Tuli karkottaa pahat henget

Sunnuntai 3.4.2016 klo 21:12 - Kauko Niemi


Kokko.jpg

 

Kadonneen biisin metsästys: 

Olemme juuri polttaneet pääsiäiskokkoja. Toukokuussa sytytämme helavalkeita ja perinteisiin kuuluvat juhannuskokot syttyvät kesäkuussa. Elokuun pimenevissä illoissa syttyvät elovalkeat. Elävä tuli on keskeisessä roolissa taas jouluna.

Elävän tulen symbolinen merkitys on vahva myös muissa kulttuureissa. Maaliskuun lopulla Turussa kurdit juhlivat alkanutta uutta vuottaan polttamalla kokkoa.

Tulella on ihmisen historiassa merkittävä rooli, ja se on ehkä ollut ensimmäisiä palvottavia asioita, joita ihminen on hallinnut, aluksi huonommin ja sitten yhä paremmin. Tuli esiintyy muinaisessa filosofiassa myös merkittävänä olemassaolon ”alkuaineena” yhdessä maan, veden ja ilman kanssa. Tätä käsitystä edusti filosofi Empedokles. Jos tuli oli voimakas liittolainen, niin vesi oli tulen vihollinen, joka pystyi tuhoamaan tulen.

Pääsiäiskokko on pääsiäisenä, yleensä pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio. Tapa esiintyy Suomessa voimakkaimmin Pohjanmaalla.

Aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Juhannuskokko on tällä hetkellä Suomen suosituin avotulirituaali. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin perinteisesti lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa. Juhannuskokon ”perinteisin” polttopaikka onkin järvenranta, jollaisia löytyy eniten Järvi-Suomesta. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Juhannuskokkojenkin taustalta löytyy ajatus pahojenhenkien karkottaminen.

 

Kevät on kuitenkin rakkauden ja kiiman aikaa

Helavalkeat eli toukovalkeat ovat aikaisemmin Suomessa pelloille ja muille avoimille paikoille sytytettyjä kokkoja helajuhlan eli toukojuhlan aikana. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita myös pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.

Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Jokainen, joka on nähnyt eläinten keväisen ulospääsyn navetasta, tietää mitä keväinen pyyteetön riemu oikeasti on.

Helavalkeita tunnetaan vielä Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Nykyisin tapaa on pidetty yllä esimerkiksi Kuusjoella, Kurussa, Nummi-Pusulassa ja muualla, usein kyläyhdistysten voimin.

Helluntain ja helavalkeiden merkitys keväisenä riemuna niin ihmisille kuin eläimillekin on ollut monin verroin suurempi, kuin mitä se nykyisin on kaupungistuneessa yhteiskunnassa.

Helluntaiaiheisia lauluja ja runoja on paljon. Aleksis Kiven runosta Helavalkea avautuu koko keväinen sydämen syvä tykytys. Runohan alkaa;

Vuorella kaikuuvi riemu ja soitto
Helluntain kelmees yössä,
ilosest karkelee nuorison liuta
laattial kallioisel,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

Tätä voisi hyvinkin jatkaa vanhalla sanonnalla – jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä. Kevät on rakkauden aikaa.

Kalervo Tuukkanen on pukenut Kiven Helavalkea-runon monimuotoiseen sävelkieleen. Helsingin Laulu esitti sen ensimmäisessä konsertissaan 8.12.1951. Tämän jälkeen laulun historia ja esityskerrat ovat hämärän peitossa.

Kaukana ei ollut sekään suuri vahinko, että tämä kertakaikkisen hieno sävellys olisi kadonnut kokonaan. Sitä ei oltu virallisesti taltioitu mihinkään eikä rekisteröity mihinkään.

Nyt Tuukkasen säveltämä Helavalkea on Sulasolin julkaisemana nuottina ja Helsingin Laulu esittää sen jälleen toukokuussa pidettävässä 65-juhlakonsertissaan vuosikymmenten tauon jälkeen.

Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä
impi ja nuorukainen,
vannotaan ijäistä uskollisuutta
koiviston tummas kohdus,
Helluntai-yön helavalkean leimues
ja hohtaes korkuuden kiireen.

 

Tapahtuman nettikauppa

 

 

 

Avainsanat: Helsingin Laulu, kuoro, Helavalkea, Kalervo Tuukkanen, sekakuoro, laulu, Sulasol


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini