Sunnuntai ala Kalervo Tuukkanen

Sunnuntai 24.4.2016 klo 8:18 - Tero Halonen, kuva: Kauko Niemi

Kadonneen laulun metsästäjät

Pitkään kokolailla hukassa ollut sävellys saa uuden tulemisen 13.5.2015 Helsingin Laulun 65-vuotisjuhlakonsertissa. Kyseessä on Kalervo Tuukkasen säveltämä Sunnuntai Aleksis Kiven tunnettuun runoon. Yksinlaulupuolella Sunnuntai kuuluu Martti Turusen säveltämänä vakio ohjelmistoihin.

Kuin sattumalta, jokin aika ennen viime syksyn harjoituskauden alkamista, Hanna Remes sai käsiinsä käsinkirjoitetun kopion nuotista, jonka kuoromme perustaja Kalervo Tuukkanen on säveltänyt Aleksis Kiven runoon Sunnuntai.  

Nuotti oli kulkeutunut Helsingin Laulun ulkopuolelle, ei kuitenkaan kovin kauas - se löytyi Kilven Kuoron nuottiarkistosta. 

Kangasniemi.jpg

Sen toisella rannalla seisoi temppeli korkea
siell' kuulimme virsien veisun ihanast' huokaavan
ja viimein kuin jumalten maasta
temppelin kello pauhas

Nämä temppelin kellot soivat Kangasniemellä, joiden katveessa on Kalervo Tuukkasen hauta

Nykyiset Helsingin Laulun laulajat eivät ole tätä teosta koskaan aiemmin laulaneet, tuskin kuulleetkaan sen olemassa olosta. Nyt se kajahtaa toukokuisessa juhlakonsertissa.

Eteläisen osakunnan laulajat ovat kuitenkin jopa levyttäneet teoksen vuonna 1984. Levytys on  täysin samanlaisena versiona, kuin se on nyt esille putkahtaneessa nuottikopiossa.

Sain mahdollisuuden kuulla äänitettä Yleisradion äänitearkistossa, mutta näyttäisipä levyä olevan kaupan EOL:n nettisivuillakin!

Teosta ei ole koskaan liitetty viralliseen suomalaisen musiikin kaanoniin, nuotin olemassaoloa ei ole aiemmin arkistoitu, kunnes nyt Sulasolin julkaistua sen viime vuoden lopussa on nuotti nyt kaikkien saatavissa.

Tässäkin kappaleessa Kalervo Tuukkanen käyttää hyvin orkestraalisia elementtejä - kappale alkaa kolmiäänisellä naiskuorolla jonka tekstuuria ja sointikuvaa mieskuoro aika-ajoin tukee.

Kappaleen dynaaminen rakenne on laaja, temppelin kello pauhuu ja se saa Tuukkasen avaamaan kaikki kuoron äänivarat. Hiljainen sopraanojen kaukaisuuteen tähyäminen; jossa suljetuin huulin hyräilevä mieskuoro kuvaa ihmeellist' Onnelan maata ja lopulta altto- ja tenorisoolon vuorottelu vie kappaleen vääjäämättömästi kohti sen loppua, kuin tyyntä kesäiltaa.

Toivottavasti moni kuoro ottaa teoksen ohjelmistoonsa! 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sunnuntai, Aleksis Kivi, Kalervo Tuukkanen, Helsingin Laulu, kuoro, kuoromusiikki, kekakuoro, kuorolaulu

Vaikka lintsillä oisin ja penkillä goisin - Linnanmäki avautuu

Torstai 21.4.2016 klo 10:11 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Vaikka lintsillä oisin ja penkillä goisin, ja aina ei olis mitä skruudaa,
Niin silti gimis on Stadi, siks toivomus snadi, ett saisin viel gartsoillas luudaa.
(Niin gimis on Stadi)

 

Linnanmaki_800_KF5A4463.jpg

 

Helsingin varma kesän merkki on Linnanmäen avautuminen. Linnanmäki avaa porttinsa tulevana lauantaina rajoitetusti ja 9.5 lähtien se on auki joka päivä kesän ajan.

Linnanmäki täytti viime vuonna 65 vuotta, mutta tänä vuonna Helsingin Laulun kanssa 65-vuotisjuhliaan viettää Linnanmäen ikonina pysynyt vuoristorata.

Vuoristorata_800_IMG_8890.jpg

Jokainen vuoristoradan ystävä tietää kuinka hienot maisemat avautuvat, kun istuu vaunussa, joka rauhallisesti kiipeää huipulle päästäkseen vauhtiin ja kutkuttamaan vatsanpohjia.

Siinä vaiheessa ainakin jokainen helsingin laululainen laulaa mielessään – Mä tsittaan tääl sairaan korkeel ja tsiigailen mestoille.

Mitä muuta yhteistä Vuoristoradalla ja Helsingin Laululla voisi olla kuin ikä. Kyllähän molemmilla on vauhdikkaita ja huimaavia taipaleita. Välillä mennään alamäkeä, jotta taas voidaan kiivetä ja ottaa lisää vauhtia.

Yhteistä on toki sekin, että pätevä jarrumies vuoristoradan vaunun perässä ja taitava kuoronjohtaja osaa säädellä vauhtia, niin että matkanteko tuntuu haasteellisen miellyttävältä.

Linnanmäen elinehto on muutos ja näinhän se on kuorollakin. Hurjapäitä hemmotellaan vuoden 2016 kaudella avautuvalla uudella virtuaaliulottuvuudella.

Linnanmäen suosittu laite Linnunrata muuttuu virtuaalitodellisuudeksi toukokuun lopulla (20.5. alkaen), jolloin sen nimi myös muuttuu Linnunrata eXtra:ksi. Pyöreän vesitornin sisälle rakennetussa vuoristoradassa kävijä pääsee ajamaan avaruudessa keskellä jännittävää virtuaalitodellisuutta virtuaalilasit päässään.

Linnanmäki on ensimmäinen huvipuisto Pohjoismaissa, missä toteutetaan virtuaalitodellisuutta. Uusi VR teknologia mahdollistaa täysin erilaisen 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, niin gimis on stadi, Linnanmäki, vuoristorata,

Mitä kuusvitosia löytyy musiikkimaailmasta

Maanantai 18.4.2016 klo 21:57 - Kauko Niemi

Tämän vuoden paras numero on 65

Fender.jpg

Edellisessä 65-jutussa pohdittiin matkan ja matkustamisen olemusta 65 näkökulmasta. Nyt on vuorossa musiikki, tosin muusta näkökulmasta kuin toukokuun 13. päivän näkökulmasta Karjalatalossa, missä Helsingin Laulu laulaa 65-vuotisjuhlakonserttinsa.

Luonas siis 65 65 lauloi Robin huippusuosikkivuosinaan. Robinin (Esa Simonen) kenties tunnetuin biisi oli juuri tänä, alun perin Zager and Evansin maailmanlaajuinen suurhitti 'In the Year 2525' vuodelta 1969. Suosiostaan huolimatta Robin jätti iskelmämaailman ja ryhtyi opettajaksi.

Saman ikäisiä Helsingin Laulun kanssa ovat Fender Telecaster -kitara sekä Fender Precision bassokitara.

Fender Telecaster (kutsumanimi Tele), on Fenderin valmistama sähkökitara. Sen ensiesittely tapahtui 1950 nimellä Fender Broadcaster. Helmikuussa 1951 kitaran nimi muutettiin Fender Telecasteriksi, sillä Gretsch-yhtiö oli aikaisemmin rekisteröinyt mallinimen Broadkaster.

Telecaster oli ensimmäinen sarjavalmisteinen umpirunkoinen sähkökitara. Se on rakenteeltaan yksinkertainen ja siten helppo valmistaa teollisena massatuotantona ja se on yhä tuotannossa Fenderin sekä sen omistamalla Squier-alamerkillä.

Fender Telecasterilla ovat soittaneet vuosien varrella monet kuuluisat soittajat: Bob Dylan, Albert Collins, James Burton, Lou Reed, Jimmy Page, Keith Richards, Joe Strummer, John Frusciante, Muddy Waters, Josh Farro, Jon Bon Jovi, James Hetfield, Kurt Cobain [3] ja Bruce Springsteen. Kuuluisia suomalaisia telecasterin soittajia ovat mm. Albert Järvinen, Jari Mäenpää, Ismo Alanko, Kari Peitsamo, Andy McCoy, Petteri Salminen, Juha Torvinen ja Juice Leskinen.

Yksi kuoromme jäsenistä näkee kutosia ja vitosia vähän joka puolella. Pianon päällä olikin Sibeliuksen Puusarja Op. 75: Viisi kappaletta pianolle. Viides sävellys on nimeltään Kuusi - taas numerot väärin päin, mutta haitanneeko tuo nyt kovinkaan paljon.

Jussi Raittinen on puolestaan levyttänyt Oi kuuskytviis. Käännösiskelmän sanat on tehnyt Pekka Tammilehto alias Topi Sorsakoski. Sikäli mielenkiintoinen tapaus, ettei ainakaan kovin helpolla löydy kyseisen laulun sanoja netistä. Kansainvälinen laulujen sanoituksiin keskittyvä nettipalvelukin ihmettelee ääneen, kuinka voi olla mahdollista, ettei tällaisen laulun sanoja löydy. Laulun ajatuksena on kuitenkin, ettei nyt kannattaisi kahdesti elää 65-vuotispäivää.

Kuuskutviis on näköjään kulttinumero iskelmätaivaalla. Seppo Närhi julkaisi vuonna 1972 tarinan Prinsessa 65.
Hän oli siis prinsessa kuuskyt-viis // mutta nykyään bändit hänestä tuskin veisaa viis // on jääneet taa jo huoneet tähtien // on kruunussa ruoste jo vuosikymmenen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, helsinkiläinen sekakuoro, 65,

Agricolan päivää

Lauantai 9.4.2016 klo 9:15 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Agricola_agricola_KF5A8144.jpg

Tänään kiitämme ja kumarramme Mikael Agricolaa. Voimme laulaa ja tulkita suomalaisia lauluja Suomen kielellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Micael Agricola, kuoro, Helsingin Laulu, sekakuoro

Tuli karkottaa pahat henget

Sunnuntai 3.4.2016 klo 21:12 - Kauko Niemi

Kokko.jpg

 

Kadonneen biisin metsästys: 

Olemme juuri polttaneet pääsiäiskokkoja. Toukokuussa sytytämme helavalkeita ja perinteisiin kuuluvat juhannuskokot syttyvät kesäkuussa. Elokuun pimenevissä illoissa syttyvät elovalkeat. Elävä tuli on keskeisessä roolissa taas jouluna.

Elävän tulen symbolinen merkitys on vahva myös muissa kulttuureissa. Maaliskuun lopulla Turussa kurdit juhlivat alkanutta uutta vuottaan polttamalla kokkoa.

Tulella on ihmisen historiassa merkittävä rooli, ja se on ehkä ollut ensimmäisiä palvottavia asioita, joita ihminen on hallinnut, aluksi huonommin ja sitten yhä paremmin. Tuli esiintyy muinaisessa filosofiassa myös merkittävänä olemassaolon ”alkuaineena” yhdessä maan, veden ja ilman kanssa. Tätä käsitystä edusti filosofi Empedokles. Jos tuli oli voimakas liittolainen, niin vesi oli tulen vihollinen, joka pystyi tuhoamaan tulen.

Pääsiäiskokko on pääsiäisenä, yleensä pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio. Tapa esiintyy Suomessa voimakkaimmin Pohjanmaalla.

Aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Juhannuskokko on tällä hetkellä Suomen suosituin avotulirituaali. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Juhannuskokkojenkin taustalta löytyy ajatus pahojenhenkien karkottaminen.

 

Kevät on kuitenkin rakkauden ja kiiman aikaa

Helavalkeat eli toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita myös pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.

Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Jokainen, joka on nähnyt eläinten keväisen ulospääsyn navetasta, tietää mitä keväinen pyyteetön riemu oikeasti on.

Helavalkeita tunnetaan vielä Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Nykyisin tapaa on pidetty yllä esimerkiksi Kuusjoella, Kurussa, Nummi-Pusulassa ja muualla, usein kyläyhdistysten voimin.

Helluntain ja helavalkeiden merkitys keväisenä riemuna niin ihmisille kuin eläimillekin on ollut monin verroin suurempi, kuin mitä se nykyisin on kaupungistuneessa yhteiskunnassa.

Helluntaiaiheisia lauluja ja runoja on paljon. Aleksis Kiven runosta Helavalkea avautuu koko keväinen sydämen syvä tykytys. Runohan alkaa;

Vuorella kaikuuvi riemu ja soitto
Helluntain kelmees yössä,
ilosest karkelee nuorison liuta
laattial kallioisel,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

Tätä voisi hyvinkin jatkaa vanhalla sanonnalla – jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä. Kevät on rakkauden aikaa.

Kalervo Tuukkanen on pukenut Kiven Helavalkea-runon monimuotoiseen sävelkieleen. Helsingin Laulu esitti sen ensimmäisessä konsertissaan 8.12.1951. Tämän jälkeen laulun historia ja esityskerrat ovat hämärän peitossa.

Kaukana ei ollut sekään suuri vahinko, että tämä kertakaikkisen hieno sävellys olisi kadonnut kokonaan. Sitä ei oltu virallisesti taltioitu mihinkään eikä rekisteröity mihinkään.

Nyt Tuukkasen säveltämä Helavalkea on Sulasolin julkaisemana nuottina ja Helsingin Laulu esittää sen jälleen toukokuussa pidettävässä 65-juhlakonsertissaan vuosikymmenten tauon jälkeen.

Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä
impi ja nuorukainen,
vannotaan ijäistä uskollisuutta
koiviston tummas kohdus,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

 

Tapahtuman nettikauppa

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, Helavalkea, Kalervo Tuukkanen, sekakuoro, laulu, Sulasol

Erä Helsingin Laulun laadukkaita kangaskasseja

Tiistai 22.3.2016 klo 11:23 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Kassi monenlaiseen käyttöön. Kassi on eettisesti valmistettu ja valmistuksessa ei ole missään vaiheessa käytetty klooria.

Kassia on myynnissä vain tietty erä, nopeimmat syövät hitaat.

Muovikassien aika alkaa olla pian ohitse. Kolmella kangaskassilla pärjää niin, ettei kaupasta tarvitse ostaa yhtään muovikassia (yksi kotona, yksi autossa ja yksi jossain välillä). Kassit maksavat itsensä takaisin parissa kuukaudessa.

MIKÄ YMPÄRISTÖTEKO!

Suomessa käytetään arviolta noin 55 muovikassia henkeä kohden vuodessa. Luku on huomattavasti alempi kuin EU:n keskiarvo, joka on lähes 200 muovikassia. EU:ssa päätyi vuonna 2010 yli 8 miljardia muovikassia roskaksi ympäristöön.

Nyt on hyvä hetki ryhtyä muuttamaan toimintatapoja ja olla valmiina kun 2019 muovikassidirektiivit tulevat arkeen.

Kassin tilauslomake 

kassi_800_KF5A7938.jpgTyylikäs musta kassi vaikka nuoteille tai nappaskengille.

 

 kassi_800_KF5A7940.jpg

Kauppakassi. Kokemus on osoittanut, että kolmella kangaskassilla pärjää niin, ettei kaupasta tarvitse ostaa yhtään muovikassia (yksi kotona, yksi autossa ja yksi jossain välillä). Kassit maksavat itsensä takaisin parissa kuukaudessa.

 

kassi_800_KF5A7947.jpg 

Kevyt kangaskassi taittuu, vaikka taskun pohjalle.

>> Tilaa kasseja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, helsinkiläinen sekakuoro, kassi. kuoro

Ensimmäinen Helavalkean läpimeno

Sunnuntai 20.3.2016 klo 15:52 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

lapimeno_800_WP_20160320_14_05_21_Raw__highres1.jpg

Harjoitusputki mentiin läpi Hanna Remeksen metodein

Helsingin Laulu lopetti hetki sitten neljän päivän harjoitusputken Helavalkea -konsertin ensimmäiseen läpimenoon. Toki nypläämistä löytyy, mutta kokonaiskuvan konsertista ja sen tunnelmasta alkaa selkeytymään.

Ohjelmistossa on todella sellaisia helmiä, joita ei pahemmin olla kuultu Helsingin Laulun 65-vuotisen historian aikana. Historian perspektiivistä konsertissa keskitytään alun ja lopun vuosikertoihin. Konsertti päättyy helsinkiläiselle kuorolle sopiviin Helsinki-aiheisiin lauluihin.

Helsingin Laulun tämän kertainen harjoitusrupeama alkoi torstai-iltana, jatkui perjantai-iltana sekä lauantai ja sunnuntai päivät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Helavalkea, kuoro, konsertti

Tämän päivän helsinkiläinen katukyltti

Lauantai 19.3.2016 klo 6:55 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Minna_800_KF5A7740.jpg

Minna Canhthinkatu Helsingin Töölössä

Tänään vietetään ja liputetaan suomalaista tasa-arvon päivää ja Minna Canthin syntymäpäivää. Minna Canth oli aikansa nainen joka ei kuvia kumarrellut.

Me Helsingin Laulussa ei tänään kuitenkaan kirjoitella kirjoja vaan laulellaan tasa-arvoisesti kaikkien neljän stemman kanssa. Meneillään on parhaillaan neljän päivän treeniputki.  Valmista on 13.5.2016, kun juhlistamme kuoron 65-vuotistaivalta.

Jos Canthin tuotannosta jotain pitäisi valita kuorolle, niin Helsingin Laululle se olisi helppoa. Kirja olisi tietenkin Minna Canthin romaani Hanna, joka julkaistiin tasan 130 vuotta sitten.

Se on psykologinen nuoren tytön kypsymistä puberteetista aikuisuuteen kuvaava kehitysromaani. Mekin olemme kypsyneet melkoisesti viime vuosina Hanna Remeksen hoivissa.

Canth on myös ainoa suomalainen, joka on päässyt Norwegianin koneen peräsimeen. Sinne saavat kuvansa vain ne, joiden merkitys kansakunnalle ja sen kehitykselle on ollut riittävän voimakas.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minna Canth, Helsingin Laulu, Hanna Remes, helsinkiläinen kuoro,

Tämän vuoden ehdottomasti paras numero on 65

Maanantai 7.3.2016 klo 20:11 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Tämän vuoden eittämättä paras numero on 65. Eikä vaan sen takia, että Helsingin Laulu täyttää 65 vuotta ja 65 juhlavuoden päätapahtuma on toukokuussa.

Otetaanpa yksinkertaisia esimerkkejä vaikkapa vain liikenteestä, kuinka keskeinen numero 65 on vaikkapa liikenteen kannalta.

Vaasajuna_800_KF5A7586.jpg

Pendoliini 65 vie junantuomat mummolaan

Jokainen Pohjanmaalta junantuoma tietää, että stadista mummolaan pääsee Pendoliino S 65:llä. Tosin juuri tänään Pendoliini oli väsähtänyt ja matka ajettiin korvaavalla kalustolla.

Bussilla 65 pääsee toukokuun 13. päivänä Karjalatalolle, mutta jos satut olemaan Dublinissa niin bussi 65 ajaa Blessingtoniin.

Liikennettä on sekin, että nokkakalan vauhti ilmassa on 65 kilometriä tunnissa. Ja jos kala loikka maagiset 65 metriä, niin maagisia loikkia tehtiin myös Speden linkomäessä peräti 65 metriä.

Miten ihmeessä pääsisit kulkemaan Tampereelta Virroille Näsijärven länsipuolta, jos ei olisi kantatie 65:ttä.

Tässä lyhyt todiste kuinka tärkeä on numero 65, vaikka nyt valittiin vaan yksi kapea alue kuten liikkuminen.

Mikä 65 on sinun sydäntäsi lähellä ja millä alueella kuten vaikkapa musiikki, rakkaus, työ tai jokin ihan mikä tahansa muu.

Voit kommentoida tätä kuusvitosta ja kertoa oma tarinasi. Tulemme jatkamaan tätä 65-sarjaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, 65,

Kevään väri ja valo pilkottaa jo

Perjantai 19.2.2016 klo 11:50 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Kevään valo ja väri pilkottaa jo kiinnostavasti. Kirkkaimmillaan se on 13.5.2016 juhlakonsertti Helavalkeassa. Ohjelmisto ja hiirenkorvat kypsyvät hyvin siltä se taas eilen illallakin tuntui.

HLtall_FB_mv_variikkunat_800_KF5A3271.jpg

Tapahtumakalenteri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helavalkea, Helsingin Laulu,

Josko perustaisin oman kuoron

Perjantai 12.2.2016 klo 16:24 - Kauko Niemi

Näihin aikoihin 65 vuotta sitten 42-vuotias Kalervo Tuukkanen varmasti pyöritteli mielessään oman kuoron perustamista. Tuolloin, vuoden 1951 alussa hän toimi kuoronjohtajana Kilven Kuorossa.

tuukkanen.gif

Orkestereiden ja kuorojen johtamisen lisäksi Tuukkasella oli jo sävellettynä plakkarissa 6 sinfoniaa, 2 viulukonserttoa, sellokonsertto, sinfonisia runoelmia ja sarjoja, orkesteriteoksia, kantaatteja, 1-näytöksinen ooppera, näyttämömusiikkia, teoksia kuorolle, sooloille ja orkesterille.

Mitä muuta elämää alkanut vuosi 1951 oli tuonut tullessaan.

Sibeliuksen kotikunta Järvenpää oli saanut vuodenvaihteessa ylennyksen kauppalaksi.  Tammikuun alussa YK:n hulppea päärakennus New Yorkissa otettiin käyttöön. Huonompia uutisia kuuluin Aasiasta, missä kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset joukot valloittivat jälleen Soulin – sota jatkui. Helmikuun 1. päivänä YK tuomitsi Kiinan hyökkääjäksi Korean sodassa.

Se oli politiikan aikaa, jolloin presidentillä oli valtaa ja J K Paasikivi myös käytti sitä. Tammikuun 17. päivänä hän erotti Kekkosen ensimmäisen hallituksen ja samalla nimitti Kekkosen toisen hallituksen.

Vuoden 1951 alun pysähdyttävin uutinen Suomessa oli kuitenkin suruviesti 27. tammikuuta − Presidentti, Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (4.6.1867–27.1.1951) kuoli Sveitsissä.

Urheiluhullulle kansalle ilouutinen oli, kun Tauno Luiro hyppäsi Oberstdorfissa mäkihypyn uuden maailmanennätyksen 139 metriä.

Nyt kokolailla toisissa tunnelmissa 65 vuotta myöhemmin Kalervo Tuukkasen perustama kuoro Helsingin Laulu valmistelee intensiivisesti Hanna Remeksen johdolla toukokuun 13. päivänä laulettavaa juhlakonserttia Helavalkeaa.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Kalervo Tuukkanen, Hanna Remes, 65-vuotta

Helsingin Laulu polttaa helavalkeita toukokuussa

Maanantai 1.2.2016 klo 9:07 - Seppo Mallenius

Tänään kun tammikuu vaihtuu helmikuuhun, on vanhankansan käsitysten mukaan lupa aloittaa kevään odotus. Onhan tänään kynttilänpäivä.

Tästä keväästä tulee Helsingin Laululle varsin kiireinen ja vaativa. Kevään huipennus on meille  toukokuun 13. päivä, jolloin kuoro järjestää Helavalkeat eli 65-vuotisjuhlakonsertin Käpylän Karjalatalossa.

Hela65_B_500.jpg

Olemme nimenneet konsertin ”Helavalkeaksi”, joka voidaan tulkita monella tavalla: kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen sävelsi Aleksis Kiven tekstiin ”Helavalkea”-laulun, joka kantaesitettiin Helsingin Laulun ensimmäisessä varsinaisessa konsertissa 8. joulukuuta 1952. Tämä vaativa laulu on nyt myös toukokuun konsertissamme.

Toinen asia, joka tukee sanan Helavalkea käyttöä, on konserttimme ajankohta. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita eli toukovalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi, joten laulamme Helavalkean kevään kunniaksi ja takuuvarmasti karkotamme pahat henget pois.

Perinteiden vaalimisen lisäksi juhlakonsertissamme on tiedossa myös uudempia sävellyksiä ja sovituksia, kuten paljonpidettyjä Helsinki/Stadi-aiheisia lauluja. Helsinkiläisyyshän on yksi tavaramerkkimme.

Tänä vuonna tulee siis kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Kalervo Tuukkanen perusti Helsingin Laulun. Helsingin Laulun historiikissa kerrotaan, että jo tuolloin tämän helsinkiläisen kuoron tavoitteena oli esittää sekä uutta että perinteistä kuoromusiikkia. Laulajia kuorossa oli parhaimmillaan toistasataa, mutta Helsingin Laulu koostuikin itse asiassa kolmesta kuorosta: nais-, mies- ja sekakuorosta. Tämän vuoden alusta sekakuorossamme on yli 40 laulajaa, kymmenkunta enemmän kuin viime vuonna ja haemme vielä helmikuun ajan kuoroomme uusia laulajia, etenkin korkeita sopraanoja ja matalia miesääniä.

Toukokuisen Helavalkeiden jälkeen alammekin keskittyä vuoden 2017 suunnitelmissa olevaan kansainväliseen kuorokilpailuun. Toki tämän vuoden syksy tuo mukanaan perinteiseen tapaan joulun odotuksen ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Helsingin Laulu pistää 65-juhlavuonnaan parasta pöytään. Kattauksen takuuhenkilönä on Hanna Remes. Remes on nyt myös Helsingin Laulun pisimpään toiminut kuoronjohtaja. Juhlinnan aihe tämäkin.

Nautinnollisia hetkiä. Nähdään, tavataan konserteissamme!

seppo3_1000_kf5a8031.jpg

Seppo Mallenius, Helsingin Laulun hallituksen puheenjohtaja

 

>> Lippujen ja mainospaikkojen nettikauppa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Seppo Mallenius, Hanna Remes, Helavalkea

Merkkejä laulamassa

Torstai 5.11.2015 - Hilma Reittola

Lokakuisen perjantai-illan hämärtyessä innokas laulajien joukko suuntasi askelensa kohti Itä-Pasilaa. Alkamassa oli Sekakuoroliiton järjestämä viikonlopun mittainen merkkilaulukurssi perusmerkin tai taitomerkin A-osan suorittamista havitteleville. Jännittynein mielin odottelin, mitä tuleman pitää.

Onneksi yksi kurssin ohjaajista, kuoromme taiteellinen johtaja Hanna Remes, oli entuudestaan tuttu. Toisena ohjaajana toimi Kristian Heberg.

Tuttuja löytyi myös kurssin osallistujista. Kuoromme oli ilahduttavan hyvin edustettuna, kurssin kymmenestä osanottajasta kuusi oli kuoromme riveistä. Taitomerkkiä tavoittelemaan lähti rohkea alttomme Anne, ja meitä perusmerkkiläisiä oli minun lisäkseni tenori Tero, sopraano Kati sekä altot Laura ja Miia. Perusmerkin suorittajien kanssa olimmekin jo keväällä katsoneet hieman vaadittuja lauluja yhdessä läpi, ja moni meistä oli harjoitellut niitä itsenäisesti ennen kurssia.

2015-10-18_12.14.49.jpg

                          

Kurssilla työskentelimme paljon yhdessä, niin että me perusmerkkiläiset seurasimme taitomerkkiläisten harjoittelua ja he meidän. Tämä osoittautui erittäin hyväksi harjoitusmetodiksi, sillä kuuntelemalla muiden laulua ja heille annettua palautetta oppii itsekin valtavasti.

Ensimmäisenä harjoitusillan jälkeen olimme jo saaneet tuntumaa muutamiin lauluihin ja alkujäykkyyskin karisi. Lauantain intensiivisen leiripäivän aikana saimme jo hieman kiinni yhteisestä soinnista ja toisten kuuntelemisesta kvartetissa.

Kvartettilaulu on haastava laji, joka vaatii hetken tunnustelua ennen kuin yhteistyö ryhmässä alkaa toimia ja balanssi löytyy. Perusmerkkiryhmässä meillä oli kotikenttäetua siitä, että olimme entuudestaan toisillemme tuttuja, vaikkakaan emme olleet tällaisella kokoonpanolla ennen laulaneet. Myös tuuria oli matkassa, ja äänemme sopivat kivasti yhteen - tässä porukassa oli vaivatonta ja miellyttävää laulaa! Kurssin tunnelma oli rento ja kannustava.

Saimme paljon rakentavaa palautetta ja ohjausta sekä suurissa linjoissa että pienissä yksityiskohdissa. Keskustelimme teksteistä, lausumisesta, nyansseista, tempoista ja fraseerauksesta. Saimme opastusta musiikin teoriassa ja laulutekniikassa. En osannut etukäteen arvatakaan, että kurssin anti on niin monipuolinen!

2015-10-18_12.18.13.jpg

                     

Kurssin päätteeksi, sunnuntaina iltapäivällä oli mahdollisuus suorittaa perusmerkki tai taitomerkin A-osa. Kaikki kurssilaiset tarttuivat rohkeasti haasteeseen ja kyllä kannattikin, sillä kaikki suorittivat merkkinsä hyväksytysti. Riemu ja helpotus olivat valloillaan suoritusten jälkeen. Palaute suorituksista oli kannustavaa ja rakentavaa.

Hanna Remes puhui kurssin päätteeksi siitä, miten tärkeää kuoromerkkien suorittaminen on kuoron kannalta. Kuoron taso nousee, kun yksittäiset kuorolaiset saavat vahvuutta laulajina. Omasta puolestani - ja varmasti muidenkin kurssilaisten puolesta – voin sanoa, että kurssilta ja merkkisuorituksesta tarttui mukaan ainakin alati kasvavaa innostusta laulamista kohtaan. Pieni itsensä haastaminen on aina välillä paikallaan ja antaa mukavan piristysruiskeen normaaliin harjoitteluun. Saamme jatkaa taas astetta innostuneempana ja tavoitteellisempana ryhmänä kohti seuraavia haasteita!

                                              


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuoro, merkkilaulukurssi, helsinki, laulu, Helsingin Laulu

Kalervo Tuukkasen syntymästä 106 vuotta

Keskiviikko 14.10.2015 klo 8:38 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Helsingin Laulun perustajan, säveltäjän ja kuoromiehen syntymästä on kulunut tänään 106 vuotta. Tuukkasen perustama Helsingin Laulu täyttää puolestaan 65 vuotta ensi vuonna. Tulevana juhlavuonna Helsingin Laulu tuo esiin monipuolisesti Tuukkasen sävellystuotantoa.

Tuukkasenhauta_www_KF5A3871.jpg

Kauko Niemi, Inke Luukka ja Kaarina Väyrynen Kangasniemellä Kalervo Tuukkasen haudalla

Yleisradion urheilutoimitus tuottaa ohjelmasarjaa Kiveen hakatut. Sarjassa vieraillaan edesmenneiden urheilijoiden haudoilla ja kerrotaan heidän tekemisiään ja edesottamuksiaan. Kalervo Tuukkasen hautakivestä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan kiveen hakattu.

Siellä missä Kangasniemen kauniisti kumpuilevan hautausmaan lukuisat Hokkaset ja Pylvänäiset loistavat kymmenien metrien päähän, Tuukkasta ei näy missään.

Hautakivessä oleva nimi ja nuottirivi ovat hienovaraisesti ja taidokkaasti ja hellävaraisesti kirjoitettu, ei hakattu. Kiveä ei myöskään ole hiottu mikä korostaa Tuukkasen luontosuhdetta. Luontosuhdetta vahvistaa nyt jo kiven kaunis jäkäläkasvusto.

Näin eleganssi ja luontoa lähellä oleva hautakivi tuo mieleen Tuukkasen säveltämän ja kauniisti soljuvan Keinun - Aleksis Kiven sanoihin - Kuin Onnelan kaukainen maa niin kimmeltää ihana kunnas.

Haudan löytäminen vaati virka-apua. Seurakuntakeskuksen ystävällinen kukkien kastelija hankkii vierailijoille tulostekartan, missä hautausmaan korttelissa hauta sijaitsee. Kartasta huolimatta vasta toinen tiedustelupuhelu auttaa löytämään hautapaikan ja kauniin hautakiven siron allekirjoitustyylillä kaiverretun nimen nuottirivistöineen.

Pieni ryhmä Helsingin Laulun edustajia vieraili Tuukkasen haudalla muutama päivä sitten viemässä syntymäpäiväkukat ja sytyttämässä elävän musiikin liekin Kangasniemen vanhalla hautausmaalla. Kimmeltävän Puulaveden rannalla on todellakin ihana kunnas, mihin Tuukkanen halusi matkansa päättyvän.

Vaikka Kangasniemi onkin tunnettu korkealaatuisesta, joka kesäisestä musiikkitapahtumastaan, paikalliset ihmiset eivät olleet kovinkaan tietoisia Tuukkasesta. Tosin Tuukkasenkuja tiedettiin jo paremmin. Se on aluetta, missä Mikkelissä syntynyt musiikkimies Kalervo Tuukkanen asui Kangasniemen aikanaan.

Helsingin Laulu esittää ensi kevään juhlakonsertissaan kolme samaa laulua, mitä kuoro esitti ensikonsertissaan 1951. Ohjelmistossa on myös hyvinkin harvoin kuultua Tuukkasen sävellystuotantoa.

tuukkanen_hauta_www_KF5A3867.jpg

 

Lue myös

Helsingin Laulun historiikki / Tuukkanen

Tuukkasen perintö

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Kalervo Tuukkanen, Kangasniemi,

Mennäänkö Kallioon tai Eiranrantaan?

Keskiviikko 29.4.2015 klo 19:47 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

kallionkirkko_700_kf5a9183.jpg

Kallio Pitkänsillan eteläpuolelta nähtynä

Teoreettinen kahtiajako jälleen kerran Pitkänsillan tienoolla. Eteläisen puolen Rööperin satamajätkät ja pohjoisen Vallilan duunarit  kohtasivat ja yrittivät tulla kielellisesti toimeen keskenään ja hoitaakseen asioita. Väännettiin ruotsista, venäjästä ja virosta yhteisesti ymmärrettäviä sanoja ja syntyi stadin slangi.

Tämä ”kieli” elää ja kehittyy ja saa uusia sanoja ja merkityksiä tänään vaikkapa somalian kielestä. Suurin slangi aktiviteetti  taitaa nykyisin löytyä Espoosta. Facebookista löytyy nykyisin kaksikin slangiryhmää, joissa on yhteensä liki 15000 jäsentä.

Helsingin Laulun levyllä Lauluja Helsingistä – stadi sjungaa on kaikkien tuntema Kaj Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle, jonka on slangintanut Pirjo Tuohimaa.

pirjo_700_kf5a9710.jpg
Pirjo Tuohimaa

Tölikän friiduna Tuohimaa on aktiivinen Stadin slangin toimija ja kun friidun sielun täyttää musiikki ja laulaminen, niin lähtökohdat olivat suotuisat.

”Ajatuksena oli rakentaa särmää nykytilanteen mukaan, missä tämän päivän miljonääri ostaa asunnon mieluummin elävästä, nykyisin hipsteri-kaupunginosasta Kalliosta kuin merellisestä Eiranrannasta. Tavoittelin hauskan ironista viestiä”, Tuohimaa muistelee sanoitustyötä

Tämä sopi myös Helsingin Laululle, joka haluaa tulkita vanhoja klassikkoja tämän päivän hengessä. Levyllä on toinen Tuohimaan slangiteksti laulussa  - Nyt faarttii masinaan. Laulu on uudelleensanoitus tuttuun joululauluun Adeste Fideles. Laulu on saanut kuoron kolmikielisen esitysmuodon – slangi, suomi ja latina.

Kuinkas slangi istuu joululauluihin ja jouluun? ”Se istuu oikein hyvin. Slangi tuo rentoutta joulun paatoksellisuuteen”, sanoo Tuohimaa. Sanoilla on myös käytännön katetta, sillä Snygeimmät joulubiisit kerää jo kaksi kirkollista kansaa ja satoja jää vielä ulkopuolelle.

 

Mitä slangi oikeastaan on

Slangi on tietyn pienryhmän puhetapa, ”sosiaalinen murre”, joka poikkeaa yleiskielestä sanastoltaan ja tyyliltään. Pienryhmiä voivat olla esimerkiksi ikä- tai harrastusryhmät. Yleisesti slangi tarkoittaa kielimuotoa, joka ei ole paikallismurre eikä erikoisalan kieltä vaan jonkin sosiaalisen ryhmän oma kielimuoto.

Stadin slangi tai Helsingin slangi on Helsingissä syntynyt puhekieli. Slangin juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin se syntyi yhdistämään saman pihan suomen- ja ruotsinkielisiä poikia yhdeksi suureksi joukoksi.

pirjo2_kf5a9712.jpg

Vanhassa stadin slangissa noin 3/4 sanoista oli ruotsin kielestä, suomalaista alkuperää olevia viidennes ja viisi prosenttia (noin sata sanaa) on venäjästä. Muutamia sanoja on lainautunut muistakin kielistä kuten slaafaaminen ’nukkuminen’ saksasta ja "donna" nainen italiasta. Uudempi slangi on lainannut sanastoaan pääasiassa englannin kielestä. Ja uusimpana, 2000-luvulla, myös maahanmuuttajilta. Tällä hetkellä muutosvoimana on erityisesti somekanavat. Kieliopiltaan slangi on kuitenkin pääosin suomea.

Pirjo Tuohimaa muistuttaa, että kautta aikojen niin kuin nytkin on ollut nuorisolla tarve käyttää omaa ”salakieltään”, jota kalkkisvanhemmat eivät ymmärrä.

Helsingin Laulun ensimmäinen kosketus slangiin oli jo 2000-luvun alussa, kun Sami Garam teki slanginnoksen Kesäpäivä Kangasalla. Garam toimii tällä hetkellä paitsi keittiön puolella, myös Stadin Slangi ry:n puheenjohtajana.

Levy: Lauluja Helsingistä - Stadu sjungaa

Lue myös:

Valssi on musiikin aaltelia
Niin gimis on stadi
Rööperiin
Helsingin laulu
Mä tsittaan tääl sairaan korkeel

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kallioon tai Eiranrantaan, Hauluja Helsingistä, stadi sjungaa, Helsingin Laulu, kuoro, kuorolaulu, Pirjo Tuohimaa, Sami Garam, stadin slangi, Kaj Chydenius

Valssi on musiikin aatelia

Keskiviikko 22.4.2015 klo 11:44 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Valssi musiikin lajina on saavuttanut varsin erikoisen asemat. Kahden ihmisen yhteisen elämän tanssi alkaa valssilla. Maamme arvokkaimman tilaisuuden, itsenäisyyspäivän vastaanoton tanssit alkavat presidenttiparin valssilla. Viimeiseen valssiin päättyy monien iltojen kuulo, näkö ja kinesteettinen kokemus yhtä varmasti kuin valomerkki päättää tarjoilun.

Kaikilla itseään kunnioittavilla paikkakunnilla on oma valssinsa. Helsingillä niitä on tavallaan kolmekin. Kaksi Helsinki-valssia ja Viaporin valssi.

kilpailu1_www_kf5a8236.jpg
Elon ens päivän kun loiston näin mä,
Helsingin ihanuus ympärilläin


Helsinki-valssin vanhempi versio on Georg Malmstenin säveltämä ja R R Ryynäsen sanoittama ja vuonna 1935 Dallape orkesterin tunnetuksi tekemä laulu helsinkiläisen lapsuuskehdosta, jossa olikin pysymistä.

Tuoreempi Helsinki-valssi on ylipormestari Raimo Ilaskiven säveltämä ja sanoittama. Se ei ole koskaan pystynyt kuitenkaan syrjäyttämään aitoa Helsinki-valssia. Tätä versiota lienee eniten laulanut Aikamiehet.

Aikamiesten ulkopuolella valssi ei musiikkilajina ole kuoroille sitä ominta aluetta. Helsingin Laulu kuitenkin tarttui rohkeasti niin Helsinkiin kuin valssiinkin. Tämä on eittämättä kuoron ensimmäinen levytetty valssi.

viitat_www.jpg



Helsinki meitä sä ihmeines
vedät ja viettelet puolehes.


Meille ei ole tyypillisintä menneiden muisteleminen ja historian haikaileminen ja niin tässäkin tapauksessa sovitukseen haettiin vallitsevaa tilannekuvaa. Sovittajaksi valikoitui kuoron kanssa aiemminkin hyvää yhteistyötä tehnyt Merja (Merzi) Rajala. Sovitus on reipasta, yllättävää, leikkisää ja perinteistä poikkeavaa, kuten on tämä musiikin monitoimi-ihminen itsekin.

Rajala määrittää itse sovituksiaan kuorolle haasteelliseksi laulettavaksi. Jossain määrin ne saattavat olla haasteellisia myös kuulijoille, etenkin jos on sattunut tykästymään perinteiseen neliääniseen, hartaaseen poljentoon. Ja onhan Helsinki-valssiin pujahtaneet mukaan Helsingin kanssa kisaavat Lontoo, Pariisi ja Berliinikin.

Helsinki-valssi on Helsingin Laulun levyn, Lauluja Helsingistä, Stadi sjungaa ensimmäinen, aloitusvalssi, niin kuin kaiken arvokkaan pitää avautua.

Helsingin Laulu on aiemminkin tehnyt yhteistyötä Mertzi Rajalan kanssa.



Levyn nettitilauslomake


Lue myös:
Niin gimis on stadi
Rööperiin
Helsingin laulu
Mä tsittaan tääl sairaan korkeel



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki-valssi, Helsingin Laulu, valssi, kuoro, Georg Malmsten, Dallape, Raimo Ilaskivi, Aikamiehet, Lauluja Helsingistä

Kuorolaisuus on eri asia kuin laulaa kuorossa

Lauantai 11.4.2015 klo 12:03 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

laura_750_kf5a9191.jpg

 Laura Osala musiikillisessa ympäristössä

Ensi viikonloppuna Helsingin Laulu pitää viikonloppuleiriä Helsingissä. Laulamisen ohella tällä kertaa mietitään, avaudutaan ilmaisulle, improvisaatiolle, läsnäololle ja tulkintoihin tekstistä ilmaisuksi.  Kuoroa tulee ohjamaan viittä vaille valmis ilmaisutaidon opettaja Laura Osala, kuorolaulaja itsekin.

”Opintojeni ja harrastukseni yhdistäminen on matkan varrella paljastanut paljon. Esimerkiksi improvisaation keskeinen ajatus toisen auttaminen ja hyväksyminen sopii sovellettavaksi kuoroon. Kuorolaisena olo ei ole yksin suorittamista, vaan syvällistä ryhmätyötä, ryhmä psykologiaa”, luonnehtii Laura Osala.

”Nyt en tarkoita tunnin improvisaatioesitystä, jossa kuoronjohtaja johtaisi jotain ja kuorolaiset improvisoisivat jotain. Kaiken kaikkiaan en ole minkään hihhuloinnin tai päälleliimatun kannattaja, eikä koulutuksessa etsitä muitakaan temppuja, emme tosiaan harjoittele pyrotulien sytyttämistä.”

Kuorolaisuuteen kuuluu paljon muuta kuin omien stemmojen osaaminen. Ilmaisuun vaikuttaa ennen kaikkea koko ryhmän dynamiikka. ”Otetaanpa esimerkiksi tunnetila – syvä kaipuu – kuinka pitkälle tunteen määrittelyssä voidaan mennä, riippuu kuinka turvalliselta ryhmä eli kuoro tuntuu ja kuinka avoimesti tunteitaan uskaltaa porukassa ilmaista”, sanoo Osala.

Sittenhän ovat kokonaan oma lukunsa ne taiturit, jotka eivät ryhmädynamiikasta välitä, vaan ilmestyvät remmiin paria treeniä ennen konserttia ja sekoittavat ryhmän kokonaisuuden.

Laura Osala painottaa, että vähin mitä pitää välittyä – ”tykkään laulamisesta” ja se ei ole sama kuin kannustus ennen lavalle nousemista – muistakaa hymyillä. Hymyn on tultava sisältä. Osala pohtii myös tunnetilojen vaihteluita. ”Kovin montaa tunnetilanvaihtelua ei pystytä hallitsemaan, ainakaan saman laulun aikana.

”Erilaisia näyttelijöiden tekniikoita, improvisaation tekniikoita ja koreografioita toki on olemassa ja niitä voitaisiin käyttää kuorossakin- kuitenkin sitten joskus. Sitä ennen on sisäistettävä ja ymmärrettävä perusasiat ja hyväksyttävä ryhmädynamiikan pelisäännöt. Kuinka olla läsnä tässä ja nyt sekä ilmaista aidosti kaikilla aisteilla, auttaa ja hyväksyä omalta osaltaan ryhmä huippusuoritukseen. Päälle liimaaminen on kiusallista sekä laulajalle että kuulijalle.”

Tulevalla leirillä ilmaisukäsittelyssä on myös kolme Helsingin Laulun tämän kevään konserttiohjelmistossa olevaa laulua.

Laura Osala on toiminut 8 vuotta äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän tekee paraikaa draamakasvatuksen aineopintoja, joista saan ilmaisutaidon opettajan pätevyyden aivan lähitulevaisuudessa. Pedagoginen tausta ja oma kuoroharrastus Kilven Kuorossa ovat sytyttäneet innostuksen soveltaa näitä asioita poikkitieteellisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuorolaisuus, kuoro, Laura Osala, Helsingin Laulu, improvisaatio, ryhmädynamiikka, ilmaisu, läsnäolo

Inke Luukka kutsuttiin kunniajäseneksi

Torstai 9.4.2015 klo 22:13 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

beethovenladyt_img_4541.jpg

 

”Inke Luukan mieliinpainuvin hetki HL-uralla oli Wienissä 2010,
eikä se johtunut Ludwigin polveen nojaamisesta, vaan
kilpailusuorituksen jälkeen kokoonnuimme salin
ulkopuolelle kyynelehtimään onnesta.
Ei koskaan aiemmin, eikä sen jälkeen kuoro ole ollut niin yhtenäinen”
Hanna Remes (vas), Inke Luukka, Kaarina Väyrynen, Niina Kotila.

 

Helsingin Laulu kutsui tämän iltaisessa yhdistyksen 2015 kevätkokouksessaan Inke Luukan yhdistyksen kunniajäseneksi. Inke Luukka lopetti aktiivisen kuorouransa 2014/2015 vuodenvaihteessa.

Inken ensimmäinen kosketus Helsingin Lauluun tapahtui vuonna 1963. ”Lauloin Helsingin Kauppiaitten Kauppaoppilaitoksen kuorossa, jota johti Kauli Kallioniemi, Helsingin Laulun silloinen johtaja.  Hän houkutteli minut koelauluun ja niin sitten kulku Punavuoren koululle alkoi. Tämä jakso kesti kuitenkin vain joulukuuhun 1965, jolloin hyppäsin Paavoni kelkkaan ja suunnistin Simpeleelle, sieltä edelleen Enoon, Pohjois-Karjalaan ja sieltä Poriin ja viimein 1982 Vantaalle. 1983 olin taas pyrkimässä Helsingin Lauluun. Mikään muu ei ajatuksissani tullut edes kysymykseen. Silloin kuoroa johti Erkki Sipilä”, muistelee Inke HL historiaansa.

Kunniajäsenyyttä ei tässä tapauksessa missään nimessä päätetty kalentereiden perusteella, vaikka noilla vuosillakin on jo sinällään kunniallinen arvo. Inke on toiminut kahteen otteeseen myös kuoron puheenjohtajana yhteensä viisi vuotta ja hallituksen muissa, erilaisissa rooleissa kaikkiaan 11 vuotta.

”HL:ssa ei taida olla yhtään laulajaa, entistä tai nykyistä, jota Inke ei olisi siipiensä suojaan ottanut. Inke on kautta aikojen nähnyt "sen parhaan" jokaisessa kuorosiskossaan ja -veljessään ja on osannut ohjata ja auttaa jokaisen siihen rooliin HL:ssa mikä itse kullekin on parhaiten sopinut. Empaattisempaa ja pyyteettömämpää kuorokaveria ei maa päällään kanna”, luonnehtii yksi kanssalaulajamme.

Vuoden 1952 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Albert Schweitzer, oli saksalais-ranskalainen (elsassilainen) teologi, muusikko, musiikkitieteilijä, filosofi ja lääkäri. Hänen yksi kuolemattomista ajatuksista sopii tähän yhteyteen oikein hyvin:

Sinun tulee antaa aikaasi kanssaihmisillesi. Vaikka se olisi miten pientä, tee jotain muiden puolesta – jotain, mistä et saa palkkaa, vaan etuoikeuden tehdä se.

Entinen kuoronjohtajamme sanoo, että Inkesta tulee mieleen lämmin ja empaattinen, toisia ajatteleva kaveri, joka saattaa jättää omat jutut todella taka-alalle toisia auttaakseen. Hän on läheinen ja luotettava kaveri. Kuoron edestä katsottuna muistan hänen itkeneen monta kertaa laulaessa. Hänellä on kyky mennä mukaan biisien tunnelmaan. Tällainen jää aina johtajalle ja kaverimuusikolle mieleen.smilehymiö

”Inke on maailman positiivisin ihminen. Aina ystävällinen - kaikille - iloinen, huumorintajuinen, välitön. Välittää oikeasti kanssaihmisistään. Ja uskollinen ystävä, minullekin noin 50 vuoden takaa. Ja lisäksi hän on sitkeä ja harvinaisen lojaali”, kommentoi pitkäaikainen ystävä ja laulukaveri.

Lojaalisuutta kuvastanee hyvin myös kahden kaveruksen kuoroontulo. ”Etsittiin kaverin kanssa uutta kuoroa. Mä soittelin muutaman kuoron yhteyshenkilölle, siis myös Inkelle. Kyselin kaikenlaista, juteltiin melkoisen kauan. Lopuksi Inke toivotti hyvää jatkoa ja hyviä lauluhetkiä -minkä kuoron sitten valitsenkin. Tuli tunne lämpimästi laululliseen elämään suhtautuvasta ihmisestä - eikä mitään omaan kuoroon vetoyritystä. Jäi tunne, että tämä ihminen haluaa, että minä laulan. Missä porukassa sitten päätänkin sen tehdä. Ja niinpä valittiin yhdessä HL. Eikä kaduttanut.”

”Kyllä me tästä, sopii Inkeen tosi hyvin. Vaivojaan säästämättä Inke on ollut kuorossa ja auttamassa kaikessa mahdollisessa. Välillä on naurettu vesissä silmin ja välillä on lohdutettu toisiamme. Loistokaveri kaiken kaikkiaan”, sanoo vuosikymmeniä yhteiseloa viettänyt ystävä.

 

Mikä on sitten mieleenpainuvin hetki koko HL:n kaudellasi?

”Kyllä se oli se hetki Wienissä 2010, jolloin ensimmäinen kilpailusuoritus oli ohitse ja kokoonnuimme salin ulkopuolelle kyynelehtimään onnesta. Ei koskaan aiemmin, eikä sen jälkeen kuoro ole ollut niin yhtenäinen” sanoo Inke.

Vuonna 2010 Helsingin Laulu osallistui Wienissä järjestettyyn kansainväliseen kuorokilpailuun ja saavutti kirkollisessa sarjassa ensimmäisen kerran historiassaan kultaluokkaan yltävän pistemäärän.

Karkeasti ottaen maailman ihmiset on jaettavissa kahteen ryhmään. Niihin, jotka puhuvat ja selittävät ja niihin, jotka tekevät ja saavat aikaan. Inke kuuluu eittämättä tähän jälkimmäiseen ryhmään.

”Inke on yksi huomaavaisimmista ja avuliaimmista tuntemistani ihmisistä. Tosin joskus turhan kiltti – eihän sen aina tarvitse olla sama ihminen joka venyy ja joustaa. Oi niitä aikoja, kun hommia tehtiin enemmän kun niistä puhutaan – asiat tapahtuivat tehokkaasti taustalla ilman että huomaisikaan. Monen meistä olisi syytä ottaa oppia Inken tavasta olla ja toimia – postiivista, rakentavaa, osaavaa.”

Aina valmiina

”Kun tehtävänakkeja on ollut jaossa, on Inken käsi noussut ihan ensimmäisenä ja varmasti kaikkein useimmin. Inke jaksoi näprätä koristeita kahvipöytiin. Tarvittaessa hän toi kalusteet, tuolit ja maljakot kotoaan. Inken koko perhe on ollut tiiviisti mukana HL toiminnassa. Paavo on kuskannut kuorolaisia, kirpputoritavaroita, kahvikakkuja ja kaikkea mahdollista, aina kun on tarvittu. "Kyllä Paavo hoitaa" lipsahti Inkeltä usein, vaikka ei aina varmaan ollut vielä edes kysynyt Paavolta. Ja muistamme kaikki Pyryn lipunmyyjänä monessa konsertissa.”

Inke Luukan tekeminen ei ole rajoittunut Helsingin Lauluun, vaan hän on ollut monipuolisesti mukana myös Sulasolissa ja Sulasolin Helsingin piirin toiminnassa. ”Inke tunnetaan yhtä hyvin tässä harjoitussalissa kuin Rovaniemellä”, sanoi Hanna Remes tänä iltana kunniajäsenyysperusteluissaan.

”Minulle tuli mieleen aika, jolloin Inke oli Sekakuoroliiton toiminnanjohtaja. Organisoimme musiikkitapahtuman Viroon. Tapahtuman nimi oli Põhjamaa helin, Laulujen Siltaa. Meillä oli tapahtumia perjantaina 15.4.1994 Haapsalussa, Tõrvassa, Sangasten linnassa ja lauantaina 16.4. Pärnussa. Pääkonsertti pidettiin Estonian konserttisalissa sunnuntaina 17.4. Ja kaikki sujui hienosti.”

 

Mitä ei olisi kannattanut tehdä kuorourallasi?

”En kyllä keksi mitään, mitä ei olisi kannattanut tehdä! Pikemminkin löydän paljonkin sellaisia asioita, mitä olisi kannattanut tehdä! Esimerkiksi olisi kannattanut hyödyntää erinomaisia laulunopettajia, jotka tulivat paikalle meitä varten... Olin vaan niin arka, etten rohjennut!

 

Minkä neuvon antaisit kuorossa laulavalle?

”Vaikka kuorossa laulaminen on "vain" harrastus, siihen tulee suhtautua vastuuntuntoisesti. Tai sitten etsiä lauleskeleva porukka... niitäkin toki löytyy. Harjoituksissa käynti on kaiken a ja o. Vain kaikki yhdessä tekemällä saadaan aikaan se paras tulos, paras sointi, paras draivi, ja myös paras mieli. Ole avoin muiden laulajien iloille ja suruille. Älä mollaa epäonnistumisen hetkenä, mutta älä myöskään "vaikene kuoliaaksi", vaan kannusta ja auta! Kannattaa myös alusta lähtien osallistua kaikkeen - jopa pyrkiä vapaaehtoisesti hallitukseen ja muihin toimeenpaneviin elimiin. Siten pääsee sisälle kuoron toimintaan ja oppii tuntemaan laulukaverit. Silloin kuorosta tulee "minun kuoroni".

 

Minkä neuvon antaisit kuoroon aikovalle?

”Älä jätä aikomusta aikomukseksi, vaan mene! Kannattaa myös käydä etukäteen kuuntelemassa ja katselemassa eri kuorojen esityksiä. Niistä selviää kuoron taso, ohjelmisto ja ehkä myös se tärkeä Yhteishenki. Koelauluun kannattaa mennä siten, että on mahdollisuus seurata myös harjoitusta. Aika nopeasti pystyy aistimaan, onko tämä se minun joukkoni, viihdynkö täällä, välitetäänkö minusta, tuntuuko siltä, että voin antaa sieluni ja sydämeni tälle yhteisölle.”

Monenako torstaina vuoden vaihteen jälkeen sinulla on ollut ikävä kuoroon?

Kolmenatoista - mukana myös kiirastorstai! Kolmena ensimmäisenä itkeä tihrustelin, sittemmin vain kaiholla aattelin. Kuitenkin muistelen onnellisena, että olen saanut olla mukana niiiiin kauan!

inke_kooste.jpg

 

Teksti: Kauko Niemi ja koostaen Inken ystäviltä ja kuorokavereilta saatuja kommentteja

2 kommenttia . Avainsanat: Kunniajäsen, Inke Luukka, Helsingin Laulu, Kaarina Väyrynen, Niina Kotila, Ludwig van Beethoven

Junantuomat tarvitsevat tulkin

Keskiviikko 1.4.2015 klo 18:22 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

sorkka_750_.jpg

Niin gimis on stadi on niitä harvoja lauluja, joka on suoraan kirjoitettu Stadin slangilla, eikä siihen ole koskaan syntynyt suomalaisia sanoja, eikä tarvitsekaan. Tavallisempi tapa on slangintaa tuttu suomenkielinen laulu, jolloin se on entuudestaan tuttu myös junantuomille ainakin melodialtaan.

