Moniosaajat vauhdissa

Keskiviikko 27.4.2016 klo 17:35 - Kauko Niemi, kuva: Jonna Heinsalmi

HL_800_13047775_1089301387797221_6126438789376286940_o.jpg

Inke Luukka, Kaarina Väyrynen, Jonna Heinsalmi ison urankan jälkeen

Vanha sanontahan kertoo, että toiset tekevät mitä osaavat ja toiset tekevät mitä haluavat. Kuorossamme näyttää olevan näitä jälkimmäisiä.

Näin pääsi käymään, kun laulamisen lisäksi neljä ladya päätti tuottaa kuorolle uutta ulkomusiikillista ilmettä.

Ensin löytyi suunnittelija omasta porukasta. Tehtiin ja testattiin koekappale. Pian löytyi maailmalta muutama pakka riittävän laadukasta kangasta ja muutamien koukeroiden jälkeen sopivaa ja toimivaa lankaa saumureihin. Todettakoon, ettei lanka kuitenkaan löytynyt rautakaupasta, kuten muotivirkkaajat ovat tyhjentäneet muurauslangat rautakauppojen hyllyiltä.

Kankaiden vihdoin saavuttua, oli edessä ei pisin rupeama vaan rankin rupeama. Yhden viikonlopun aikana heti 46 tunnin ja koneiden kuumenemisen jälkeen tarvittava määrä ulkomusiikillisia elementtejä oli tehty mittojen mukaan, oikean värisenä oikealle henkilölle.

Että mitäkö syntyi? Sitä ei nyt vielä paljasteta, vaan julkistus tapahtuu 13.5 Karjalatalolla Helsingin Laulun juhlakonsertissa. Tuolloin selviää meille itsellekin millainen kokonaisuus muodostuu lavalle. Joka tapauksessa enemmän kuin kesäinen t-paita.

>> Juhlakonsertin nettikauppa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuoro, ulkomusiikki, kuoro, Helsingin Laulu, Helavalkea

Tuli karkottaa pahat henget

Sunnuntai 3.4.2016 klo 21:12 - Kauko Niemi

Kokko.jpg

 

Kadonneen biisin metsästys: 

Olemme juuri polttaneet pääsiäiskokkoja. Toukokuussa sytytämme helavalkeita ja perinteisiin kuuluvat juhannuskokot syttyvät kesäkuussa. Elokuun pimenevissä illoissa syttyvät elovalkeat. Elävä tuli on keskeisessä roolissa taas jouluna.

Elävän tulen symbolinen merkitys on vahva myös muissa kulttuureissa. Maaliskuun lopulla Turussa kurdit juhlivat alkanutta uutta vuottaan polttamalla kokkoa.

Tulella on ihmisen historiassa merkittävä rooli, ja se on ehkä ollut ensimmäisiä palvottavia asioita, joita ihminen on hallinnut, aluksi huonommin ja sitten yhä paremmin. Tuli esiintyy muinaisessa filosofiassa myös merkittävänä olemassaolon ”alkuaineena” yhdessä maan, veden ja ilman kanssa. Tätä käsitystä edusti filosofi Empedokles. Jos tuli oli voimakas liittolainen, niin vesi oli tulen vihollinen, joka pystyi tuhoamaan tulen.

Pääsiäiskokko on pääsiäisenä, yleensä pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio. Tapa esiintyy Suomessa voimakkaimmin Pohjanmaalla.

Aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Juhannuskokko on tällä hetkellä Suomen suosituin avotulirituaali. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Juhannuskokkojenkin taustalta löytyy ajatus pahojenhenkien karkottaminen.

 

Kevät on kuitenkin rakkauden ja kiiman aikaa

Helavalkeat eli toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita myös pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.

Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Jokainen, joka on nähnyt eläinten keväisen ulospääsyn navetasta, tietää mitä keväinen pyyteetön riemu oikeasti on.

Helavalkeita tunnetaan vielä Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Nykyisin tapaa on pidetty yllä esimerkiksi Kuusjoella, Kurussa, Nummi-Pusulassa ja muualla, usein kyläyhdistysten voimin.

Helluntain ja helavalkeiden merkitys keväisenä riemuna niin ihmisille kuin eläimillekin on ollut monin verroin suurempi, kuin mitä se nykyisin on kaupungistuneessa yhteiskunnassa.

Helluntaiaiheisia lauluja ja runoja on paljon. Aleksis Kiven runosta Helavalkea avautuu koko keväinen sydämen syvä tykytys. Runohan alkaa;

Vuorella kaikuuvi riemu ja soitto
Helluntain kelmees yössä,
ilosest karkelee nuorison liuta
laattial kallioisel,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

Tätä voisi hyvinkin jatkaa vanhalla sanonnalla – jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä. Kevät on rakkauden aikaa.

Kalervo Tuukkanen on pukenut Kiven Helavalkea-runon monimuotoiseen sävelkieleen. Helsingin Laulu esitti sen ensimmäisessä konsertissaan 8.12.1951. Tämän jälkeen laulun historia ja esityskerrat ovat hämärän peitossa.

Kaukana ei ollut sekään suuri vahinko, että tämä kertakaikkisen hieno sävellys olisi kadonnut kokonaan. Sitä ei oltu virallisesti taltioitu mihinkään eikä rekisteröity mihinkään.

Nyt Tuukkasen säveltämä Helavalkea on Sulasolin julkaisemana nuottina ja Helsingin Laulu esittää sen jälleen toukokuussa pidettävässä 65-juhlakonsertissaan vuosikymmenten tauon jälkeen.

Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä
impi ja nuorukainen,
vannotaan ijäistä uskollisuutta
koiviston tummas kohdus,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

 

Tapahtuman nettikauppa

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, Helavalkea, Kalervo Tuukkanen, sekakuoro, laulu, Sulasol

Ensimmäinen Helavalkean läpimeno

Sunnuntai 20.3.2016 klo 15:52 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

lapimeno_800_WP_20160320_14_05_21_Raw__highres1.jpg

Harjoitusputki mentiin läpi Hanna Remeksen metodein

Helsingin Laulu lopetti hetki sitten neljän päivän harjoitusputken Helavalkea -konsertin ensimmäiseen läpimenoon. Toki nypläämistä löytyy, mutta kokonaiskuvan konsertista ja sen tunnelmasta alkaa selkeytymään.

Ohjelmistossa on todella sellaisia helmiä, joita ei pahemmin olla kuultu Helsingin Laulun 65-vuotisen historian aikana. Historian perspektiivistä konsertissa keskitytään alun ja lopun vuosikertoihin. Konsertti päättyy helsinkiläiselle kuorolle sopiviin Helsinki-aiheisiin lauluihin.

Helsingin Laulun tämän kertainen harjoitusrupeama alkoi torstai-iltana, jatkui perjantai-iltana sekä lauantai ja sunnuntai päivät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Helavalkea, kuoro, konsertti

Kevään väri ja valo pilkottaa jo

Perjantai 19.2.2016 klo 11:50 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Kevään valo ja väri pilkottaa jo kiinnostavasti. Kirkkaimmillaan se on 13.5.2016 juhlakonsertti Helavalkeassa. Ohjelmisto ja hiirenkorvat kypsyvät hyvin siltä se taas eilen illallakin tuntui.

HLtall_FB_mv_variikkunat_800_KF5A3271.jpg

Tapahtumakalenteri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helavalkea, Helsingin Laulu,

Helsingin Laulu polttaa helavalkeita toukokuussa

Maanantai 1.2.2016 klo 9:07 - Seppo Mallenius

Tänään kun tammikuu vaihtuu helmikuuhun, on vanhankansan käsitysten mukaan lupa aloittaa kevään odotus. Onhan tänään kynttilänpäivä.

Tästä keväästä tulee Helsingin Laululle varsin kiireinen ja vaativa. Kevään huipennus on meille  toukokuun 13. päivä, jolloin kuoro järjestää Helavalkeat eli 65-vuotisjuhlakonsertin Käpylän Karjalatalossa.

Hela65_B_500.jpg

Olemme nimenneet konsertin ”Helavalkeaksi”, joka voidaan tulkita monella tavalla: kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen sävelsi Aleksis Kiven tekstiin ”Helavalkea”-laulun, joka kantaesitettiin Helsingin Laulun ensimmäisessä varsinaisessa konsertissa 8. joulukuuta 1952. Tämä vaativa laulu on nyt myös toukokuun konsertissamme.

Toinen asia, joka tukee sanan Helavalkea käyttöä, on konserttimme ajankohta. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita eli toukovalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi, joten laulamme Helavalkean kevään kunniaksi ja takuuvarmasti karkotamme pahat henget pois.

Perinteiden vaalimisen lisäksi juhlakonsertissamme on tiedossa myös uudempia sävellyksiä ja sovituksia, kuten paljonpidettyjä Helsinki/Stadi-aiheisia lauluja. Helsinkiläisyyshän on yksi tavaramerkkimme.

Tänä vuonna tulee siis kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Kalervo Tuukkanen perusti Helsingin Laulun. Helsingin Laulun historiikissa kerrotaan, että jo tuolloin tämän helsinkiläisen kuoron tavoitteena oli esittää sekä uutta että perinteistä kuoromusiikkia. Laulajia kuorossa oli parhaimmillaan toistasataa, mutta Helsingin Laulu koostuikin itse asiassa kolmesta kuorosta: nais-, mies- ja sekakuorosta. Tämän vuoden alusta sekakuorossamme on yli 40 laulajaa, kymmenkunta enemmän kuin viime vuonna ja haemme vielä helmikuun ajan kuoroomme uusia laulajia, etenkin korkeita sopraanoja ja matalia miesääniä.

Toukokuisen Helavalkeiden jälkeen alammekin keskittyä vuoden 2017 suunnitelmissa olevaan kansainväliseen kuorokilpailuun. Toki tämän vuoden syksy tuo mukanaan perinteiseen tapaan joulun odotuksen ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Helsingin Laulu pistää 65-juhlavuonnaan parasta pöytään. Kattauksen takuuhenkilönä on Hanna Remes. Remes on nyt myös Helsingin Laulun pisimpään toiminut kuoronjohtaja. Juhlinnan aihe tämäkin.

Nautinnollisia hetkiä. Nähdään, tavataan konserteissamme!

seppo3_1000_kf5a8031.jpg

Seppo Mallenius, Helsingin Laulun hallituksen puheenjohtaja

 

>> Lippujen ja mainospaikkojen nettikauppa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Seppo Mallenius, Hanna Remes, Helavalkea