Erilainen Tallinnan reissu

Maanantai 18.9.2017 klo 21:20 - Teksti Maria Kivistö, Kuvat Maria Kivistö ja Jonna Heinsalmi

Öinen Raatihuoneentori

Klo 5.10 puhelimen herätys piippaa. Otan puhelimen käteen, ja nousen lähes saman tien, etten nukahda uudelleen. Edessä on erityinen päivä, mutta sitä ennen on ehdittävä 5.45 bussiin, siitä ratikkaan ja vielä laivaan. Edessä on kahden päivän laululeiri Tallinnassa. Tätä en halua
jättää väliin.

Kyseessä on Helsingin Laulun perinteinen syksyn laululeiri, jossa läpikäydään harjoiteltava ohjelmisto, syvennetään osaamista hiomalla kuoron yhteistä soundia ja tehdään normaalia runsaammin ääniharjoituksia. Laululeiri myös hioo ryhmän tiiviimmin yhteen, siellä asetetaan yhteisiä tavoitteita ja käydään keskustelua.

Kuoron käyttöön on varattu sali Raatihuoneentorilta, Hopneri majasta. Yllätyn positiivisesti. Sali on suuri, mutta hyvin tunnelmallinen ja akustiikka on hyvä. Mahdumme istumaan suureen puolikaareen ja kuoronjohtaja pianon takana on sopivan lähellä. Minusta oikealla on komea kiviseinä ja pari pienen pientä ikkunaa, josta saamme raitista ilmaa. Samalla kun kuuntelemme muiden stemmaryhmien harjoittelua voimme katsella vastakkaiselle seinälle ripustettuja tauluja. Ilmapiiri on levollinen.

Syksyn laululeirillä käymme läpi joululauluja. Ennen leiriä ohjelmistoon tuli myös kolme muuta teosta, joita tapailemme leirin kuluessa. Suuri osa joululauluista on kuorolaisille jo tuttuja, mutta
mukana on joitakin aivan uusia. Jokunen meistä on ensimmäistä syyskauttaan kuorossa, joten meille muutamalle koko ohjelmisto on uusi. Vaikka kourallinen joululauluja pysyy ohjelmistossa vuodesta toiseen, niiden eteen pitää nähdä vaivaa. Keskustelimmekin kuoronjohtajan johdolla siitä, miten jokainen voi parantaa omaa suoritustaan entisestään. Jos esimerkiksi ammattimuusikoihin vertaa, niin ymmärtää, että kehittymismahdollisuudet ovat rajattomat. Onkin motivoivaa heittäytyä joululaulujen pariin, kun tietää, että ne tullaan laulamaan vuosi vuodelta paremmin.

Laulaminen sujuu kuorolta alusta asti jouhevasti. Kaikki yrittävät ottaa uudet stemmat haltuun niin nopeasti kuin voivat. Välillä keräännymme ympyrän muotoon kuuntelemaan laulun äänimaail-maa ja muita stemmoja. Kuulostaa hyvältä jo nyt. Vaikuttaa siltä, että viimekeväinen kansainväliseen kuorokilpailuun valmistautuminen on prepannut kuoron tasoa, ja motivaatio on kaikilla kohdallaan. Aistin, että tässä ilmapiirissä tulee jokaiselle halu opetella stemmat kotona niin hyvin kuin mahdollista.

Ensimmäisen päivän maittavan lounastauon jälkeen pidämme tunnin mittaisen palautekeskustelun liittyen keväiseen Linz:n kuorokilpailuun. Kuoronjohtaja on aiemmin kesällä pyytänyt kuorolaisia antamaan palautetta sähköpostitse. Palautteista käy ilmi mm., että kuorolaiset ovat kiinnostuneita jatkossakin vastaavista kuorokilpailuista. Palaute tarjosi myös mahdollisuuden purkaa tuntojaan, kokemuksiaan ja ajatuksiaan matkaan ja kilpailuun liittyen. Tässä yhteydessä on luontevaa myös puida sitä, mitä kuoro haluaa tehdä jatkossa. Yhteiset tavoitteet on hyvä asettaa ajoissa, jotta on selkeä päämäärä, jota kohti kaikki ponnistavat. Näin ollen keskustelemme parin seuraavan vuoden vaihtoehdoista ja suunnitelmista.

