli Orkoneva sunnuntaitreeneissä 

4fun ei ole aiemmin vastaaviin katselmuksiin tai kilpailuihin osallistunut. ”pitkäänhän tätäkin mussuteltiin, ennen kuin päätös syntyi”, sanoo kvartetin tenori Seppo Mallenius.

”Se ei vaan edistä kehittymistä, jos kuuntelee vaan hyvien kavereiden kehuja jonkun esityksen jälkeen. Näin ei löydy kipukohtia, joita itse ei huomaa. Katselmus on erinomainen paikka saada asiantuntijoiden arvio tilasta missä mennään.”

4fun on opetusmielessä käynyt lauluteknisiä asioita läpi muutaman kerran myös Helsingin Laulun laulupedagogi Margit Tuokon kanssa.

”Onhan meillä realistinen käsitys omista tavoitteistamme ja nyt pyrimme arvioimaan missä vaiheessa matkaa olemme” sanoo ryhmän sopraano Erja Uosukainen.

4funin keikkakalenterissa on tällä hetkellä neljä esiintymistä, joista kahta harjoiteltiin eilen.

Mille tahansa kuorolle on eduksi, jos kuoron sisällä on pienryhmiä ja laulajia, jotka pystyvät laulamaan myös kvartetissa. Pienryhmälaulanta kasvattaa vastuuta omasta tekemisestä ja paljon tarkempaa toisten kuuntelua ja yhteenlaulamista.

Helsingin Laulussa on yksilötason kehittymistä sivuttu myös ahkerasti erilaisten laulumerkkien suorituksilla, joihin pelisäännöt on laatinut Sekakuoroliitto. Viime vuoden lopulla suoritettiin toistakymmentä eritasoista laulumerkkiä,

4fun aloitti vuoden 2013 alussa. Tuolloin kuorossa jo laulaneet Erja Uosukainen ja Kirsi Hiekkanen olivat jo jonkin aikaa haikailleet pienryhmälaulannasta, sillä muilla pienryhmillä tuntui olevan oikein mukavaa ja pääsivät keikoille mihin iso kuoro ei voinut mennä.

Vuoden 2013 alussa kuoroon liittyivät Seppo Mallenius ja Olli Orkoneva ja näin Kirsi ja Erja saivat haaveensa toteutettua, eivätkä herrat panneet hanttiin. Treenit alkoivat pikimmiten ja ensimmäinen julkinen esiintyminen oli jo Helsingin Laulun kevätkonsertissa 13.5.2013.

Nelisten hauskaa olisi kait tämän ryhmän nimen vapaa suomennos. Ja tämä on todistettavasti nähty ainakin kuoron pikkujouluissa. Pienryhmän sisäinen dynamiikka on aika keskeistä, jos meinataan olla pidempään yhdessä ja kehittyä yhdessä, etenkin silloin kun pienryhmä etenee omalla ohjelmistollaan kuten 4fun tekee. Tosin tilanteen mukaa ohjelmistoon kuuluu myös koko kuoron lauluja.

Sekakuoroliiton koulutukseen ehtii ilmoittautua yksityishenkilönä vielä huomenna 10.1.2017

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, 4fun, kvartetti, sekakuoro, kuoro,

65-vuotta laulullista taivalta takana

Torstai 29.12.2016 klo 8:08 - Kauko Niemi, kuvat: Johan Björlund, Kauko Niemi

Helsingin Laulun virallinen syntymäpäivä (merkitty yhdistysrekisteriin) on 27.11.1951. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli 4.3.1952. Ei sen enempää eikä vähempää kuin Radio-orkesterin tiistaikonsertissa. Konsertin johti kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen. Tuossa konsertissa kantaesitettiin Tuukkasen kolmas sinfonia Meri.

65_kuvat.jpg

Nyt päättyvänä 65v-merkkivuonna Helsingin Laulu palautti useita Tuukkasen sävellyksiä ohjelmistoonsa keväisessä Helavalkea-juhlakonsertissaan, voimakkaimmin kuin kertaakaan Tuukkasen kauden jälkeen, mikä päättyi 1964.

Tuukkasen musiikki on haastavaa ja vaativaa. Se on huomattu useaan otteeseen tämänkin vuoden aikana. Alussa Helsingin Laulussa on ihmetelty, että tuleekohan tästä mitään ja sitten ihastuttu. Antoisaa se on ollut myös sen takia, ettei Tuukkasen sävellyksiä juuri ole esitetty kuoromaailmassa. Olimme etulyöntiasemassa harvinaisuuksia esittäessämme.

Tämän vuoden todellisena syntymäpäivälahjana kuorolle palautui kuoron perustajajäsenen Sylva Aromaan leikekirja kuoron alkuvuosista. Kiitokset vielä kerran Risto Ratialle, jonka kautta leikekirja päätyi kuorolle.

Kun leikekirjaa tutkiessaan palaa vuosikymmeniä taakse päin, niin silmiin pistävää on sanomalehtien aktiivisuus kuoromusiikkia kohtaan. Hyvinkin tarkat konserttiarviot aina 60-luvun lopulle asti on kokolailla kovaa journalistista tekstiä liki laulu laululta. Koko kansan tietoon saatettiin, missä oli rytmistä hajontaa tai missä vireongelmia.

Lehdistössä Helsingin Laulun ensikonsertti sai paljon huomiota ja näin kirjoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomat:

Meri tuntuu nykyään olevan säveltäjille aivan erikoisen rakas aihepiiri. Äskettäin saatiin kuulla ruotsalainen merisinfonia ja nyt Kalervo Tuukkasen kolmas sinfonia, joka sekin on saanut tämän mahtavan ja oikullisen elementin aliotsikokseen.

Paljon merellistä tunnelmaa se sisälsikin myrskystä tyveneen olematta silti koskaan musiikiltaan vetistä.

Kuoron sointiväri osoittautui juuri tässä suhteessa hyvin paikalleen sopivaksi, laajojen pintojen vaikutelmaa luovaksi.

Teoksen ensimmäinen osa tuntui vakuuttavimmalta raikkaan vauhdikkaassa juoksussaan. Kolmannen osan myrskytunnelmissa pääsi orkesterin keinovaroja taitava käyttö mainiosti oikeuksiinsa ja maestoso-finaali päätti sävellyksen komeasti. Intermezzon osuutta sen sijaan oli vaikeampi ymmärtää, scherzoksikin marssi oli kovin banaali.

Solisteina lauloivat Kaisu Louhivuori-Erich ja Arnold Tilgmann. Kuorona Helsingin Laulu ja säveltäjä itse ohjaili varmalla kädellä.

Median kiinnostusta luonnollisesti lisäsi se, että Helsingin Laulu esiintyi usein isojen orkesterien kanssa, kuten Radio-orkesterin, Teatteri-orkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin. Kuoron ensimmäisen kolmen ja puolen vuoden toiminta-aikana oli kaikkiaan kuusi konserttia.

Vuosien 1956 – 1957 aikana alkaa esiintyä lehtiarvosteluissa melko usein kommentointia, että kuoron sointi on melko naisvoittoista.

Siis ainainen kaikkien sekakuorojen ongelma näyttäytyi jo 50-luvun lopulla myös Helsingin Laulussa.

Arvostettuja esiintymisiä

Kuoron asemaa musiikkimaailmassa kuvastanee sekin, että Helsingin Laulu saatteli Heino Kasken ja Aarre Merikannon haudan lepoon.

Vuonna 1957 Helsingin Laulun naiskuorolla oli kunnia laulaa Heino Kasken (21. kesäkuuta 1885 Pielisjärvi – 20. syyskuuta 1957 Helsinki) siunaustilaisuudessa Krematorion kappelissa Helsingissä.

Vuotta myöhemmin Helsingin Laulu oli virallisessa ohjelmassa saattamassa Aarre Merikantoa (29. kesäkuuta 1893 Helsinki – 28. syyskuuta 1958 Helsinki) haudan lepoon Helsingin Vanhassa kirkossa.

Vuosi on 1964 ja kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen eroaa. Niin kuin Helsingin Laulun varsinaisessa historiikissa Tuukkasen ajasta kerrotaan, kausi päättyi ”lamaan”. Varsinaisia julkisia arvioita tilanteesta, saati lehdistön uutisia tai arvioita perustajan erosta ei myöskään ole saatavilla. Ehkä se on ollut niin kova pala, ettei tällaisia muistoja liimailtu edes leikekirjaan.

Historiikki_KN861221.jpg

Sylva Aromaan leikekirjan välissä on vain pieni käsinkirjoitettu kortti – ”Kiitän erojärjestelyistä 1964, Kalervo Tuukkanen”.

 

Etsitään ryhtikuuria

Jokainen pitkään kuorossa laulanut laulaja tietää, että välillä menee kovaa, välillä innostus valtaa ja flow sen kun voimistuu. Tai sitten ei.

16.12.1965 ilmestyy tiettävästi kuoron ensimmäinen kirjallinen tiedote uudelta kuoronjohtaja Kauli Kallioniemeltä. Hän pyytää kuoroa sitoutumaan kahteen erittäin vaativaan tehtävään:

- kuoron 15 vuotisjuhlakonsertti ja Pohjoismainen konserttimatka.

Kun suostuin kuoronjohtajaksi, tein sen eräänlaisena hätäratkaisuna, koska mielestäni, sanon sen vielä kerran, Helsingin Laulun kaltaisella nimekkäällä kuorolla pitäisi olla johtajanaan ammattimies. Puolitoista vuotta on kulunut tällaisessa välitilassa. Edessä oleva konsertti on omalla kohdallani melkoinen tulikoe, ja tulenkin sen onnistumisen tai onnistumattomuuden perusteella tekemään omat johtopäätökseni mahdollisuuksistani toimia kuoronjohtajana.

Kallioniemen tiukat  teesit on sisäisessä paimenkirjeessä listattu otsikon alle – mikä lauletaan, se lauletaan hyvin.

Kallioniemi oli ilmeisesti tyytyväinen sekä juhlakonserttiin, että Pohjoismaiseen kiertueeseen, sillä hän jatkoi johtajana kymmenen vuotta aina vuoteen 1974 asti. Siitäkin huolimatta, että Tauno Pylkkänen arvioi Uudessa Suomessa juhlakonserttia muutamien kehujen siivittämänä, että negatiivisena asiana on todettava se tonaalinen epävarmuus, jota yksinkertaisesti täytyy nimittää luvattoman falskiksi kuorolauluksi.

Tuukkasta peliin

Tuukkasen kuoromusiikki sai päättyneenä vuonna uuden herätyksen ja mahdollisuuden, sillä nyt  nuotteja löytyy myös Sulasolin nuottikaupasta ja toivoa sopii, että mahdollisimman moni suomalainen kuoro tutustuisi tähän musiikkimaailmaan.

Kiitämme kaikkia mukana matkassa olleita päättyneestä vuodesta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Kalervo Tuukkanen, Kauli Kallioniemi, Sylva Aromaa, Risto Ratia

Joulun ja laulun taika saa arvoisensa puitteet Pakilassa

Perjantai 2.12.2016 klo 12:44 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Hyvapaimen_850_WP_20161004_11_11_08_Panorama1.jpg 

Helsingin Laulun seuraavan joulukonsertin paikka Pakilassa, Hyvän Paimenen kirkko on monelle käymätön huippuarkkitehtuurinen kohde. Sen on suunnitellut Juha Leiviskä, jota Arkinfo kuvaa valon ja humaanisuuden arkkitehdiksi.

Jos olet nähnyt Temppeliaukion kirkon tai minkä tahansa kirkon, niin väittäisin, että Hyvän Paimen kirkko pysähdyttää aivan varmasti. Ja nyt yhdistettynä joulun ja laulun taikaan.

Kumpi on ollut ensin muna vai kana? Leiviskä on näet kertonut saaneensa vaikutteita arkkitehtuuriinsa musiikista, jonka kokee arkkitehtuurille läheiseksi taiteenlajiksi.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttänyt akateemikko Juha Leiviskä on yksi Suomen kansainvälisesti arvostetuimmista nykyarkkitehdeistä. Merkittävän uransa aikana hän on tullut tunnetuksi erityisesti sakraalirakennusten suunnittelijana.

Leiviskän tuotannolle ominainen piirre on syvä ihmisen ja ympäristön kunnioitus. Hän on myös mestari käyttämään luonnonvaloa arkkitehtonisena elementtinä sekä luomaan pyhyyden ja hartauden tunnelmaa hienovaraisella valon ja värin harmonialla. Nämä kaikki elementit yhdistyvät kauniisti Pakilassa.

Helsingin Laulun Joulun ja laulun -taika konsertissa 11.12.2016 klo 18:00 ollaan jo kokonaan jouluisissa tunnelmissa siinä missä adventtikonsertissa oltiin vielä joulun odotuksessa. Vapaa pääsy, ohjelma 7€

Mikäli et vielä ole nähnyt 2004 valmistunutta kaunista miljöötä, nyt on se oikea hetki yhdistää musiikki ja arkkitehtuuri.

Helsingin Laulu harjoittelee tällä hetkellä viikoittain Hyvän Paimen kirkon kryptassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Juha Leiviskä, Hyvän Paimenen kirkko, Joulun ja laulun taikaa

Helsingin Laulu sai parhaan mahdollisen syntymäpäivälahjan

Maanantai 26.9.2016 klo 15:00 - Kauko Niemi, kuvat Seppo Mallenius, Kauko Niemi

Historiikki_KN861221.jpg

65-juhlavuottaan viettävä kuoro koki melkoisen yllätyksen, kun meille aiemmin tuntematon henkilö Risto Ratia lähestyi ja kertoi, että hänelle on huutokaupan yhteydessä siunaantunut paksu leikekirja, jossa on Helsingin Laulun historiaa.

Ratia_historiikki.jpg

Risto Ratia ja Inke Luukka ihmettelemässä historian aarteita

Leikekirja osoittautui kuoron yhden perustajajäsenen, Sylva Aromaan kokoamaksi historiikiksi kuoron perustamisesta 1951 lähtien.

Tällaisen aarteen olemassa olosta on ollut tietoa, mutta sen tarkasta kohtalosta ei tietoa ollut. Juhlavuoden työryhmä jopa haikaili tämän vuoden alussa, että missähän sekin leikekirja mahtaa olla, nyt sille olisi taas käyttöä. Viimeksi leikekirjaan on päästy tutustumaan, kun Inke Luukka ja Pepe Järvenpää vierailivat Sylva Aromaan luona kerätäkseen tietoa kuoron 50- vuotisjuhlaan. Siis 15 vuotta sitten.

historiikki1_800_KN861067.jpg

Kirjan leikkeet osoittautuvat jopa kulttuurihistoriallisiksi. Vaikkapa Kalervo Tuukkasen Sävellyskonsertin tiimoilta. Tuukkanen johti itse Meri oopperassa kuoroa ja Radion sinfoniaorkesteria ja solistina muiden muassa Mirjam Helin.

Lehtileikkeet luovat kohtuullisen tarkkaakin kuvaa Tuukkasen tyylistä ja musiikista. Hänen musiikkinsa oli aikanaan erilaista ja jopa kriitikoillekin vaikeasti ymmärrettävää. Samaan tulemaan tuli jo jokin aika sitten nykyinen taiteellinen johtajamme Hanna Remes kirjoittaessaan – Tuukkasen jalanjäljillä.

Tuukkasen jalanjäljillä oltiin hyvinkin viime keväisessä 65-juhlakonsertissa, missä Helsingin Laulu esitti laajasti Tuukkasen harvoin kuultua musiikkia.

Kuoron keskuudessa oli harjoituskauden alussa myös paljon epäluuloa ja ihmettelyä, mutta kun musiikkiin pääsi sisälle, se sai varauksettoman kannatuksen laulajien keskuudessa. Tuukkasen versio vaikkapa kaikkien tuntemasta Sunnuntaista nousi arvoon arvaamattomaan Helsingin Laulun ohjelmistossa ja Helavalkeasta puhumattakaan.

Tulemme lähiaikoina täydentämään historiikki-osuutta näillä sivuilla, kunhan olemme rauhassa saaneet syventyä tähän arvokkaaseen materiaaliin.

Mitä parhaimmat kiitoksemme Risto Ratialle, joka ymmärsi materiaalin arvon Helsingin Laululle ja jopa suomalaiselle kulttuurihistorialle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Kalervo Tuukkanen, Mirjam Helin, Hanna Remes, Inke Luukka, Pepe Järvenpää,

Joulun odotus alkoi nyt

Sunnuntai 4.9.2016 klo 22:07 - Teksti ja kuvat: Kauko Niemi

Tallinna2016_800_KN860947.jpg

Tallinna2016_800_KN860953.jpg

Harjoituspuitteista oppiminen ei ainakaan ole kiinni tänä viikonloppuna. Kuoro oli jouluohjelmiston sekä ensi kesän kilpailumatkan laulujen kimpussa. Siitäkin huolimatta, että mansikkasato on juuri vasta saatu pakastettua.

Vaikka Helsingin Laulun jokaisesta ohjelmistoon kuuluvasta laulusta neljät erilaiset sähköiset stemmat kuorolaisten omatoimiseen harjoitteluun, niin viikonloppuna tehtiin myös harjoitustaltiointeja tukemaan omatoimista treenausta.

Juhlavuoden toinen pääkonserteista lauletaan joulun odotuksessa ensimmäisenä adventtina ja paikkana on Temppeliaukion kirkko. Se on jo vuosia ollut yleisömäärältään suurin konserttimme. Konsertti toteutetaan yhteistyössä Lions Club Helsinki Floorankenttä. Varsinainen juhlakonsertti laulettiin toukokuussa. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, adventti, Helsingin Laulu, Floorankenttä,

Meillä alkaa joulun odotus

Keskiviikko 31.8.2016 klo 10:07 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Temppelikupari_900_KF5A9816.jpg

 

Helsingin Laululla joulun odotus alkaa ensi viikonvaihteessa. Tuolloin pidämme viikonloppuleirin ja kahlaamme monipuolisen jouluohjelmistomme läpi ja saamme itse kukin eväitä harjoitteluun, kuinka ohjelmistosta tulee nautittava ja herättää jouluiset tunnelmat.

Helsingin Laulu laulaa tänä vuonna ainakin kolme konserttia, joissa on toisistaan poikkeava ohjelmisto ja tunnelma.

Joulun odotus alkaa jo vahvaksi perinteeksi muodostuneella adventtikonsertilla 27.11.2016 Temppeliaukion kirkossa. Tämä konsertti on luonteeltaan joulun odotusta. Tämän tapahtuman tekee vieläkin merkittävämmäksi, että siinä on yhteistyökumppanina Lions Club Helsinki, Floorankenttä. Konsertin tuotto kanavoituu Floorankentän avustuskohteisiin.

11.12.2016 siirrymmekin jo varsin jouluiseen tunnelmaan. Puitteet Hyvän paimen kirkossa ovat valoisan toiveikkaat

Hilpeämpiin tunnelmiin siirrymme 15.12.2016 Malmitalon joulussa, missä konsertin jälkeen yleisölle tarjoillaan vielä joulupuuroa.

Tämän vuoden jouluohjelmistomme tekee mielenkiitoiseksi uusien laulujen suuri määrä. Ne ovat pian julkaistavasta Sekakuoroliiton uudesta joululaulukirjasta. Siis ennen esittämätöntä joulumusiikkia tai täysin uusia sovituksia.

Toki mukana on myös vanhoja tuttuja turvallisia joulutunnelman luojia. Meillähän on paljon vakituisia konserttiystäviä, jotka jo hyvissä ajoin muistaa muistuttaa, että jos sitä laulua ei esitetä, niin jätämme konsertin väliin – toki pilke silmäkulmassa.

Näillä ajatuksilla sukellamme avoimin mielin ensi viikonvaihteen harjoitusleirillemme ja valmistaudumme joulun odotukseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulun odotus, Helsingin Laulu, Floorankenttä, joulu, joulukonsertti,

Kvartetti 4fun loihti täydellisen elojuhlafiiliksen

Sunnuntai 14.8.2016 klo 17:36 - Teksti ja kuvat: Kauko Niemi

4fun_vallila2016_800_KN860522.jpg

 

Helsingin Laulun kvartetti 4fun, Erja Uosukainen (vas), Seppo Mallenius, Kirsi Hiekkanen ja Olli Orkoneva viihdyttivät Elojuhlaväkeä tänään Vallilan siirtolapuutarhassa.

Tasapainoinen setti sisälsi muiden muassa Mä tsittaan tääl sairaan korkeel . . . . hei äijä sä taivaan Faija . . (Kesäpäivä Kangasalla Stadin slangilla)

Ilmeisesti 4fun on hyvissä väleissä tuon taivaan Faijan kanssa, sillä vielä reilua tuntia ennen esiintymistä taivas repesi ja Vallilan siirtolapuutarhallakin nähtiin vedenpaisumusta. Mutta kun ohjelma alkoi, oli mitä parhain elojuhlien kesäinen keli.

4fun on laulanut ja irroitellut yhdessä liki kolme vuotta. Ryhmä on löytänyt selvästi itselleen oman ohjelmistotyylin.

Pienryhmä-laulu on kuorolaiselle erittäin opettavaista, kun ei pysty omaa stemmaansa peesaamaan, vaan on otettava sataprosenttinen vastuu siitä.

Kuorolle pienryhmät puolestaan tuottaa vakaita stemmalaulajia, mutta lisää myös esiintymismahdollisuuksia, koska ison kuoron liikuttaminen ei läheskään aina ole mahdollista, eikä aina edes soveliasta.

Helsingin Laulussa toimii vakituisesti muutama pienryhmä ja projekti- ja tapauskohtaisesti on aina muodostettavissa sopiva ryhmä.

4fun_vallila2016_800_KN860535.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 4fun, kvartetti, Helsingin Laulu, Vallilan siirtolapuutarha

Onnea 65-vuotiaalle Vuoristoradalle

Tiistai 12.7.2016 klo 9:42 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Linnanmaki_850_KF5A4512.jpg

Onnittelemme ikätoveria

Linnanmäen klassinen Vuoristorata täyttää huomenna 65 vuotta. Samaan ikään on ehtinyt Helsingin Laulu onnittelee yhtä Stadin symbolia. Jokainen tietää ja muistaa millaista laulua Vuoristorata laulaa 47000 kertaa vuodessa ja millainen kirkukuoro säestää.

Vuoristoradan laulu on vuosien saatossa keskeytetty normaalina aukioloaikana vain kerran.  Tämä tapahtui, kun Paul Anka esiintyi Linnanmäellä.

Linnanmäki ja vuoristorata on osa helsinkiläisyyttä siinä missä saman ikäinen Helsingin Laulukin. Perinteisen kuorokirjallisuuden lisäksi kuoromme on kuulunut lauluja Helsingistä, Stadi sjungaa.

Vuoristoradan historia alkoi jo syksyllä 1950 Linnanmäellä vieraili tanskalainen tivolilaitteisiin erikoistunut rakennusmestari Valdemar Lebeck, joka ehdotti radan rakentamista Linnanmäelle. Vuoristorata rakennettiin talvella 1950 Lebeckin piirustusten pohjalta, esikuvana Kööpenhaminassa sijaitseva Dyrehavsbakkenin vuoristorata. Linnanmäen Vuoristoradan avajaisia juhlittiin 13.7.1951, valmistuessaan se oli Pohjoismaiden suurin vuoristorata.

Vuoristorata pyörii kesän aikana noin 47 000 kierrosta. Rata on 960 metriä pitkä ja sen pisin lasku on 48 metriä. Junat vedetään vaijerilla ylös, jonka jälkeen jarrumies säätelee vauhtia jarrustaagista eli kahvasta.

Vuoristoradan rakentaminen maksoi 48 miljoonaa markkaa. Vuoristoradan kestoiäksi arvioitiin enintään 15 vuotta ja nyt jo 65 vuotta. Hyvin on hoidettu.

Kun Vuoristorata aikoinaan avattiin, pidettiin sitä niin hurjana, että ensimmäiset jarrumiehet palkattiin armeijan lentäjien joukosta työn vaativuuden takia.

Yhdysvaltalainen vuoristoratakerho ACE (American Coaster Enthusiasts) on julistanut Vuoristoradan virallisesti ’klassikoksi’. Nämä vaatimukset täyttää vain 40 rataa koko maailmassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Linnanmäki, vuoristorata, Helsingin Laulu, 65-vuotias

Runon ja suven Nocturne

Keskiviikko 6.7.2016 klo 7:50 - Teksti ja kuva: Kauko Niemi

Suvi_Einoleino_850_KF5A7257.jpg

Eino Leinon katu Yhdistää Helsingin Töölössä Mannerheimintien ja Topeliuksenkadun.

Tänään vietämme Suomessa runon ja suven päivää. Kansanomaisemmin Eino Leinon syntymäpäivää. Juurihan Helsingin Laulu lauloi toukokuisessa juhlakonsertissaan Leinon Nocturnen, jonka säveltäjänä on Martti Ruutu.

Helsingin Laulu juhlii tänä vuonna 65 vuotista taivaltaan, johon taipaleeseen mahtuu melkoinen määrä Eino Leinon tekstejä.

Viimeiksi esittämämme Nocture lienee Leinon tunnetuimpia runoja ja tämä runo täytti viime sunnuntaina 113 vuotta. Runon päiväykseksi on merkitty 3.7.1903. Kolme päivää ennen kuin Eino Leino täytti 25 vuotta.

Runon tekee Helsingin Laululle läheiseksi myös sen inspiraation alkulähteet. Leino vietti tuon kesän Kangasniemellä. Kangasniemellä on myös Helsingin Laulun perustajan Kalervo Tuukkasen viimeinen leposija.

Markus Jääskeläisen keräämien tietojen mukaan nuori, 24-vuotias Eino Leino vietti kesää 1903 ystävänsä, runoilija Otto Mannisen kotitilalla Kangasniemen Hokan kylässä.
Runoilijat kasasivat kiviröykkiöitä Mannisen kotitalon pihalle - "tulevien muinaistieteiden professorien kiusaksi", kuten he itse asian ilmaisivat. Illalla oli saunan vuoro, jonne varsinkin kovana löylymiehenä tunnettu Leino hinkui lähes joka päivä. Saunasta kipaistiin uimaan kilometrin päähän Puulaveden virkistäviin aaltoihin.

Tuona kesänä syntyi runo, joka menneen maailman kuvastostaan ja paatoksellisesta tunnelmastaan huolimatta - tai ehkä juuri niiden ansiosta - jaksaa yhä sykähdyttää suomalaisten sydämiä - Nocturne.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eino Leino, Helsingin Laulu, Nocturne, Kangasniemi, Kalervo Tuukkanen

Helavalkea loimusi sävelin ja värein

Lauantai 14.5.2016 klo 16:10 - Kauko Niemi, kuvat: Johan Björklund

65_kuva2.jpg

Helavalkea, Helsingin Laulun 65-vuotis juhlakonsertti, roihusi oikein kunnolla eilen illalla Karjalatalolla. Helsingin Laulun perustajan Kalervo Tuukkasen harvoin esitetyt sävellykset saivat uuden tulemisen. Kiitämme loimujen lämmöllä jokaista paikalla olijaa.

65_kuvat.jpg

Konsertti kunnioitti vanhaa ja toi esille myös kuoron nykyhistorian. Vaikka tämä olikin juhlavuoden päätapahtuma, niin kuoronjohtaja Hanna Remes lupaa juhlavuoden näkyvän ja kuuluvan myös tulevassa jouluohjelmistossa.

65_kuva3.jpg

Riitta Sarastie toi tervehdyksen kuorolle, jossa hänkin on aikoinaan laulanut ja muistutti samalla kuorolaulun terveellisyydestä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Hanna Remes, Riitta Sarastie, kuorokonsertti,

Saa Oivan portsari lantin, jonka velkaa jäin

Sunnuntai 8.5.2016 klo 12:00 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

kolmaslinja_800.jpg

Ensi perjantain kuljemme Helavalkea-konsertissamme kolmatta linjaa takaisin. Niin sopii miettiä mistä ja mihin tai siis mistä takaisin. Perjantaina tapaamme myös Muistojen Bulevardilla sekä valssataan Helsinki-valssin tahdissa, sillä Niin Gimis on Stadi.

Lupaamme visiteerata myös Sibeliuksenkadulla , Helsinginkadulla, Eino Leinon kadulla ja Aleksis Kiven kadulla sekä Tuukkasenkujalla.

Mutta mikä on tuo mystinen kolmas linja siinä Toisen linjan ja Neljännen linjan välissä saman suuntaisesti idästä länteen. Eilisellä kamerakierroksella siinä Kallion kirkon ja suuren virastokolossin välissä kohtasi eritysisen aitoa Kallion kaupunginosaa lukuisine kuppiloineen, joiden portsarit lienee lanttinsa saaneet.

Vaikket ikinä olisi fyysisesti kulkenut Kolmannella linjalla mihinkään suuntaan, niin laulu on suurimmalle osalle suomalaisia tuttu.

”Kolmatta linjaa takaisin” on suomenkielinen versio Tony Hatchin ja Jackie Trentin kirjoittamasta kappaleesta ”Beautiful in the Rain”, jonka Petula Clark levytti. Juha Vainio sanoitti kappaleen suomenkielisen version ja Fredi levytti sen vuonna 1968.

Kappale on Fredin tunnetuimpia levytyksiä ja Vainion tunnetuimpia käännöskappaleita – sanat tosin ovat täysin erilaiset kuin alkuperäisessä.

Wikipedian mukaan alkuperäisversiossa kerrotaan sateessa kuljeskelevasta tytöstä, joka miettii elämäänsä. Suomenkielinen versio taas sijoittuu Kolmas linja -kadulle Helsingin Kallioon.

Kerrotaan, että Vainio keksi Kolmannen linjan avattuaan puhelinluettelon karttaosan ja tökättyään sattumanvaraisesti jotain kohtaa. Sormi osui Kolmas linja -kadun kohdalle. Vainion yhteistyökumppani, säveltäjä Toivo Kärki, harmitteli sitä, että Vainio teki niin hyvän tekstin käännöskappaleeseen eikä Kärjen omaan sävelmään.

Vainio kommentoi työtään vuonna 1978: ”Joskus, kun tulee ihmisten kanssa puhetta tästä mun omasta työstä, lähinnä tekstinteosta, niin semmoinen mielikuva tulee, ettei tässä perhana oo muuta työtä tullut tehtyäkään ku yks Kolmatta linjaa takaisin. Kun sen toiset tuntee niin hyvin. Tosiasia on, että ei tämä mulle, tämä ralli, oo muodostunut mikskään virstanpylvääks. En mä oo sen kohdalle pysähtynyt, ja ei se oo ku yks teksti satojen joukossa. Niin ku on tää katukin: yks kuja tuhansien seassa."

Helsingin Laulun ensi perjantaina esittämän kuorosovituksen on tehnyt Jaakko Mäntyjärvi. Mäntyjärveltä on syntynyt paljonkin nerokkaita kuoro sovituksia ja kuorobiisejä. Mäntyjärvi on oikein hyvin, jopa humoristisesti edustettuna perjantaisessa ohjelmistossa. Jos Helsingin Laululta kysytään, niin mielellämme kannatamme Mäntyjärvenkadun nimeämistä Helsinkiin.

>> Liput konserttiin tai ovelta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kolmatta linjaa takaisin, Helsingin Laulu, kuoro, kuorolaulu, Jaakko Mäntyjärvi,

Moniosaajat vauhdissa

Keskiviikko 27.4.2016 klo 17:35 - Kauko Niemi, kuva: Jonna Heinsalmi

HL_800_13047775_1089301387797221_6126438789376286940_o.jpg

Inke Luukka, Kaarina Väyrynen, Jonna Heinsalmi ison urankan jälkeen

Vanha sanontahan kertoo, että toiset tekevät mitä osaavat ja toiset tekevät mitä haluavat. Kuorossamme näyttää olevan näitä jälkimmäisiä.

Näin pääsi käymään, kun laulamisen lisäksi neljä ladya päätti tuottaa kuorolle uutta ulkomusiikillista ilmettä.

Ensin löytyi suunnittelija omasta porukasta. Tehtiin ja testattiin koekappale. Pian löytyi maailmalta muutama pakka riittävän laadukasta kangasta ja muutamien koukeroiden jälkeen sopivaa ja toimivaa lankaa saumureihin. Todettakoon, ettei lanka kuitenkaan löytynyt rautakaupasta, kuten muotivirkkaajat ovat tyhjentäneet muurauslangat rautakauppojen hyllyiltä.

Kankaiden vihdoin saavuttua, oli edessä ei pisin rupeama vaan rankin rupeama. Yhden viikonlopun aikana heti 46 tunnin ja koneiden kuumenemisen jälkeen tarvittava määrä ulkomusiikillisia elementtejä oli tehty mittojen mukaan, oikean värisenä oikealle henkilölle.

Että mitäkö syntyi? Sitä ei nyt vielä paljasteta, vaan julkistus tapahtuu 13.5 Karjalatalolla Helsingin Laulun juhlakonsertissa. Tuolloin selviää meille itsellekin millainen kokonaisuus muodostuu lavalle. Joka tapauksessa enemmän kuin kesäinen t-paita.

>> Juhlakonsertin nettikauppa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuoro, ulkomusiikki, kuoro, Helsingin Laulu, Helavalkea

Vanhemmat kirjoitukset »