Onneksi Helsingin Laulun joukossa on aitoja stadilaisia, jotka osaavat luonnostaan tulkita tätäkin tekstiä silloin kun laulua tulkitaan levylle asti.

Niin gimis on stadi kantaa kyllä suomalaista nimeäkin Stadin kundin kaiho tai Ässän kaiho. Veikko Lehmuksela kirjoitti sen jouluna Karjalan kannaksella v. 1941. Alun perin se syntyi joulurunoksi, joka sai apteekkari Jussi Isomeren sävelasun vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

Joulurunosta tuli kuulun Ässä-rykmentin epävirallinen tunnusriimi, joka lähti kiertämään rintamalla ja oli monelle tuttu jo ennen sävelasua. Tästä tuo nimi Ässän kaiho.

Laulun sisältö asettuu erikoisen hyvin paikoilleen ja voi aistia asemasodan ilmapiirin ja jouluisen kaipuun stadiin ja vaihtaa korsu lämpöiseen kotiin. Helsingin Laulun sovituksen on tehnyt erityisesti kuorosäveltäjänä tunnettu Jaakko Mäntyjärvi.

”Mäntyjärvi on mielestäni tavoittanut laulun sovituksessa tekstistä nousevan kaihoisan tunnelman”, sanoo kuoronjohtaja Hanna Remes.

. . . Niin gimis on stadi,
ois toivomus snadi,
et tsiigaa sais sen vielä kerran. 

Ja laulu loppuu toivomukseen, joka sekin olisi monin verroin parempi kuin tilanne Karhumäen sotatantereella kirjoitushetkellä tai aavistamattomista tulevista ajoista Kannaksella.

. . . Vaikka Lintsillä oisin ja penkillä goisin, ja aina ei ois mitä skruudaa.
Niin silti gimis on Stadi, siks toivomus snadi, et gartsoillas saisin viel luudaa.

Niin gimis on stadi ei ole kulunut tai vanhettunut vuosien varrella. Tähän on pitkälti syynä, ettei tekstissä on sen syntyhetkestä huolimatta isänmaallista eikä muutakaan paatosta. Teksti elää toiveikkaana ihan arkista elämää vuodesta toiseen.

pitkasilta_750_kf5a8442.jpg

Jos toisessa Helsingin Laulun levyn laulussa pähkäilemme Kallioon tai Eiran rantaan, niin Lehmuksela pysyy sitkeästi Pitkänsillan pohjoispuolella silloisissa työläiskaupungin osissa, Hakaniemi, Sörnäinen, Brahe, Linnanmäki, Vallila. Alueilla joissa takuuvarmasti on ollut aitoa elämää. Pitkäsilta on ollut kautta aikojen Helsingin vedenjakajana. Kun Pitkäsilta ylitettiin, oltiinkin jo reissaamassa landelle.

Ennen Helsingin Laulun levytystä kappaleen Niin gimis on stadi on laulanut levylle 1970 ja 1980 –luvuilla ainakin Veikko Väntänen, Jussi Raittinen sekä yhtye Alan Miehet.  Stadin Slangi ry on ottanut sen yhdeksi tunnuslaulukseen. Jussi Raittinen on myös saanut Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnon Helsinki-aiheisista tulkinnoistaan. Niin Gimis on stadi oli Jussi Raittisen 50-vuotisjuhlakonsertin päätöslaulu.

 Levyn nettitilauslomake

sorkka_750_kf5a8983.jpg

 

2 kommenttia . Avainsanat: Helsingin Laulu, Niin gimis on stadi, Lauluja Helsingistä - stadi sjungaa, Veikko Lehmuksela, Jussi Raittinen, Jussi Isomeri, stadin slangi

Kaikki näyttivät Rööperissä ennen suuremmalta paitsi vatsat

Keskiviikko 25.3.2015 klo 15:05 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

1a_750_kf5a8219.jpg

Rööperissä ollaan 1A - luokkaa

Olimme Rööperissä ja nyt kaipaamme Rööperiin. Helsingin Laulun juuret ovat aika syvällä Rööperissä. Oma viikoittainen tukikohtamme oli Puniksella (Snellmanin ala-asteen koulu), missä harjoittelimme vuositolkulla. Nyt olemme muuttaneet Pasilaan, mutta laulu kaipuusta Rööperiin sopii oikein hyvin meille.

Rööperiin oli puheissamme moneen otteeseen jo Punavuoren ajoilla. Tosin se konkretisoituu vasta nyt levytettyämme Lauluja Helsingistä – Stadi Sjungaa –levyn myötä. Levyllä on kaikkiaan 12 Helsinki-aiheista laulua.

. . . . Rööperiin mä kaipaan niin taas uudelleen. Muistot suloiseen vie lapsuuteen. Kaikki näytti niin paljon suuremmilta 

Alkuperäinen laulu Penny Lane on ei enempää eikä vähempää kuin Paul McCartneyn 1967 säveltämä laulu. Beatles sankari kertoo laulussaan lapsuuden ympäristöstään Liverpoolissa ja laulu symboloi lapsuuden viattomuutta työläiskaupungissa sekä menneitä aikoja, jolloin kaikki olivat ystävällisiä. Alkuperäinen laulu valtasi listojen kärkipaikan mm. Yhdysvalloissa, Espanjassa, Malesiassa, Hollannissa ja Australiassa. Paul McCartney oli mielessään kehitellyt "Penny Lanea" lähes vuoden.

Juha Vainio istutti laulun suomalaisen version Helsingin 5. kaupunginosaan Punavuoreen. Tosin Punavuori oli jo aikoja sitten saanut kansan keskuudessa stadin slangiksi nimen Rööperi. Rööperi taas juontaa Punavuoren Ruotsinkielisestä nimestä Rödbergen.  Alueen kalliot kun näet olivat punertavia.

 

punavuori_750_kf5a8672.jpg

Aitoa punertavaa Rööperiä vielä tänäänkin.
Iso-Roobertinkadun länsipäässä punaista kalliota.

 

Juha Vainio on tavoittanut taitavasti sekä Penny Lanen että Punavuoren tunnelmaa –

. . . . kun kerran siellä aikuisten me tiellä törmäiltiin ja talkkarilta juostiin piiloon kellariin, Ja kuinka meitä silloin huudeltiin. Salaa suudeltiin . . .

Rööperi on tälläkin hetkellä Helsingin tiheimmin asuttu kaupunginosa. Siellä näet on yli 21.000 asukasta neliökilometrillä. Aina sattuu ja tapahtuu –

. . . pyykkimuija, joka lastiansa kuljettaa, on lakanoissa kuusi lasta kiljuvaa. Ja koira konstaapelin yrittää löytää ystävää. . . .

Pepe Wilberg oli se suomalainen artisti, joka lauloi tämän tarinan suuren kansan tietoisuuteen. Kuorolle sovituksen on tehnyt taitava kuoromies Jaakko Mäntyjärvi.

”Kuorolle sovituksen on tehnyt säveltäjä Jaakko Mäntyjärvi. Mäntyjärvi on tavoittanut minusta laulun tekstin tunnelmia hyvin. ” 

”Sovitus myötäilee yhtäältä tarinaa Helsingistä ja toisaalta kertomuksen ”minä” -henkilöstä. Sovittajan otteessa lauluun kuultaa myös lämmin musiikillinen humoristisuus. Huumori aukeaa mielestäni parhaiten säestävän kuoron tekstuurissa suhteessa laulun tarinaa kertovaan tenoristemmaan”, pohtii Helsingin Laulun taiteellinen johtaja Hanna Remes.

punavuori_750_kf5a8657.jpg

 

Sinne kanssas vielä kerran päästä tahtoisin,
Mut vuodet vierineet sen estää kuitenkin,
Ja aikamiehen paksu vatsa tää aidan rakoon jää.


Levyn nettitilauslomake

2 kommenttia . Avainsanat: Helsingin Laulu, Hanna Remes, Rööperiin, Penny Lay, Beatles, Lauluja Helsingistä, stadi sjungaa,

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »