65-vuotta laulullista taivalta takana

Torstai 29.12.2016 klo 8:08 - Kauko Niemi, kuvat: Johan Björlund, Kauko Niemi


Helsingin Laulun virallinen syntymäpäivä (merkitty yhdistysrekisteriin) on 27.11.1951. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli 4.3.1952. Ei sen enempää eikä vähempää kuin Radio-orkesterin tiistaikonsertissa. Konsertin johti kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen. Tuossa konsertissa kantaesitettiin Tuukkasen kolmas sinfonia Meri.

65_kuvat.jpg

Nyt päättyvänä 65v-merkkivuonna Helsingin Laulu palautti useita Tuukkasen sävellyksiä ohjelmistoonsa keväisessä Helavalkea-juhlakonsertissaan, voimakkaimmin kuin kertaakaan Tuukkasen kauden jälkeen, mikä päättyi 1964.

Tuukkasen musiikki on haastavaa ja vaativaa. Se on huomattu useaan otteeseen tämänkin vuoden aikana. Alussa Helsingin Laulussa on ihmetelty, että tuleekohan tästä mitään ja sitten ihastuttu. Antoisaa se on ollut myös sen takia, ettei Tuukkasen sävellyksiä juuri ole esitetty kuoromaailmassa. Olimme etulyöntiasemassa harvinaisuuksia esittäessämme.

Tämän vuoden todellisena syntymäpäivälahjana kuorolle palautui kuoron perustajajäsenen Sylva Aromaan leikekirja kuoron alkuvuosista. Kiitokset vielä kerran Risto Ratialle, jonka kautta leikekirja päätyi kuorolle.

Kun leikekirjaa tutkiessaan palaa vuosikymmeniä taakse päin, niin silmiin pistävää on sanomalehtien aktiivisuus kuoromusiikkia kohtaan. Hyvinkin tarkat konserttiarviot aina 60-luvun lopulle asti on kokolailla kovaa journalistista tekstiä liki laulu laululta. Koko kansan tietoon saatettiin, missä oli rytmistä hajontaa tai missä vireongelmia.

Lehdistössä Helsingin Laulun ensikonsertti sai paljon huomiota ja näin kirjoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomat:

Meri tuntuu nykyään olevan säveltäjille aivan erikoisen rakas aihepiiri. Äskettäin saatiin kuulla ruotsalainen merisinfonia ja nyt Kalervo Tuukkasen kolmas sinfonia, joka sekin on saanut tämän mahtavan ja oikullisen elementin aliotsikokseen.

Paljon merellistä tunnelmaa se sisälsikin myrskystä tyveneen olematta silti koskaan musiikiltaan vetistä.

Kuoron sointiväri osoittautui juuri tässä suhteessa hyvin paikalleen sopivaksi, laajojen pintojen vaikutelmaa luovaksi.

Teoksen ensimmäinen osa tuntui vakuuttavimmalta raikkaan vauhdikkaassa juoksussaan. Kolmannen osan myrskytunnelmissa pääsi orkesterin keinovaroja taitava käyttö mainiosti oikeuksiinsa ja maestoso-finaali päätti sävellyksen komeasti. Intermezzon osuutta sen sijaan oli vaikeampi ymmärtää, scherzoksikin marssi oli kovin banaali.

Solisteina lauloivat Kaisu Louhivuori-Erich ja Arnold Tilgmann. Kuorona Helsingin Laulu ja säveltäjä itse ohjaili varmalla kädellä.

Median kiinnostusta luonnollisesti lisäsi se, että Helsingin Laulu esiintyi usein isojen orkesterien kanssa, kuten Radio-orkesterin, Teatteri-orkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin. Kuoron ensimmäisen kolmen ja puolen vuoden toiminta-aikana oli kaikkiaan kuusi konserttia.

Vuosien 1956 – 1957 aikana alkaa esiintyä lehtiarvosteluissa melko usein kommentointia, että kuoron sointi on melko naisvoittoista.

Siis ainainen kaikkien sekakuorojen ongelma näyttäytyi jo 50-luvun lopulla myös Helsingin Laulussa.

Arvostettuja esiintymisiä

Kuoron asemaa musiikkimaailmassa kuvastanee sekin, että Helsingin Laulu saatteli Heino Kasken ja Aarre Merikannon haudan lepoon.

Vuonna 1957 Helsingin Laulun naiskuorolla oli kunnia laulaa Heino Kasken (21. kesäkuuta 1885 Pielisjärvi – 20. syyskuuta 1957 Helsinki) siunaustilaisuudessa Krematorion kappelissa Helsingissä.

Vuotta myöhemmin Helsingin Laulu oli virallisessa ohjelmassa saattamassa Aarre Merikantoa (29. kesäkuuta 1893 Helsinki – 28. syyskuuta 1958 Helsinki) haudan lepoon Helsingin Vanhassa kirkossa.

Vuosi on 1964 ja kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen eroaa. Niin kuin Helsingin Laulun varsinaisessa historiikissa Tuukkasen ajasta kerrotaan, kausi päättyi ”lamaan”. Varsinaisia julkisia arvioita tilanteesta, saati lehdistön uutisia tai arvioita perustajan erosta ei myöskään ole saatavilla. Ehkä se on ollut niin kova pala, ettei tällaisia muistoja liimailtu edes leikekirjaan.

Historiikki_KN861221.jpg

Sylva Aromaan leikekirjan välissä on vain pieni käsinkirjoitettu kortti – ”Kiitän erojärjestelyistä 1964, Kalervo Tuukkanen”.

 

Etsitään ryhtikuuria

Jokainen pitkään kuorossa laulanut laulaja tietää, että välillä menee kovaa, välillä innostus valtaa ja flow sen kun voimistuu. Tai sitten ei.

16.12.1965 ilmestyy tiettävästi kuoron ensimmäinen kirjallinen tiedote uudelta kuoronjohtaja Kauli Kallioniemeltä. Hän pyytää kuoroa sitoutumaan kahteen erittäin vaativaan tehtävään:

- kuoron 15 vuotisjuhlakonsertti ja Pohjoismainen konserttimatka.

Kun suostuin kuoronjohtajaksi, tein sen eräänlaisena hätäratkaisuna, koska mielestäni, sanon sen vielä kerran, Helsingin Laulun kaltaisella nimekkäällä kuorolla pitäisi olla johtajanaan ammattimies. Puolitoista vuotta on kulunut tällaisessa välitilassa. Edessä oleva konsertti on omalla kohdallani melkoinen tulikoe, ja tulenkin sen onnistumisen tai onnistumattomuuden perusteella tekemään omat johtopäätökseni mahdollisuuksistani toimia kuoronjohtajana.

Kallioniemen tiukat  teesit on sisäisessä paimenkirjeessä listattu otsikon alle – mikä lauletaan, se lauletaan hyvin.

Kallioniemi oli ilmeisesti tyytyväinen sekä juhlakonserttiin, että Pohjoismaiseen kiertueeseen, sillä hän jatkoi johtajana kymmenen vuotta aina vuoteen 1974 asti. Siitäkin huolimatta, että Tauno Pylkkänen arvioi Uudessa Suomessa juhlakonserttia muutamien kehujen siivittämänä, että negatiivisena asiana on todettava se tonaalinen epävarmuus, jota yksinkertaisesti täytyy nimittää luvattoman falskiksi kuorolauluksi.

Tuukkasta peliin

Tuukkasen kuoromusiikki sai päättyneenä vuonna uuden herätyksen ja mahdollisuuden, sillä nyt  nuotteja löytyy myös Sulasolin nuottikaupasta ja toivoa sopii, että mahdollisimman moni suomalainen kuoro tutustuisi tähän musiikkimaailmaan.

Kiitämme kaikkia mukana matkassa olleita päättyneestä vuodesta!

Avainsanat: Helsingin Laulu, Kalervo Tuukkanen, Kauli Kallioniemi, Sylva Aromaa, Risto Ratia


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini