Sekakuoro Helsingin Laulun historiikki 1998 - 2016

Hanna Remes, nostaa määrätietoisesti kuoron tasoa

Kevätkausi 1998 alkoi mielenkiintoisesti, kuoroa kävi johtamassa kuusi uutta johtajaehdokasta. HL:n taso oli vuosi vuodelta noussut - me olimme haluttuja. Uudeksi johtajaksi haki kuusi henkilöä: Keimo Joensuu, Harri Kerko, Hanna Remes, Victoria Alatalo, Maria Kuusiniemi ja Anita Hietaharju. Valituksi tuli nuori kemiläinen musiikin ammattilainen, Sibelius-Akatemiassa musiikin maisteriksi opiskeleva Hanna Remes (1998 - ). Katri-Lis Tilk jatkoi kevätkauden 1998 loppuun.

Kesällä 1998 kuoron naiset halusivat osallistua Helsingin Juhlaviikkoihin kuuluvaan Art goes kapakka -tapahtumaan. Hanna Remes aloitti siis työnsä Helsingin Laulun kanssa jo heinäkuussa ja naisryhmä kiersi laulamassa Helsingin ravintoloissa. Sama toistui myös Taiteiden yönä. Art goes Kapakka ja Taiteiden yö ovat olleet tästä lähtien kuoron toiminnassa mukana.

 

02022011_1w.jpg

Syksyllä Hanna Remes ryhtyi uudistamaan ohjelmistoa. Syyskaudella osallistuttiin Toimelan vapaaopiston 60-vuotisjuhliin, käytiin Tallinnassa konsertoimassa, pidettiin joulukonsertti Saksalaisessa Kirkossa ja osallistuttiin Agricolan kirkon "Kauneimmat joululaulut" -tilaisuuteen.


Viimeinen vuosikymmen on ollut Remeksen määrätietoista kehittämistä

Hanna Remes, joka on luotsannut Helsingin Laulua vuodesta 1998, kirjoitti kuoron 50-vuotishistoriikkiin ajatuksiaan, jotka pätevät yhä edelleen ja kiteyttävät kuorolaulun idean erinomaisesti. Tällä sitaatilla haluamme aloittaa kuoron 60. vuosikymmenen luonnehdinnan:

"Helsingin Laulun valmistautuessa 50-vuotisjuhlakonserttiinsa sana perintö tulee usein esiin. Mitä nykyinen kuoro on saanut perinnökseen menneiltä laulajapolvilta? Jokainen kuoronjohtaja on osaamisensa lisäksi tuonut aimo annoksen uutta ohjelmistoa mukanaan.Jokaisesta kuoronjohtajasta on tarttunut kuoroon uusia vaikutteita, joista toiset ovat vaikuttaneet pitempään kuin toiset.

Kuorolaiset ovat tartuttaneet oman perimänsä kuoron maailmaan. Kuoroa voi mielestäni hyvällä syyllä kutsua pienoisyhteiskunnaksi, jossa elää erilaisia ihmisiä, mutta joita yhdistää rakkaus musiikkiin ja laulamiseen. Näistä kaikista perintöosista Helsingin Laulu, kuten muutkin pitkäikäiset kuorot, saa nauttia.
Perintö ei ole kuitenkaan pelkästään nauttimista, se myös vaatii ja velvoittaa."

"Juuret ovat niin ihmiselle kuin yhteisöllekin tärkeitä. Historian tunteminen ja vaaliminen lujittaa sekä vahvistaa sitoutumista, kuulumista yhteisöön ja samalla se antaa myös tilaa hengittää vapaammin. Nämä ovat vaikeita asioita, joiden ymmärtäminen voi tuntua hankalalta, mutta joiden oivaltaminen avaa uusia väyliä luoda uutta perinnön pohjalta.

Lujat historian palkit voivat kantaa kohti avarampia, mielenkiintoisempia teitä, kun ahkerointi ja musisointi kulkevat käsi kädessä. Helsingin Laulun lauluidentiteetti on muovautunut läpi vuosikymmenten tähän päivään, eikä Kalervo Tuukkasen jättämää perintöä voi muuta kuin ihailla ja omalla työllä pyrkiä vaalimaan".

Viimeiset kymmenen vuotta ovat selvästi olleet Hanna Remeksen kautta. Kuoro on päässyt kasvamaan taiteellisen johtajansa urakasvun mukana ja on tänä päivänä aivan eri kuoro kuin kymmenen vuotta sitten.

Hanna Remes on suorittanut kuorojensa kanssa kaksi musiikin maisterin tutkintoa. Merkityksetöntä kuorolle ei myöskään ole se, että Hanna valittiin Sulasolin Sekakuoroliiton taiteelliseksi johtajaksi.

 

Vahvaa kehittymistä

Koko kymmenvuotiskauden on kuorolaisilla ollut mahdollisuus ottaa laulutunteja kuoroharjoitusaikana. Tätä mahdollisuutta kuorolaiset ovat käyttäneet hyväkseen kiitettävästi - ja tulokset kuuluvat kuoron soundissa.

Laulajamerkkisuoritusten yhteydessä taiteellinen johtaja on antanut teoriaopetusta ennen varsinaista lauluharjoitusta. Kuorolaiset ovat voineet osallistua Hannan pitämiin päivän mittaisiin pienryhmälaulanta -harjoituksiin, joissa on rohkaistu kvartettilaulamiseen ja vastuun kantamiseen omasta stemmasta. Kuoron sisällä onkin syntynyt useampia pienryhmiä (HelaSet, Helikat, Helmi, JAKS, Fun for x, Jospa, Home, Toivo, useita miesryhmiä sekä useita projektikohtaisia pienryhmiä).

Viimeisellä 10-vuotiskaudella Helsingin Laulun kuorolaiset ovat suorittaneet Sekakuoroliiton yksilösuoritukseen perustuvia laulajamerkkejä ahkerasti: 35 perusmerkkiä, 23 taitomerkkiä (joista ensimmäinen 2001) ja 2 mestarimerkkiä. Lisäksi kuoron taiteellinen johtaja on suorittanut mestarimerkin.

Helsingin Laulun varajohtajat on pyritty löytämään kuorolaisten joukosta. Oriveden opiston varajohtajakurssin ovat käyneet kuorolaiset Nina Kotila, Katri Humpila ja Markus Raikas.

Kuoronjohtaja suosii sekajärjestyksessä laulamista. Kuoron soinnillinen puhtaus paranee, kun ei voikaan tukeutua vieressä kuuluvaan oman stemman ääneen. Kuoron laulajien äänialaa on testattu muutamaan otteeseen sen varmistamiseksi, että jokainen laulaa itselleen parhaassa stemmassa. Myös uusi kuorolainen otetaan kuoroon äänialatestauksen kautta.

Kuoro pyrkii laulamaan ilman nuotteja vähintään perusohjelmiston. Kymmenen vuotta sitten ei laulaminen onnistunut esim. illanvietoissa ilman nuotteja. Kukin stemma harjoittelee viskaalinsa johdolla itsenäisesti säännöllisesti.

Kuoron perinteeksi on Paimion leiristä 2005 alkaen muodostunut syyskauden avaaminen kahden päivän laululeirillä, ja keväällä lauletaan yhden päivän leirillä, poikkeuksena levytys-, kilpailu- tai katselmusvuodet. Tällöin harjoittelua lisätään ympäri vuoden.

 

Ajassa ja avaruudessa

Kuluneen vuosikymmenen aikana kuoro on monipuolisesti elänyt ajan hengessä ja omaksunut käyttöönsä erilaista tekniikkaa niin viestinnässä kuin stemmaharjoittelussakin. Kuoro siis ”sähköistyy” muutenkin kuin hengen puolesta.

Yksi kuoron isoimmista haasteista on sisäinen viestintä. Viestinnän avuksi päätettiin 1999 ottaa sähköposti. Ensimmäinen kuoron sähköpostitiedote lähti jakeluun 26.4.1999 sillä kommentilla, että moista sähköpostilaatikon täytettä ei ole tarkoitus tuottaa kovin usein.

Sähköpostitse jaettava tiedote ei tuolloin luonnollisestikaan tavoittanut kaikkia kuorolaisia, joten samainen tiedote toimitettiin sähköpostittomille perinteisen paperipostin välityksellä. Vuonna 2004 lanseerattiin tiedotteelle uusi nimi: Läpyskä. Vuosikymmenen loppuvaiheessa Läpyskä on ilmestynyt noin viikon välein. Yhteensä sitä on toimitettu reilusti yli kolmesataa.

