Kuoronjohtaja kaivaa vahvuudet esiin

Torstai 8.6.2017 klo 10:51 - Teksti Kauko Niemi, kuva Pentti Mansukoski

Kuorokilpailuun osallistuminen ja ohjelmiston valinta on aina haasteellinen tehtävä.  Miten valikoituu oikea kisaohjelmisto, jottei se ole läpihuutojuttu ja kisamatka mene turismin puolelle?

Kuoronjohtaja on se, joka ainoana henkilönä tuntee instrumentin niin hyvin, että pystyy toimivan ja optimaalisen valinnan kuoron kehityksen kannalta tekemään.

Helsingin Laululla oli joitakin ylimääräisiä maistiaisia kokeiltavina ennen kuin lopullinen ohjelmisto lähetettiin lopullisessa muodossa kisajärjestäjälle viime syksynä.

Helsingin Laulun taiteellinen johtaja Hanna Remes – mitkä ovat kolme keskeisintä asiaa, kun aloitat kilpailuohjelmiston suunnittelun?

Ensiksi pitää puntaroida kuoron vahvuudet ja kehittämispuolet: pyrin ohjelmistovalinnoillani tukemaan kuoron vahvuuksia ja ajattelemaan kisaprojektia myös kuoron kehittämishaasteiden ”buustaajana”, Hanna Remes sanoo.

”Toiseksi valintaprosessissa nousee kuoron musiikillinen identiteetti: koetan miettiä, ”mikä on meidän näköistä musiikkia” ja millä tavalla minä voisin kuoronjohtajana ohjelmistovalintojeni kautta rikastuttamaan ja löytämään uusia musiikillisia särmiä kuoron identiteettiin.”

”Ohjelmiston valinnassa pitää huomioida myös innostuminen ja innostaminen.”

Helsingin Laulu teki jo vuosia sitten päätöksen musiikillisen tavoitteen tasosta ja että tasoa mitataan mahdillisimman puolueettomasti kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Mikä on sopiva ja siedettävä aika Helsingin Laulun tapauksessa varautua harjoitteluun, jotta kisaohjelma saadaan haluttuun kuntoon?

Hanna Remes uskoo, että keskimäärin harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuosi ennen kilpailua.

”Ohjelmiston harjoitteluun ja lauluihin syventymiseen on tärkeää varata riittävästi aikaa. Liian lyhyt harjoitteluaika voi aiheuttaa paniikkia, mutta liian pitkä jänne voi saada aikaan jännitteen ja innostuksen lopahtamisen. Vuosi on hyvä kompromissi.”

Kisaohjelmistoa hiotaan huolellisesti, jopa pikkutarkasti verrattuna vaikkapa kuoron kevätkonserttiin.

Hannan mielestä jokainen esiintymistilanne on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaiseen esiintymiseen pitää valmistautua huolella.

Tietysti on myönnettävä, että kilpailussa kuoro haluaa antaa parastaan, mutta ajattelen, että jokainen konsertti ja esiintymistilanne on myös yhtä arvokas. Kilpailuesityksen tekee erityiseksi se, että siitä saadaan palautetta kuoromusiikin ammattilaisilta.

Kuinka paljon ohjelmistosuunnittelussa pitää varautua siihen, että suhteellinen pitkän ajan kuluessa porukka saattaa muuttua tai viime hetkellä joku sairastuu? Helsingin Laulun kohdallahan on kyse melko pienestä, lähes kamarikuoro saundisesta kuorosta, missä stemmoissa ei juurikaan ole reservejä.

”Tämä on ikuisuuskysymys. Ajattelen kuitenkin, että kuoro itse miettii ja päättää tavoitteistaan ja näin ollen myös kisaan osallistumisesta. Yhteiseen sitoutumiseen mielestäni kuuluu myös se, että suunnitellusta ja sovitusta ohjelmistosta pyritään pitämään kiinni. Aina välillä joutuu kyllä tekemään kompromisseja, mutta se kuuluu elämään.”

Hanna Remeksen mielestä nyt ollaan siinä tilanteessa, että ensi viikolla Linzissä ennakkoajatukset ja todellisuus kohtaavat oikein hyvin.

Millaisia tuliaisia Linzistä on odotettavissa?

”Toivon, että tuomisina on kaksi ehjää, ”meidän tämän lauluvuoden parasta keikkavetoa” sekä paljon hyvää mieltä sekä innostusta ensi laulukauteen.”

Mitä on ollut opittavana aiemmista Helsingin Laulun kilpailuista? 

Minusta kilpailuprojekteista kuoro oppii aina todella paljon. Kuoro luo yhteistä todellisuutta ja saa yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteistä näkyä kuoron musiikillisesta identiteetistä, Remes luonnehtii.

”Kuorolle tarjoutuu mahdollisuus kuulla lyhyessä ajassa hyvin monenlaisia ja erilaisia kuoroja eri puolilta maailmaa: tarjoutuu mahdollisuus tutustua erilaisiin kuorokulttuureihin.”

”Kilpailuissa kuoro kehittyy aina sekä taidollisesti että ilmaisullisesti.”

Paljonko kilpailuista on saatavissa sellaista palautetta, jota voi hyödyntää jatkossa kuoron kehityksessä?

Palaute on aina arvokasta, palaute kannattaa käydä huolella läpi sekä suhteessa itse kisaesitykseen että koko prosessiin.

Palautteet ovat samalla myös jollakin tasolla subjektiivisia. Jokainen tuomari arvioi esitystä omien ihanteidensa ja painotuksiensa läpi. Se on myös tärkeää muistaa palautteen läpikäynnissä.

Lue myös;

Nyt polkataan ilman haitaria

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Ainutkertainen mahdollisuus satsata minulle tärkeään laulamiseen

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Maanantai 15.5.2017 klo 20:34 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Helsingin Laulun osallistumisella kansainväliseen kuorokilpailuun ei tavoitella kansainvälistä tähteyttä tai maailmanlaajuisia levytyssopimuksia kilpailumenestyksen kautta.

”Vaikka kesäkuista tapahtumaa Itävallan Linzissä kutsutaankin kansainvälisiksi kuorokilpailuiksi, niin Helsingin Laululle se on ennen kaikkea kuoron musiikillisen osaamisen mittausta”, luonnetii kuoron hallituksen puheenjohtaja Matti Hinttala.

Kuoro linjasi jo 2000-luvun alussa tavoitteekseen musiikillisen tason nostamisen. Tavoitteita on helppo kirjata, mutta tavoitteilla ei juurikaan ole merkitystä, jos niitä ei pystytä millään tavalla riippumattomasti mittaamaan. Pelkkä konserttipalaute harvoin kertoo muuta kuin yksittäisiä mokia ja onnistumisia. Harva tulee antamaan konsertin jälkeen rehellisiä parannusehdotuksia.

Aikoinaan kuorossa mietittiin, kuinka tavoitteen toteutumista pystyttäisiin puolueettomasti arvioimaan. Olisiko se kuorokilpailu, katselmus tai joku muu.

Pian alkoikin hahmottua, että kansainvälinen kuorokilpailu tarjoaisi tähän mahdollisuuden, etenkin kun kuoron taiteellinenjohtaja Hanna Remes löysi Interkultur-organisaation. Interkultur pisteyttää samoin kriteerein kilpailuesitykset, olipa tapahtuma missä päin maailmaa tahansa.

Ensi kesänä Linzistä saamiamme pisteitä voidaan melko luotettavasti verrata aikaisemmissa tapahtumissa saamiimme pisteisiin ja tulkita kuoron tason kehitystä.

Kaksissa edellisissä kisoissa saavutimme pistemäärän, joka luokitellaan kultaluokkaan. Interkulturin arviossa luokkia on kolme; pronssi, hopea ja kulta. Kukin luokka on lisäksi jaettu useampaan tasoon. Vaikka olemme olleet kultaluokassa, niin varaa on vielä nousta kultaluokan koreammille tasoille.

Tämä laulujen loppuun asti hiominen on haastavaa ja opettavaista. Varmasti se näkyy ja kuuluu mormaalissakin konserttitilanteessa vaikkapa ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Lue myös:

Helsingin Laulu osallistuu kuorokilpailuun

 

Helsingin Laulu sai parhaan mahdollisen syntymäpäivälahjan

Maanantai 26.9.2016 klo 15:00 - Kauko Niemi, kuvat Seppo Mallenius, Kauko Niemi

65-juhlavuottaan viettävä kuoro koki melkoisen yllätyksen, kun meille aiemmin tuntematon henkilö Risto Ratia lähestyi ja kertoi, että hänelle on huutokaupan yhteydessä siunaantunut paksu leikekirja, jossa on Helsingin Laulun historiaa.

Risto Ratia ja Inke Luukka ihmettelemässä historian aarteita

Leikekirja osoittautui kuoron yhden perustajajäsenen, Sylva Aromaan kokoamaksi historiikiksi kuoron perustamisesta 1951 lähtien.

Tällaisen aarteen olemassa olosta on ollut tietoa, mutta sen tarkasta kohtalosta ei tietoa ollut. Juhlavuoden työryhmä jopa haikaili tämän vuoden alussa, että missähän sekin leikekirja mahtaa olla, nyt sille olisi taas käyttöä. Viimeksi leikekirjaan on päästy tutustumaan, kun Inke Luukka ja Pepe Järvenpää vierailivat Sylva Aromaan luona kerätäkseen tietoa kuoron 50- vuotisjuhlaan. Siis 15 vuotta sitten.

Kirjan leikkeet osoittautuvat jopa kulttuurihistoriallisiksi. Vaikkapa Kalervo Tuukkasen Sävellyskonsertin tiimoilta. Tuukkanen johti itse Meri oopperassa kuoroa ja Radion sinfoniaorkesteria ja solistina muiden muassa Mirjam Helin.

Lehtileikkeet luovat kohtuullisen tarkkaakin kuvaa Tuukkasen tyylistä ja musiikista. Hänen musiikkinsa oli aikanaan erilaista ja jopa kriitikoillekin vaikeasti ymmärrettävää. Samaan tulemaan tuli jo jokin aika sitten nykyinen taiteellinen johtajamme Hanna Remes kirjoittaessaan – Tuukkasen jalanjäljillä.

Tuukkasen jalanjäljillä oltiin hyvinkin viime keväisessä 65-juhlakonsertissa, missä Helsingin Laulu esitti laajasti Tuukkasen harvoin kuultua musiikkia.

Kuoron keskuudessa oli harjoituskauden alussa myös paljon epäluuloa ja ihmettelyä, mutta kun musiikkiin pääsi sisälle, se sai varauksettoman kannatuksen laulajien keskuudessa. Tuukkasen versio vaikkapa kaikkien tuntemasta Sunnuntaista nousi arvoon arvaamattomaan Helsingin Laulun ohjelmistossa ja Helavalkeasta puhumattakaan.

Tulemme lähiaikoina täydentämään historiikki-osuutta näillä sivuilla, kunhan olemme rauhassa saaneet syventyä tähän arvokkaaseen materiaaliin.

Mitä parhaimmat kiitoksemme Risto Ratialle, joka ymmärsi materiaalin arvon Helsingin Laululle ja jopa suomalaiselle kulttuurihistorialle. 

Helavalkea loimusi sävelin ja värein

Lauantai 14.5.2016 klo 16:10 - Kauko Niemi, kuvat: Johan Björklund

Helavalkea, Helsingin Laulun 65-vuotis juhlakonsertti, roihusi oikein kunnolla eilen illalla Karjalatalolla. Helsingin Laulun perustajan Kalervo Tuukkasen harvoin esitetyt sävellykset saivat uuden tulemisen. Kiitämme loimujen lämmöllä jokaista paikalla olijaa.

Konsertti kunnioitti vanhaa ja toi esille myös kuoron nykyhistorian. Vaikka tämä olikin juhlavuoden päätapahtuma, niin kuoronjohtaja Hanna Remes lupaa juhlavuoden näkyvän ja kuuluvan myös tulevassa jouluohjelmistossa.

Riitta Sarastie toi tervehdyksen kuorolle, jossa hänkin on aikoinaan laulanut ja muistutti samalla kuorolaulun terveellisyydestä.

Tämän päivän helsinkiläinen katukyltti

Lauantai 19.3.2016 klo 6:55 - Kauko Niemi, teksti ja kuva

Minna Canhthinkatu Helsingin Töölössä

Tänään vietetään ja liputetaan suomalaista tasa-arvon päivää ja Minna Canthin syntymäpäivää. Minna Canth oli aikansa nainen joka ei kuvia kumarrellut.

Me Helsingin Laulussa ei tänään kuitenkaan kirjoitella kirjoja vaan laulellaan tasa-arvoisesti kaikkien neljän stemman kanssa. Meneillään on parhaillaan neljän päivän treeniputki.  Valmista on 13.5.2016, kun juhlistamme kuoron 65-vuotistaivalta.

Jos Canthin tuotannosta jotain pitäisi valita kuorolle, niin Helsingin Laululle se olisi helppoa. Kirja olisi tietenkin Minna Canthin romaani Hanna, joka julkaistiin tasan 130 vuotta sitten.

Se on psykologinen nuoren tytön kypsymistä puberteetista aikuisuuteen kuvaava kehitysromaani. Mekin olemme kypsyneet melkoisesti viime vuosina Hanna Remeksen hoivissa.

Canth on myös ainoa suomalainen, joka on päässyt Norwegianin koneen peräsimeen. Sinne saavat kuvansa vain ne, joiden merkitys kansakunnalle ja sen kehitykselle on ollut riittävän voimakas.

 

Josko perustaisin oman kuoron

Perjantai 12.2.2016 klo 16:24 - Kauko Niemi

Näihin aikoihin 65 vuotta sitten 42-vuotias Kalervo Tuukkanen varmasti pyöritteli mielessään oman kuoron perustamista. Tuolloin, vuoden 1951 alussa hän toimi kuoronjohtajana Kilven Kuorossa.

Orkestereiden ja kuorojen johtamisen lisäksi Tuukkasella oli jo sävellettynä plakkarissa 6 sinfoniaa, 2 viulukonserttoa, sellokonsertto, sinfonisia runoelmia ja sarjoja, orkesteriteoksia, kantaatteja, 1-näytöksinen ooppera, näyttämömusiikkia, teoksia kuorolle, sooloille ja orkesterille.

Mitä muuta elämää alkanut vuosi 1951 oli tuonut tullessaan.

Sibeliuksen kotikunta Järvenpää oli saanut vuodenvaihteessa ylennyksen kauppalaksi.  Tammikuun alussa YK:n hulppea päärakennus New Yorkissa otettiin käyttöön. Huonompia uutisia kuuluin Aasiasta, missä kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset joukot valloittivat jälleen Soulin – sota jatkui. Helmikuun 1. päivänä YK tuomitsi Kiinan hyökkääjäksi Korean sodassa.

Se oli politiikan aikaa, jolloin presidentillä oli valtaa ja J K Paasikivi myös käytti sitä. Tammikuun 17. päivänä hän erotti Kekkosen ensimmäisen hallituksen ja samalla nimitti Kekkosen toisen hallituksen.

Vuoden 1951 alun pysähdyttävin uutinen Suomessa oli kuitenkin suruviesti 27. tammikuuta − Presidentti, Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (4.6.1867–27.1.1951) kuoli Sveitsissä.

Urheiluhullulle kansalle ilouutinen oli, kun Tauno Luiro hyppäsi Oberstdorfissa mäkihypyn uuden maailmanennätyksen 139 metriä.

Nyt kokolailla toisissa tunnelmissa 65 vuotta myöhemmin Kalervo Tuukkasen perustama kuoro Helsingin Laulu valmistelee intensiivisesti Hanna Remeksen johdolla toukokuun 13. päivänä laulettavaa juhlakonserttia Helavalkeaa.

 

 

 

 

Helsingin Laulu polttaa helavalkeita toukokuussa

Maanantai 1.2.2016 klo 9:07 - Seppo Mallenius

Tänään kun tammikuu vaihtuu helmikuuhun, on vanhankansan käsitysten mukaan lupa aloittaa kevään odotus. Onhan tänään kynttilänpäivä.

Tästä keväästä tulee Helsingin Laululle varsin kiireinen ja vaativa. Kevään huipennus on meille  toukokuun 13. päivä, jolloin kuoro järjestää Helavalkeat eli 65-vuotisjuhlakonsertin Käpylän Karjalatalossa.

Olemme nimenneet konsertin ”Helavalkeaksi”, joka voidaan tulkita monella tavalla: kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen sävelsi Aleksis Kiven tekstiin ”Helavalkea”-laulun, joka kantaesitettiin Helsingin Laulun ensimmäisessä varsinaisessa konsertissa 8. joulukuuta 1952. Tämä vaativa laulu on nyt myös toukokuun konsertissamme.

Toinen asia, joka tukee sanan Helavalkea käyttöä, on konserttimme ajankohta. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita eli toukovalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi, joten laulamme Helavalkean kevään kunniaksi ja takuuvarmasti karkotamme pahat henget pois.

Perinteiden vaalimisen lisäksi juhlakonsertissamme on tiedossa myös uudempia sävellyksiä ja sovituksia, kuten paljonpidettyjä Helsinki/Stadi-aiheisia lauluja. Helsinkiläisyyshän on yksi tavaramerkkimme.

Tänä vuonna tulee siis kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Kalervo Tuukkanen perusti Helsingin Laulun. Helsingin Laulun historiikissa kerrotaan, että jo tuolloin tämän helsinkiläisen kuoron tavoitteena oli esittää sekä uutta että perinteistä kuoromusiikkia. Laulajia kuorossa oli parhaimmillaan toistasataa, mutta Helsingin Laulu koostuikin itse asiassa kolmesta kuorosta: nais-, mies- ja sekakuorosta. Tämän vuoden alusta sekakuorossamme on yli 40 laulajaa, kymmenkunta enemmän kuin viime vuonna ja haemme vielä helmikuun ajan kuoroomme uusia laulajia, etenkin korkeita sopraanoja ja matalia miesääniä.

Toukokuisen Helavalkeiden jälkeen alammekin keskittyä vuoden 2017 suunnitelmissa olevaan kansainväliseen kuorokilpailuun. Toki tämän vuoden syksy tuo mukanaan perinteiseen tapaan joulun odotuksen ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Helsingin Laulu pistää 65-juhlavuonnaan parasta pöytään. Kattauksen takuuhenkilönä on Hanna Remes. Remes on nyt myös Helsingin Laulun pisimpään toiminut kuoronjohtaja. Juhlinnan aihe tämäkin.

Nautinnollisia hetkiä. Nähdään, tavataan konserteissamme!

Seppo Mallenius, Helsingin Laulun hallituksen puheenjohtaja

 

>> Lippujen ja mainospaikkojen nettikauppa

Kaikki näyttivät Rööperissä ennen suuremmalta paitsi vatsat

Keskiviikko 25.3.2015 klo 15:05 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Rööperissä ollaan 1A - luokkaa

Olimme Rööperissä ja nyt kaipaamme Rööperiin. Helsingin Laulun juuret ovat aika syvällä Rööperissä. Oma viikoittainen tukikohtamme oli Puniksella (Snellmanin ala-asteen koulu), missä harjoittelimme vuositolkulla. Nyt olemme muuttaneet Pasilaan, mutta laulu kaipuusta Rööperiin sopii oikein hyvin meille.

Rööperiin oli puheissamme moneen otteeseen jo Punavuoren ajoilla. Tosin se konkretisoituu vasta nyt levytettyämme Lauluja Helsingistä – Stadi Sjungaa –levyn myötä. Levyllä on kaikkiaan 12 Helsinki-aiheista laulua.

