Sekakuoro Helsingin Laulun historiikki 1984 - 1993

Jukka Lehtinen hakee kuorosointia

Erkki Sipilän luovuttua kuoron johtajuudesta oli edessä uuden johtajan löytäminen. Syyskauden 1984 alkuun mennessä haravaan olikin jo saatu tarttumaan Jukka Lehtinen (1957 - ), joka toimi tuolloin Etu-Töölön koulun musiikin lehtorina ja siirtyi sittemmin Vantaanjoen koulun musiikin lehtoriksi.

Otettuaan vastaan Helsingin Laulun taiteellisen johtajan tehtävät Jukka Lehtinen halusi kiinnittää kuoron huomion eräisiin seikkoihin, joista hän itse haastateltaessa totesi seuraavaa: "Olin kuuntelemassa Helsingin Laulun kevätkonserttia 1984 Ritarihuoneella. Koska olin aloittamassa syksyllä kuoron uutena johtajana kuuntelin korva herkkänä esityksiänne. Kuoron kehittämiseksi oli huomio kiinnitettävä äänenmuodostuksen kvaliteettiin ja kuorosoinnin homogeenisuuteen. Siis kuorolaulun perusasioihin."

Kun tutustumisvaihe syksy 1984 ja kevät 1985 olivat ohi, saattoivat johtaja ja kuoro alkaa luoda omannäköistä kuoro-ohjelmistoa ja –kuvaa tavoitteistaan.

Kuorosta tuli sekä toimiva taiteellinen yksikkö että opiskeleva ja itseään kehittävä ryhmä. Kuorolaulun kehittämiseksi järjestettiin laululeirejä, jolloin viikonloppuun sijoittuvien harjoitusten aikana voitiin pitkään ja perusteellisesti keskittyä tulevaan ohjelmistoon ja kehittää samalla myös yksilöllisiä kuorolaulutaitoja.

Kuoro otti ohjelmistoonsa yksittäisten laulujen lisäksi myös laajamuotoisia teoksia, joiden esittämisessä koko kuoroväki huomasi kehityskaaren parantuvan, mitä useammin teosta esitettiin.

Tällainen oli esimerkiksi Södermanin Talonpoikaishäät, josta tuli jollain tapaa muutamaksi vuodeksi kuoron tavaramerkki. Alunperin ruotsalaissyntyinen teos oli jäänyt uudelta kuorosukupolvelta unohduksiin, josta syystä se tuntui sekä laulajista että kuulijoista tuoreelta ja maaseudun makuiselta. Talonpoikaishäitä esitettiin sekä yksin että eräiden ystäväkuorojen ja –ryhmien kanssa yhdessä useita kertoja.

Toinen mainitsemisen arvoinen teoskokonaisuus on Maasalon Jouluoratorio. Sen harjoittelemiseen kuoro käytti paljon harjoitustunteja, olihan kyseessä useiden kuorolaisten ensimmäinen orkesterisäestyksellinen teos, jossa oli lisäksi mukana solistitehtäviä. Yhteistyökumppanina toimi Kansallis-Kuoro.

Oratorio esitettiin useissa eri yhteyksissä, mutta varmaan tärkeimmäksi muodostui Johanneksen kirkon peruskonsertti, johtajana Ari Rasilainen ja Ylioppilassoittajien sinfoniaorkesteri. Solisteina olivat Esa Ruuttunen ja Kimmo Lappalainen. Kolmantena kuorona oli mukana myös Tallinnasta Kaleva-kuoro, jonka kanssa sittemmin toteutui oratorio myös Tallinnan kirkossa.

Lehtinen mittautti kuoron tasoa kilpailuissa

Uutena toiminnan muotona kuoro päätti omista kyvyistään rohkaistuneena osallistua kuorojen välisiin katselmuksiin, jopa kilpailuihin. Vuonna 1987 Oulun laulujuhlien yhteydessä kuorot mittelivät omissa sarjoissaan ja ottivat mittaa itsestään ja toisistaan.

Helsingin Laulu johtajanaan Jukka Lehtinen oli keskittynyt jo syksystä 1986 alkaen tapahtumaan ja laatinut omannäköisensä kilpailuohjelman. Erääksi kuoron omakuvaksi oli jo muodostunut Ilkka Kuusiston Tarhapöllö sekä Brucknerin Graduale Hymnus. Kun siihen lisättiin vielä osa Talonpoikaishäistä, niin keitoksesta syntyikin kuoroa ja johtajaa ilahduttanut tulos: sarjansa I palkinto!

Toisen kerran, 1990, Jukka Lehtinen kokosi kuoron voimat vielä merkittävämpään koitokseen: Brucknerin kotikaupungissa Itävallan Linzissä järjestettävään kuorokatselmukseen ja kilpailuun.