Sen rinnalle helpottamaan kuorolaisten keskinäistä tiedonjakoa ja keskustelua on perustettu sähköpostilista, jonka kautta viestitään vapaamuotoisempia aiheita.

Vuosituhannen vaihteen tietämissä julkaistiin kuoron ensimmäiset www-sivut. Jo alkuun havaittiin nettinäkyvyyden olevan merkittävä kuorolle niin ulkoisessa markkinoinnissa, laulajarekrytoinneissa kuin myös sisäisenä arkistona.

Vuosikymmenen aikana nettisivut ovat kehittyneet jatkuvasti, ja juhlavuoden alla lanseerattu tuore sivusto on kerännyt vuoden aikana yli 40.000 latausta. Sivustolle päivitetään jatkuvasti ajantasaista tietoa kuorosta, kuoron tapahtumista, taustoista ja muista ajankohtaisista aiheista.

Kuorolaisten sisäiseen osioon on taltioitu kaikki olennainen materiaali: sähköiset stemmat, Läpyskät, pöytäkirjat, yhdistyksen dokumentit, ohjeet jne. Nettisivujen merkitys ilmenee selvästi niin kuoron esiintymisten markkinointiväylänä kuin laulajarekrytoinneissakin.

Juhlavuoden alla syksyllä 2010 pyrki kuoron riveihin laulajia enemmän kuin viiden edellisen vuoden aikana yhteensä. Tästä on kiittäminen paitsi yleistä ”kuoro-trendi-ilmiötä” niin myös nettisivujamme ja näkyvyyttämme sosiaalisessa mediassa. Helsingin Laulu operoi vahvasti Facebookissa, ja toki myös Youtubesta löytyy kuoron materiaalia.

Maailma muuttuu ja samalla tulee kuoronkin muuttua. Kuoro on tässä onnistunut hyvin, siitä lienee erikseen kiittäminen kuoron puuhamiestä, viestinnän tukijalkaa Kauko Niemeä, joka vuosien ajan on kantanut vastuun käytännössä kaikesta kuoron viestinnästä ja tiedottamisesta.

Vuodesta 1998 alkaen kuoron käyttöön on tuotettu tietokoneella toistettavia, sähköisiä stemmoja kuorolaisten harjoittelun tueksi. Kuluneen vuosikymmenen aikana toiminta on laajentunut niin, että käytännössä jokaisesta teoksesta syntyy ns. sähköinen versio. Juhlavuonna kuoron sähköinen nuottiarkisto käsittää useita satoja teoksia, erilaisia taltioituja tiedostoja on pitkälle toistatuhatta.

Kuorolainen voi kotonaan tulostaa harjoittelunuotit itselleen, harjoitella tietokoneen ääressä stemmaansa ja kuunnella kuoron harjoitusversioita kappaleista.

Harjoitusversioiden taltiointiin kuoro on vastikään hankkinut digitallentimen, jota ansiokkaasti käytettiin mm. Wienin kilpailuun valmistautumisessa syksyllä 2010. Ei liene edes kovin rohkeaa väittää Helsingin Laulun käytössä olevan yksi maamme sekakuorojen laajimmista sähköisistä nuottiarkistoista.

Ajan hermolla elävä kuoro omaksuu myös hallinnossa käyttöönsä sähköisiä välineitä sitä mukaa, kun niitä tulee tarjolle, ja erilaiset virtuaalikokousmetodit ovat olleet laajalti kuoron hallinnon käytössä.

Kuoro myös huolehtii palkkojen laskennan netissä olevien työkalujen avulla (www.palkka.fi). Voidaan todeta Helsingin Laulun kulkevan tekniikan käyttöönotossa ns. etulinjan tuntumassa, esimerkiksi sellaiset sanat kuin kalkkeeripaperi ja tilikirja eivät ole vuosikymmeniin kuuluneet kuoron sanavarastoon.

Helsingin Laulu näkyy ja kuuluu

Jo vuoden 2001 loppupuolella virisi tarve luoda linjaus Helsingin Laululle. 50-vuotisjuhla oli ohi; mitä seuraavaksi? Perustettiin visiotyöryhmä, joka kuorolaisten mielipiteitä apunaan käyttäen laati vision, jonka pääkohdiksi vuosikokous 2002 vahvisti:

1.    Kuoron toiminta määrätietoiseksi ja hallituksi, pitkän aikavälin projektitoiminnaksi.

2.    Kuoron osaamisen kehittäminen uudelle tasolle kolmessa vuodessa.

Keinoina päätettiin käyttää kilpailuihin ja katselmuksiin osallistumista, levyttämistä, toiminnan teemoittamista ja yhteistyötä niin kotimaisten kuin ulkomaalaisten kuorojen kanssa.

Toimintamme teemoina ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana olleet mm. italialainen ja suomalainen musiikki, luonto ja rakkaus, murrelaulut niin suomeksi kuin italiaksikin, myös joululauluihimme olemme edellä mainittujen teemojen lisäksi pyrkineet hakemaan mukaan uutta ja vanhaa.

Kuoro on seuraavissa kilpailuissa ja katselmuksissa arvioitu hopeatasolle: Haminassa 2002, Tampereen Sävelessä 2003 ja 2009, Goriziassa Italiassa 2004 ja Itävallassa sekakuorosarjassa 2010. Pitkäjänteisen työn kruunasi viimein Wienissä Itävallassa 2010 kuoron yltäminen sakraalisarjassa kultaluokkaan.

Italia-projektimme ensimmäinen vaihe käsitti vuodet 2002-2004. Tänä aikana isännöimme Farra di Soligolaista italialaiskuoroa ja heidän seuralaisiaan, kaiken kaikkiaan 88 hengen ryhmää, Helsingissä 2002 ja kävimme kilpailemassa Italian Goriziassa 2004.

Projektia päätettiin jatkaa vuoteen 2007 Sylvian Joulu -levyn toteuttamiseen asti. Levyn taiteellisina tuottajina toimivat Hanna Remes ja Säde Rissanen (nyk. Bartling). Tämän Italia-projektin jatkoajan turvin isännöimme 2005 roomalaista Ardean kylän Rutuli Cantoresia Helsingissä ja kävimme vastavierailulla heidän luonaan Roomassa sekä heidän ystävyyskuorojensa luona Sardiniassa keväällä 2006. Helsingin Laulu isännöi myös Helsingissä Coneglianosta Italiasta kotoisin olevaa CoroConeglianoa sen joulukuun 2006 Suomen vierailun ajan.

Erillisprojektina Italia-teeman välissä toteutettiin Kilven Kuoron kanssa kuoromme riveissä tuolloin laulaneen Jukka Marttisen vetämä Terijoki-projekti 2005, ohjelmistona kansallisromanttista suomalaista suurkuoromusiikkia. Vuoden 2005 erillisprojekti oli myös hollantilaisen Voix Jolies -kuoron isännöinti Helsingissä.

Helsingin Laulu oli juuri valinnut uusiksi väreikseen mustan ja oranssin ja siihenhän sopi hollantilaiskuoron musta/oranssi -väritys mitä parhaiten.

Kotimaisen kuoroyhteistyön vankin kumppanimme on ollut Kilven Kuoro. Sen kanssa olemme toteuttaneet yhteistyöprojekteja vuodesta 2003 alkaen.

Olemme laulaneet yhdessä Felix Mendelssohn-Bartholdyn psalmikaksoiskuoroteoksia useaan otteeseen ja kantaesittäneet Säde Rissaselta (nyk. Bartling) tilaamamme tilausteoksen ”Jonakin päivänä kirjoitan sinusta runon” Hannu Mäkelän tekstiin. Teos kantaesitettiin Sekakuoroliiton 50-vuotisjuhlakonsertissa Tampereella 2007.

Projektien lisäksi kuoron kausiin ovat vuosittain kuuluneet säännölliset esiintymiset: tilauskonsertit, äitienpäiväkonsertit, Art Goes Kapakka -tapahtuma, Taiteiden yö silloin tällöin, adventtikonsertit Lionsien kanssa Temppeliaukion kirkossa sekä muut joulukonsertit. Kaikkiin konsertteihin on jo pitkään ollut käytössä harjoituksissa läsnäoloprosentin tarkistus, jotta voidaan varmistaa, että taiteellisella johtajalla on riittävän hyvä instrumentti käsissään.

Vision lisäksi vahva kuoro tarvitsee vahvoja tekijöitä ja jatkuvuutta. Olemme luoneet entistä toimivamman ja läpinäkyvämmän hallinnon. Hallituksen toimenkuvia on täsmennetty ja tehtäviä jaettu myös hallituksen ulkopuolelle.

Puheenjohtajien ja hallituksen jäsenien kaudet ovat olleet riittävän pitkiä kausia eikä kaikkia vastuuhenkilöitä ole päästetty vaihtumaan yhtä aikaa. Parhaimmillaan vastuupestit ovat olleet kasvupaikkoja. Erityisesti kuoron tiedottajan rooli on vahvistunut vuosien varrella. Aika on muuttunut ja hallinto sen mukana.

Kuoron näkyvyyttä on ylläpidetty myös olemalla aktiivisesti mukana Sulasolin ja Sekakuoroliiton toiminnassa. Vuosi 2008 painottui itse asiassa vahvasti Sekakuoroliiton ympärille.

Helsingin Laulu ja Kilven Kuoro järjestivät yhdessä Sekakuoroliiton liittopäivät Helsingissä Alppilan kirkossa ja syksyllä molemmat kuorot osallistuivat Sulasol 1 – nuottikirjan maratonkonserttiin. Helsingin Laulu herätti positiivista huomiota esiintymällä kyseisessä nenäpäivänä pidetyssä konsertissa punaisissa nenissään.

Vuonna 2008 kuoro toki esiintyi useassa juhlakonsertissa: Lions Club Floorankentän monivuotinen konserttivastaava Antti Tuomikoski juhli 60-vuotisjuhliaan Temppeliaukion kirkossa.

Myös kuoron kuoroiältään kronologisesti ansioitunein laulaja Kaarina Väyrynen vietti myös 60-vuotisjuhlapäiväänsä ja Toimelan Opisto puolestaan juhli 70:tä olemassaolovuottaan. Seuraavana vuonna 2009 vietti 70-vuotisjuhliaan kuoron kunniajäsen Pepe Järvenpää, jota myös kuoro oli juhlistamassa.

Helsingin Laulun ”kuorohengen” on aina sanottu olevan hyvä. Kuorohengen ylläpitämisen keinot ovat vakiintuneet viimeisten 10 vuoden aikana. Syksyn aloitusleiri on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi nivoa uudetkin kuorolaiset nopeasti osaksi instrumenttia ja sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kuorolla on hyvä Tervetuloa-infomateriaali uusille kuorolaisille, ja viskaalitoiminnalla varmistetaan, ettei kukaan jää yksin ja että stemmat pysyvät yhtenäisinä. Perinteeksi, vuodesta 1998 alkaen, on muodostunut pikkujoulun lisäksi myös kuoron kevätjuhla The Ultimate City Challenge, tuo salaperäinen, joka vuosi erilainen sosiaalinen tapahtuma laulukauden päätteeksi.

Taloudenpito ja yhteistyö

Enää ei ole riittänyt tieto käteiskassasta, kustannuspaikkaseuranta on käynyt välttämättömäksi. Taloushallinto on rationalisoitu, uusi tilikartta on laadittu vastaamaan ulkoisia tarpeita, mm. avustushakemusten tekoa varten, ja kirjanpito on ulkoistettu ammattilaiselle.

Talous on ollut vahva ja vakaa koko 10-vuotiskauden. Edes levyn teko 2007 tai ulkomaanmatkat säännöllisin väliajoin eivät ole horjuttaneet sitä kovinkaan paljoa. Edellä mainittuihin ovat kuorolaiset kuitenkin joutuneet antamaan myös oman taloudellisen panoksensa. Liikevaihtoa on kertynyt riittävästi ylläpitämään kuoron toimintaa ja toimimaan puskurina yllättävissäkin taloudellisissa haasteissa.

Hyvänkin "tavallisen" peruskuoron on vaikeaa päästä markkinoille Helsingissä. Äärimmäisen tärkeitä kuoron talouden kannalta ovat olleet kanta-asiakkaamme, mm. Helsingin kaupunki, Lions Club Floorankenttä ja yksittäiset yritykset ja henkilöt, joille on laulettu tilauskonsertteja.

Arvoon arvaamattomaan nousevat pienryhmäesiintymisistä saadut tulot. Oman haasteensa antaa ajan hengen muuttuminen. Yhä useammin vaihtaa omistajaa selvä raha sen sijaan, kun aiemmin esim. konserttien tilavuokrat saatettiin korvata oravannahkoina, keskinäisin palveluksin jne. Taloudellisesti tuloksellisen konsertin toteuttaminen on nykyaikana merkittävästi vaikeampaa kuin edellisinä vuosikymmeninä.

Tuloja on myöskin kerätty esiintymällä mainoksissa, isommalla tai pienemmällä ryhmällä. Pienryhmä Helmi pääsi jopa kerran laulamaan televisioon italialaista joulunviettoa käsittelevään ohjelmaan.

Toki kuoro on panostanut laajalti yhteisen viestinnällisen ja visuaalisen ilmeen kehittämiseen. Vuonna 2001 käyttöönotettu nuottilogo (suunnittelijana graafikko Tiina Tervonen) on edelleen käytössä kuoron viestinnässä. Kuoron väreinä ovat musta ja oranssi, jotka ovat väreinä ”Vuoden nuori suunnittelija” –palkitun Heidi Wikarin 2004 suunnittelemassa kuoropuvussa. Puvut, joiden nimi on ”Laulava suu” otettiin käyttöön 2005. Sama värimaailma on käytössä käytännössä kaikessa kuoron näkyvässä viestinnässä kuoropuvusta nettisivuihin, tiedotteisiin, markkinointimateriaaliin jne.

Pitkäjänteinen, systemaattinen toiminta kuoron ulkoisen ilmeen ja näkyvyyden kehittämiseksi tuo aikanaan tulosta. Kuoro toteuttaa, erityisesti joulun alla, erilaisia tilauskonsertteja eri tahojen kanssa. Eräät järjestöt, yritykset ja eritoten Lions-clubit ovat vuodesta toiseen yhteistyökumppaneina.

Tilauskonserteilla kerätäänkin leijonanosa kuoron tuloista. Esimerkkinä mainittakoon kuluneen vuosikymmenen yleisöennätys Helsingin Tuomiokirkosta, jossa kuulijoita oli 1350. Kyseinen Lions-clubien yhteistyökonsertti oli loppuunmyyty.

Tilauskonserttien lisäksi kuoro on vuosien varrella pyrkinyt ylittämään uutiskynnystä moninaisin keinoin. Pääkaupunkiseudulla toimivalle ns. rivikuorolle kynnyksen ylittäminen ja mediaan pääsy on melkoinen haaste. Muutaman kerran siinä on vuosikymmenen aikana onnistuttu.

Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Helsingin Laulun pitämä kesäkahvila Tuomiokirkon Kryptassa, joka ylitti uutiskynnyksen Helsingin viileimpänä kahvilana. Toinen maininnan arvoinen tapaus on Helsingin Laulun kantaesittämä Kesis Böndellä, stadinnettu versio kansanlaulusta Kesäpäivä Kangasalla. Teos ja Helsingin Laulu pääsivät television uutisiin ja kyseinen esitys herättikin laajaa debattia erityisesti tamperelaisten ja hels… stadilaisten välillä. Kyseinen teos herättää edelleenkin ristiriitaista vastaanottoa, missä sitä esitetäänkin. Toki Helsingin Laulu pyrkii näkymään laajalti erityisesti pääkaupunkiseudun kuorotapahtumissa: Art Goes Kapakka, Sanomatalon Mediatorin Avajaiset jne.

Juhlavuonna

Juhlavuonnaan Helsingin Laulu on vahvasti ajan hermolla, 2000-luvulla. Kuorossa on hyvä laulaa ja kuorolaiset viihtyvät. Henkeä voisi kenties kuvata adjektiivilla harmoninen.

Tällä hetkellä haasteena on löytää tiensä laulunystävien sydämiin – niin laulajien kuin kuulijoidenkin. Aika muuttuu hektisemmäksi ja tarjoaa vuosi vuodelta enemmän harrastusmahdollisuuksia. Kuorolaulu kilpailee samasta ajasta kuin esimerkiksi Zumba, Geokätköily, Crossing, bändiharrastus, jääkiekko, salibändy ja vaikka mitkä… Kiristyvä työtahti ja tuottavuustavoitteet näkyvät myös kuorossa. Enää ei jäädä harjoitusten jälkeen istumaan iltaa lähikuppilaan, kuten ns. vanhoina hyvinä aikoina.

Kuoroharrastus on kuitenkin säilyttänyt paikkansa ja roolinsa: edelleen kuoroon tullaan irrottautumaan hetkeksi, antamaan aikaa itselle. Helsingin Laulussa viihdytään yhä. Oma haasteensa jokaisessa kuorossa on vastaanottaa ja toivottaa tervetulleeksi uudet laulajat. Helsingin Laulun henki on ollut ja on edelleen avoin, jolloin uuden laulajan on helppo asettua laulajariveihin.

Perinteiset yhteistyötahot ovat säilyneet vuodesta toiseen. Toimelan Opiston kanssa tehdään edelleen yhteistyötä hyvässä hengessä ja molemminpuolisella tahtotilalla, vaikka kuoron harjoituspaikka vuonna 2007 vaihtuikin Snellmanin ala-asteelta Alppilan kirkon seurakuntasaliin.

Rinnalle on tullut myös eräitä järjestöjä ja yrityksiä, joiden kanssa toteutetaan konsertteja vuodesta toiseen. Yhteistyötahoina tulee toki erikseen mainita muutamat kuorosta jo taustajoukkoihin siirtyneet laulajat, jotka tukevat kuoron toimintaa monin eri tavoin.

Esimerkkinä pitkäaikaisesta taustavaikuttajasta, yhteistyökumppanista mainittakoon ”Pepe” Järvenpää, joka vuodesta toiseen rientää kuoron avuksi, kun vaan apua tarvitaan. Lisäksi italialaisena kummisetänämme on jo vuosien ajan Italian 50-vuotisjuhlamatkastamme lähtien toiminut Dino Girardi.

Tulevaisuuteen kurkistettaessa nähdään lähiaikojen haasteena kuoron kymmenvuotisen vision revisiointi. Tämä on hyvässä vauhdissa ja visio jalkautettaneen käyttöön juhlavuoden aikana.

Toinen haaste on nopeatempoinen esiintymistahti, josta on seurauksena ohjelmiston nopea vaihtuvuus. Repertuaarin kasvaminen on luonnollisesti kuorolle hyväksi, mutta samalla asettaa kuorolaisten omaksumiskyvylle ja kuoronjohtajalle pientä haastetta.

Kuoro on, kuten kuorolaulu maassamme yleisestikin, hyvässä nosteessa, mikä näkyy kuoroon pyrkivien määrässä. Noste näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla myös ns. kuoroshoppailuna. Taitavat kuorolaiset liikkuvat kuorosta toiseen eri vuosina sen mukaan, miten kiinnostavaksi on kuoron toimintavuosi laadittu. Näihin haasteisiin kuoron tulee sopeutua ja siinä voi Helsingin Laulun todeta onnistuneen.

Kuoron koneisto jyskyttää tasaista tahtia eteenpäin dieselmoottorin tai höyrykoneen lailla. Koneisto toimii, kuoro etenee tasaista, varmaa tahtia eteenpäin ja suunta on koko ajan eteenpäin ja yhä korkeammalle. Juhlavuoden alla on vihdoin päästy kultatasolle, taso tulisi säilyttää ja jos nykytahti jatkuu, niin kuoro kehittyy entisestään.

Juhlavuottaan viettävä kuoro on hyvin nuorempiensa tahdissa.

 

 

1951 - 1964 Kalervo Tuukkanen, perustaa Helsingin Laulun

1964 - 1974 Kauli Kallioniemi, toi uutta intoa kuoroon

1974 -1981 Ilmo Riihimäki, tuo nuorta huumoria kuoroon

1981 - 1984 Erkki Sipilä, värittää ohjelmistoa omilla sovituksillaan

1984 - 1993 Jukka Lehtinen, hakee kuorosointia Helsingin Lauluun

1993 - 1996 Kristel Aer, aloittaa nuorten naisjohtaien sarjan

1996 - 1998 Katri-Lis Tilk (Vainio) tuo vipinää kuoroon

1998 - (jatkuu) Hanna Remes, nostaa määrätietoisesti kuoron tasoa

 

Toimihenkilöt