. . . . Rööperiin mä kaipaan niin taas uudelleen. Muistot suloiseen vie lapsuuteen. Kaikki näytti niin paljon suuremmilta 

Alkuperäinen laulu Penny Lane on ei enempää eikä vähempää kuin Paul McCartneyn 1967 säveltämä laulu. Beatles sankari kertoo laulussaan lapsuuden ympäristöstään Liverpoolissa ja laulu symboloi lapsuuden viattomuutta työläiskaupungissa sekä menneitä aikoja, jolloin kaikki olivat ystävällisiä. Alkuperäinen laulu valtasi listojen kärkipaikan mm. Yhdysvalloissa, Espanjassa, Malesiassa, Hollannissa ja Australiassa. Paul McCartney oli mielessään kehitellyt "Penny Lanea" lähes vuoden.

Juha Vainio istutti laulun suomalaisen version Helsingin 5. kaupunginosaan Punavuoreen. Tosin Punavuori oli jo aikoja sitten saanut kansan keskuudessa stadin slangiksi nimen Rööperi. Rööperi taas juontaa Punavuoren Ruotsinkielisestä nimestä Rödbergen.  Alueen kalliot kun näet olivat punertavia.

 

Aitoa punertavaa Rööperiä vielä tänäänkin.
Iso-Roobertinkadun länsipäässä punaista kalliota.

 

Juha Vainio on tavoittanut taitavasti sekä Penny Lanen että Punavuoren tunnelmaa –

. . . . kun kerran siellä aikuisten me tiellä törmäiltiin ja talkkarilta juostiin piiloon kellariin, Ja kuinka meitä silloin huudeltiin. Salaa suudeltiin . . .

Rööperi on tälläkin hetkellä Helsingin tiheimmin asuttu kaupunginosa. Siellä näet on yli 21.000 asukasta neliökilometrillä. Aina sattuu ja tapahtuu –

. . . pyykkimuija, joka lastiansa kuljettaa, on lakanoissa kuusi lasta kiljuvaa. Ja koira konstaapelin yrittää löytää ystävää. . . .

Pepe Wilberg oli se suomalainen artisti, joka lauloi tämän tarinan suuren kansan tietoisuuteen. Kuorolle sovituksen on tehnyt taitava kuoromies Jaakko Mäntyjärvi.

”Kuorolle sovituksen on tehnyt säveltäjä Jaakko Mäntyjärvi. Mäntyjärvi on tavoittanut minusta laulun tekstin tunnelmia hyvin. ” 

”Sovitus myötäilee yhtäältä tarinaa Helsingistä ja toisaalta kertomuksen ”minä” -henkilöstä. Sovittajan otteessa lauluun kuultaa myös lämmin musiikillinen humoristisuus. Huumori aukeaa mielestäni parhaiten säestävän kuoron tekstuurissa suhteessa laulun tarinaa kertovaan tenoristemmaan”, pohtii Helsingin Laulun taiteellinen johtaja Hanna Remes.

 

Sinne kanssas vielä kerran päästä tahtoisin,
Mut vuodet vierineet sen estää kuitenkin,
Ja aikamiehen paksu vatsa tää aidan rakoon jää.

Levyn nettitilauslomake

Mitä yhteistä on Olavi Virralla, Eino Grönillä ja Helsingin Laululla

Tiistai 3.3.2015 klo 15:41 - Kauko Niemi, teksti ja kuvat

Mainosvalot, vanhat talot, kiilto katujen,
välke meren, polte veren, kiire ikuinen,
kun kaste puiston nurmikon,
tie raudan, kolke raition,
se mitä oikeastaan olla voi.

Kaikki ovat purkittaneet Helsingistä kertovan laulun Helsingin laulun. Se pieni ero kirjoitusmuodossa – laulu isolla tai pienellä ällällä – ratkaisee onko kyseessä laulu vai kuoro. Siis kuorolaulu.

Muutama vuosi sitten tuolloin kuoron bassorivissä laulanut Timo Raitila tuli treeneihin posket hehkuen. Radiosta tuli juuri Olavi Virran laulaman Helsingin laulu. Siitä pitää tehdä meidän ”kansallislaulu.”

Aikansa harkittuaan bassotoveri Markus Raikas otti Timon ajatuksesta kopin ja ryhtyi tekemään sekakuorosovitusta Helsingin laulusta Helsingin Laululle. Markus on tehnyt kuorolle muitakin sovituksia.

Kuoronjohtajamme Hanna Remeksen mielestä Helsingin laulusta on tullut kuorolle yhdenlainen nimikkolaulu. Nimikkolaulun asemaa tukee, ei vain laulun nimi vaan myös se, että laulun on meille sovittanut kuoron oma bassolaulaja Markus.

”Helsingin laulu on monella tapaa iätön, se kuvaa Helsinkiä ja sen tunnelmaa. Markus on tavoittanut sovituksessaan tunnelman, joka mielestäni tukee tätä ajattomuuden ajatusta. Sovitus on letkeän svengaava ja soljuvan hyväntuulinen”, Hanna Remes sanoo.

Laulua ehdittiin live-esittää jo jonkin aikaa ja viime keväänä se julkistettiin Lauluja Helsingistä Stadi sjungaa levyllä. Maailman ensimmäisenä kuoroversiona.

Meitä ennen Helsingin laulu levytettiin 1954. Levyttäjänä ei sen enempää eikä vähempää kuin viime perjantaina juhlittu Olavi Virta. Perjantaina Virran syntymästä tuli kuluneeksi tasan sata vuotta. Helsingin laulusta ei muodostunut kuumaa hittiä kuten hänen monista muista 601 levytetystä iskelmästä. Helsingin laulu on kuitenkin sitkeästi pysynyt Olavi Virrasta kertovissa artikkeleissa ja muissa lehtijutuissa.

Helsingin laulun toinen levytys tehtiin 1991. Tuolloin asialla olivat UMO ja Eino Grön. Helsinki-aiheisia lauluja oli levyllä 12 ja albumi kantaa nimeä Helsingin laulu.

Helsingin laulun säveltäjä, Erik Lindström ja sanoittaja Reino Helismaa ovat myös ehdotonta kärkikastia suomalaisessa iskelmänikkaroinnissa. Eivätkä pahemmin esittelyjä kaipaa. Helismaan kynästä on syntynyt kaikkiaan hieman yli 1500 levytettyä sanoitusta.

Erik Lindström aloitti sävellystyön vuonna 1952, joten Olavi Virran vuonna 1954 levyttämä Helsingin laulu kuuluu Lindströmin alkuajan tuotantoon.

Markus Raikas puuhaa päivät ja illat musiikin parissa.
Päivätöikseen hän virittää pianoja ja sitten taas illalla
viritetään oma ääni kuoroon sopivaksi.

Miltäs tuntui ensimmäinen ajatus lähteä näiden kolmen herran tekemisiä pistämään uuteen järjestykseen Markus Raikas?  

”Aluksi idea tuntui kokolailla normaalilta, ihan kiva - onhan noita sovituksia tullut kuoroille kyhättyä. Tähän sovitukseen syntyi boostia muutaman kuukauden hautomisen jälkeen, kun tajuamalla tajusin, että sillähän on onnistuneen sovituksen jälkeen mahdollisuus tulla kuoron nimikkobiisiksi. Pian idean toteuttaminen alkoikin tuntua kunnia-asialta. Sovituksen ideointiin ja viilaukseen meni puolisen vuotta.  Viimeisissä viilauksissa Hanna Remeksen suosituksista toteutettiin vielä ideaa, jossa toteutettiin suurempaa kontrastia säkeistöjen välille. Olen mielissäni siitä, että biisi jäi elämään kuoron ohjelmistossa”, Markus Raikas sanoo ja kumartaa käsi sydämellä.

Levyn tilauslomake