Pakollisia kappaleita oli kaksi; perinteinen ja tuttu Locus Iste (Graduale Hymnus) ja Ligetin uudempaa ( ja vaikeampaa) tuotantoa, Magany. Kotimaisia oli mukana se kuoron tunnussävel Tarhapöllö, Madetojan Katson virran kalvohon sekä Pekka Kostiaisen Kylmä muita kummempia.

Kansainvälisessä seurassa Helsingin Laulu saavutti sarjassaan jaetun kolmannen palkinnon ja toista sijaa ei jaettu lainkaan.

Helsingin Laulu esiintyi Lehtisen aikana vuosittain omissa konserteissaan keväisin ja jouluaikaan sekä monissa erillisissä tilaisuuksissa vanhainkodeista ja Kaunialan Sotavammasairaalasta erilaisiin jopa valtakunnallisiin kokous- ja konferenssitilaisuuksiin.

Kotimaiset konserttivierailut Helsingin ulkopuolelle toivat myös väriä ja vaihtelua kuoron toimintaan. Konsertteja pidettiin esimerkiksi Parkanossa, Orivedellä, Tammelassa, Toijalassa ja Paimiossa.

Yhteyksiä solmittiin myös naapurimaihin: Tukholman Suomalaisessa kirkossa esitettiin Jouluoratorio Kansallis-Kuoron kanssa. Samalla ohjelmalla pistäydyttiin myös Tallinnassa Kaleva-kuoron vieraina.

Aivan erityisen kokemuksen kuoro löysi Gotlannista, jonne matka suuntautui 1988. Muutaman päivän kestävän vierailun aikana löysimme hyvän isäntä-ystävän, Ebbe Klintin, joka vastasi kuoron hoivaamisesta matkan aikana.

Jukka Lehtisen johtajakausi päättyi vuonna 1993 Italian-vierailuun Rassegna Corale Internazionalessa, joka järjestettiin 12. kerran Pistoian kaupungissa lähellä Firenzeä Toscanan maisemissa. Kuoro esiintyi myös Firenzen Suomi-seuran kirkkokonsertissa ja iltatilaisuudessa.

Jokainen johtaja luo kuoroinstrumentistaan näköisensä harjoitusmenetelmiensä ja ohjelmistovalintansa pohjalta. Mitä sanookaan Jukka Lehtinen itse asiasta kuultuna?

"Tullessani Helsingin Laulun johtajaksi, tunsin olevani haastavan tehtävän edessä. Olihan kuoro itselleni ensimmäinen täysikokoinen kuoroinstrumentti. Äänenmuodostuksen ja kuorosoinnin kehittäminen olivat tavoitteeni. Mielestäni Helsingin Laulu kehittyi molemmilla alueilla. Kuorosta tuli rohkeammin laulava, siis osaava, ja niin ollen myös rohkeammin esiintyvä instrumentti."

Äänenmuodostusta ohjasivat kuoron johtajan lisäksi myös eräät kuoron jäsenet sekä ulkopuolisetkin opettajat. Monipuolisella ohjelmistolla haettiin esiintymisrohkeutta; samoin kuoron liikunnalla, mm. kansanmusiikkisarjalla, joka sisälsi sekä tanssiosuuden että kuoron liikkumista muodosta toiseen."

Kuoron jäsenmäärä vaihteli Jukka Lehtisen kaudella 30-40 laulajan välillä.

Kuoro liittyi Jukka Lehtisen kaudella Toimelan Vapaaopiston opintopiiriksi 1989. Tarjoamansa harjoitustilan lisäksi Toimela maksaa osan kuoronjohtajan palkasta.

Kuoroharjoitusten väliajalla järjestetyt maksulliset kahvitarjoilut lopetettiin tehokkaan harjoitteluajan lisäämiseksi. Myyjäisiä järjestettiin edelleen.

 

 

1951 - 1964 Kalervo Tuukkanen, perustaa Helsingin Laulun

1964 - 1974 Kauli Kallioniemi, toi uutta intoa kuoroon

1974 -1981 Ilmo Riihimäki, tuo nuorta huumoria kuoroon

1981 - 1984 Erkki Sipilä, värittää ohjelmistoa omilla sovituksillaan

1984 - 1993 Jukka Lehtinen, hakee kuorosointia Helsingin Lauluun

1993 - 1996 Kristel Aer, aloittaa nuorten naisjohtaien sarjan

1996 - 1998 Katri-Lis Tilk (Vainio) tuo vipinää kuoroon

1998 - jatkuu, Hanna Remes nostaa määrätietoisesti kuoron tasoa

 

Toimihenkilöt