Harjoittelu on ohi kuudelta. Pitkän päivän aikana olemme ehtineet kahlata läpi monen monta laulua. Nyt on hyvä hetki pienelle virkistäytymiselle ja hotellissa piipahtamiselle. Ensimmäinen harjoittelupäivä päättyy yhteiseen illalliseen paikallisessa ravintolassa, josta on etukäteen varattu
pöydät ja kolmen ruokalajin illallinen. Ravintola on viihtyisä, tunnelma on rento, ruoka on hyvää ja syysilta hämärtyy illan jatkuessa. Varatessa ravintolaa tärkein kriteeri lienee kuitenkin ollut se, että siellä saa laulaa. Ja mehän lauloimme!

Paluumatkalla hotellille vanhakaupunki antaa parastaan. Terassit on valaistu kauniisti, ja
eriväriset valot heijastuvat upeasti sateen kastelemalta kivetykseltä. Valokuvaan ison osan matkasta, tosin matkassa on vain puhelin. Vettä hieman tihuttaa kävellessämme rauhassa takaisin hotellille. On raukea olo. Uni tulee kuin tilattuna.

Aamu valkenee, tosin sitä ei näe ikkunattomasta huoneestamme. Ennen uutta harjoittelupäivää nautimme hotellin aamiaisen. Aamiaisseurassa mietitään, että ensimmäinen päivä on ollut onnistunut ja pituudestaan huolimatta hyvin tauotettu. Tuntuu hyvältä, että edessä on toinen,syventävämpi päivä. Leiriläiset ovat levänneet yön, ja tulevat hyväntuulisina paikalle. Tänään pidetään lyhyempi harjoittelu, mutta ilman suurempia taukoja. Edellisen päivän harjoittelu palautuu mieliin, ja lauluissa päästään eteenpäin. Lauletaan myös Toivo Kuulan ja Leevi Madetojan sävellyksiä. Etenkin jälkimmäiset laulut ovat runollisia ja jopa riipaisevia. Kuoronjohtajamme Hanna kertoo, että netin kautta voi tutustua Kuulan ja Madetojan vivahteikkaaseen kirjeenvaihtoon. Eipä tämäkään olisi tullut esille ilman tavoitteellista kuoroharrastusta. Erään joululaulun koskettava sovitus puolestaan innoittaa kuoronjohtajan ehdottamaan musiikkivideon tekoa. Kuorolaiset ottavat idean hyvin vastaan. Päässä alkaa heti pyöriä sopiva ajatus videosta. Inspiroiva tämä leiri ja vanhakaupunki.

Harjoitusajan loputtua kuoronjohtaja kiittää kuorolaisia keskittyneestä läsnäolosta ja heittäytymisestä harjoituksiin. Toisen harjoituspäivän päätteeksi otetaan ryhmäkuva leiripaikan ulkopuolella. Pilvisyys on vaihtunut auringonpaisteeseen. On sen verran aikaa ennen laivalle lähtöä, että ehtii käydä syömässä tai kahvilla. Osa leiriläisistä on lähdössä kotimatkalle samaan aikaan. On kiva palata samalla laivalla Helsinkiin. Istutaan teelle ja suklaakakulle. Tutustutaan toisiimme lisää.

Ohjelmassa on enää pakolliset Tax Free- ostokset. Ilta-aurinko häikäisee kun laiva lipuu kotisatamaan. Hyvästellään toisiamme ahkerasti, vaikka jo viikon päästä on uudet harjoitukset. On mukavaa, että harjoittelu jatkuu pian siitä mihin se jäi. Olo on virkistäytynyt. En ole yllättynyt, arvelinkin sen menevän näin.

Kuorolaiset Hopnerin majan edessä.

Syksy starttaa Art goes kapakka-illalla

Tiistai 15.8.2017 klo 15:05 - Teksti Maria Kivistö, kuvat Kauko Niemi

Kuorojen kierros helähtää käyntiin Suomi-100 yhteiskonsertilla, Marjukka Riihimäen johdolla

Tunnelma on taas katossa, kun taiteilijat valtaavat Helsingin ravintolat. Laulusta kiinnostuneiden kannattaa jakautua kapakoihin heti torstaina 17.8., sillä AGK:n aloittaa perinteisesti kuorojen kierros.

Korkeatasoista taidetta tarjoava kaupunkifestivaali Art Goes Kapakka järjestetään jo 23.kertaa. Mukaan on ilmoittautunut ennätysmäärä, yli 2260 laulajaa. Yli 100 kuorosta ja lauluryhmästä koostuva kuoro esiintyy yhteiskonsertissa Senaatintorilla klo 19. Konsertti kestää puolisen tuntia, jonka jälkeen kuorot kiertävät festariravintoloissa.

Noin vartin mittaiset esitykset alkavat klo 20. Puolen tunnin välein kuultavia esityksiä on luvassa klo 23 saakka. Helsingin laulusta innokkaimmat ovat mukana yhteiskonsertissa. Kuoron omat keikat ovat Rymy-Eetussa klo 20 ja Bryggeri Helsingissä klo 21.30.

Tapahtumiin on vapaa pääsy.

Ohjelma ja lisätiedot: artgoeskapakka.fi

Helsingin Laulun laulajia yhteiskonsertissa muutaman vuoden takaa

Kuoronjohtaja kaivaa vahvuudet esiin

Torstai 8.6.2017 klo 10:51 - Teksti Kauko Niemi, kuva Pentti Mansukoski

Kuorokilpailuun osallistuminen ja ohjelmiston valinta on aina haasteellinen tehtävä.  Miten valikoituu oikea kisaohjelmisto, jottei se ole läpihuutojuttu ja kisamatka mene turismin puolelle?

Kuoronjohtaja on se, joka ainoana henkilönä tuntee instrumentin niin hyvin, että pystyy toimivan ja optimaalisen valinnan kuoron kehityksen kannalta tekemään.

Helsingin Laululla oli joitakin ylimääräisiä maistiaisia kokeiltavina ennen kuin lopullinen ohjelmisto lähetettiin lopullisessa muodossa kisajärjestäjälle viime syksynä.

Hanna_Remes_vaakakuva_Kuva_Pentti_Mansukoski.jpg

Helsingin Laulun taiteellinen johtaja Hanna Remes – mitkä ovat kolme keskeisintä asiaa, kun aloitat kilpailuohjelmiston suunnittelun?

Ensiksi pitää puntaroida kuoron vahvuudet ja kehittämispuolet: pyrin ohjelmistovalinnoillani tukemaan kuoron vahvuuksia ja ajattelemaan kisaprojektia myös kuoron kehittämishaasteiden ”buustaajana”, Hanna Remes sanoo.

”Toiseksi valintaprosessissa nousee kuoron musiikillinen identiteetti: koetan miettiä, ”mikä on meidän näköistä musiikkia” ja millä tavalla minä voisin kuoronjohtajana ohjelmistovalintojeni kautta rikastuttamaan ja löytämään uusia musiikillisia särmiä kuoron identiteettiin.”

”Ohjelmiston valinnassa pitää huomioida myös innostuminen ja innostaminen.”

Helsingin Laulu teki jo vuosia sitten päätöksen musiikillisen tavoitteen tasosta ja että tasoa mitataan mahdillisimman puolueettomasti kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Mikä on sopiva ja siedettävä aika Helsingin Laulun tapauksessa varautua harjoitteluun, jotta kisaohjelma saadaan haluttuun kuntoon?

Hanna Remes uskoo, että keskimäärin harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuosi ennen kilpailua.

”Ohjelmiston harjoitteluun ja lauluihin syventymiseen on tärkeää varata riittävästi aikaa. Liian lyhyt harjoitteluaika voi aiheuttaa paniikkia, mutta liian pitkä jänne voi saada aikaan jännitteen ja innostuksen lopahtamisen. Vuosi on hyvä kompromissi.”

Kisaohjelmistoa hiotaan huolellisesti, jopa pikkutarkasti verrattuna vaikkapa kuoron kevätkonserttiin.

Hannan mielestä jokainen esiintymistilanne on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaiseen esiintymiseen pitää valmistautua huolella.

Tietysti on myönnettävä, että kilpailussa kuoro haluaa antaa parastaan, mutta ajattelen, että jokainen konsertti ja esiintymistilanne on myös yhtä arvokas. Kilpailuesityksen tekee erityiseksi se, että siitä saadaan palautetta kuoromusiikin ammattilaisilta.

Kuinka paljon ohjelmistosuunnittelussa pitää varautua siihen, että suhteellinen pitkän ajan kuluessa porukka saattaa muuttua tai viime hetkellä joku sairastuu? Helsingin Laulun kohdallahan on kyse melko pienestä, lähes kamarikuoro saundisesta kuorosta, missä stemmoissa ei juurikaan ole reservejä.

”Tämä on ikuisuuskysymys. Ajattelen kuitenkin, että kuoro itse miettii ja päättää tavoitteistaan ja näin ollen myös kisaan osallistumisesta. Yhteiseen sitoutumiseen mielestäni kuuluu myös se, että suunnitellusta ja sovitusta ohjelmistosta pyritään pitämään kiinni. Aina välillä joutuu kyllä tekemään kompromisseja, mutta se kuuluu elämään.”

Hanna_Pontcho_vaaleanpunainen.jpg

Hanna Remeksen mielestä nyt ollaan siinä tilanteessa, että ensi viikolla Linzissä ennakkoajatukset ja todellisuus kohtaavat oikein hyvin.

Millaisia tuliaisia Linzistä on odotettavissa?

”Toivon, että tuomisina on kaksi ehjää, ”meidän tämän lauluvuoden parasta keikkavetoa” sekä paljon hyvää mieltä sekä innostusta ensi laulukauteen.”

Mitä on ollut opittavana aiemmista Helsingin Laulun kilpailuista? 

Minusta kilpailuprojekteista kuoro oppii aina todella paljon. Kuoro luo yhteistä todellisuutta ja saa yhteisiä kokemuksia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteistä näkyä kuoron musiikillisesta identiteetistä, Remes luonnehtii.

”Kuorolle tarjoutuu mahdollisuus kuulla lyhyessä ajassa hyvin monenlaisia ja erilaisia kuoroja eri puolilta maailmaa: tarjoutuu mahdollisuus tutustua erilaisiin kuorokulttuureihin.”

”Kilpailuissa kuoro kehittyy aina sekä taidollisesti että ilmaisullisesti.”

Paljonko kilpailuista on saatavissa sellaista palautetta, jota voi hyödyntää jatkossa kuoron kehityksessä?

Palaute on aina arvokasta, palaute kannattaa käydä huolella läpi sekä suhteessa itse kisaesitykseen että koko prosessiin.

Palautteet ovat samalla myös jollakin tasolla subjektiivisia. Jokainen tuomari arvioi esitystä omien ihanteidensa ja painotuksiensa läpi. Se on myös tärkeää muistaa palautteen läpikäynnissä.

Lue myös;

Nyt polkataan ilman haitaria

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Ainutkertainen mahdollisuus satsata minulle tärkeään laulamiseen

Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Hanna Remes, kuorokilpailu, sekakuoro, kuoro

Nyt polkataan ilman haitaria ja ilman isänmaan puolustusta

Maanantai 5.6.2017 klo 22:35 - Tekstin koostaminen ja kuva - Kauko Niemi

Helsingin Laulun ensiviikkoiseen kilpailuohjelman sekakuorosarjan ohjelmistoon kuuluun Säkkijärvenpolkka. Ei niin tavanomaista, että Säkkijärvenpolkkaa esitettäisiin ilman harmonikkaa, pelkillä ihmisäänillä.

Sävelhän on varmasti tuttu vähintäänkin niissä perheissä, tuttavapiireissä, joissa on yksikin haitaristi. Tunnetuin versio on eittämättä Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämä versio.

Kun vietämme Suomi 100 vuotta, niin Säkkijärvenpolkan voi hyvällä syyllä nimetä yhdeksi historiamme tärkeimmäksi biisiksi. Säkkijärven polkkaa pidetään jopa  malliesimerkkinä elektronisesta sodankäynnistä.

HL_850_KN861637.jpg

Vili Vesterisen ja Dallapé-orkesterin vuonna 1939 levyttämästä Säkkijärven polkasta tuli yllättävä apu suomalaisille jatkosodan taisteluissa vuonna 1941.

Suomalaisten valtaamassa Viipurissa räjähteli venäläisten miinoja kuin itsekseen. Lopulta suomalaiset löysivät miinojen laukaisulaitteita. Ne tutkittiin ja saatiin selville, että ne olivat radiomiinoja, jotka laukesivat tietyllä taajuudella.

Yksi tutkijoista oli Yleisradion radioinsinöörinä toiminut Jouko Pohjanpalo. Hän laati radiomiinojen häirintäsuunnitelman. Venäläisten käyttämä taajuus oli tukittava jollain riittävän monisointuisella ääniaseella. Näin alkoi Säkkijärven taukoamaton soitto taajuudella 715 kHz. Paitsi että polkka oli riittävän reipas, se myös sopi sanoitukseltaan tilanteeseen hyvin.

Operaatio Säkkijärven polkka soi taukoamatta elokuusta 1941 kevättalveen, helmikuuhun 1942.

Yhtäjaksoinen ralli poiki myös kiukkuista kuulijapalautetta kotirintamalta Yleisradiolle. Operaatiosta tietämättömät siviilit epäilivät, että Yleisradion soittolistoihin oli päässyt käsiksi joku hullu.

Mutta niin vain kävi, että Säkkijärven polkka pelasti Viipurin silloin, ja yksikään venäläisten radiomiina ei päässyt räjähtämään Vesterisen hanurin soidessa.

Säkkijärven polkan tyyppistä häirintää on käytetty nykyajan sodissakin, ja radioaallot ovat edelleen elektronisen sodankäynnin pääväyliä.

Sakkijarvi_Pontcho_punainen.jpg

Polkka on merkitty kansansävelmäksi ja sen melodiaa oli soitettu ainakin jo 1800-luvun lopulla Karjalankannaksella, jolloin sillä ei ollut vielä nimeä.

Sieltä se tarttui monen tuon ajan harmonikansoittajan ohjelmistoon. Polkkaa olivat soittaneet enimmäkseen Säkkijärveltä olleet pelimannit "muistin rajoista saakka", ja kappale sai tästä nimekseen Säkkijärven polkka.

Alun perin se muodostuu kolmesta Säkkijärven seudulta peräisin olevasta kansansävelmästä. Laulun levytti ensimmäisenä norjalais-amerikansuomalainen harmonikansoittaja Willy Larsen 1928, mutta tunnetuksi sen ovat tehneet eritoten harmonikkataitureiden Vili Vesterisen ja Lasse Pihlajamaan levytykset.

Melodiassa on yhtäläisyyksiä joihinkin länsivenäläisiin ja puolalaisiin tanhusävelmiin. "Säkkijärven kanttorina toiminut kirkkomuusikko Primus Leppänen (1872–1934) kirjoitti polkan nuotit paperille, merkiten sen tunnollisesti kansansävelmäksi. Hän tarkoitti polkkanuoteillaan orkesterikappaletta, mutta tanssisävelmäksi se muodostui.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Säkkijärvenpolkka, Helsingin Laulu, Kuoro, sekakuoro, Kuorokilpailu, Linz

Enemmän tason mittausta kuin kilpailua

Maanantai 15.5.2017 klo 20:34 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Helsingin Laulun osallistumisella kansainväliseen kuorokilpailuun ei tavoitella kansainvälistä tähteyttä tai maailmanlaajuisia levytyssopimuksia kilpailumenestyksen kautta.

matti_img_2837.jpg

”Vaikka kesäkuista tapahtumaa Itävallan Linzissä kutsutaankin kansainvälisiksi kuorokilpailuiksi, niin Helsingin Laululle se on ennen kaikkea kuoron musiikillisen osaamisen mittausta”, luonnetii kuoron hallituksen puheenjohtaja Matti Hinttala.

Kuoro linjasi jo 2000-luvun alussa tavoitteekseen musiikillisen tason nostamisen. Tavoitteita on helppo kirjata, mutta tavoitteilla ei juurikaan ole merkitystä, jos niitä ei pystytä millään tavalla riippumattomasti mittaamaan. Pelkkä konserttipalaute harvoin kertoo muuta kuin yksittäisiä mokia ja onnistumisia. Harva tulee antamaan konsertin jälkeen rehellisiä parannusehdotuksia.

Aikoinaan kuorossa mietittiin, kuinka tavoitteen toteutumista pystyttäisiin puolueettomasti arvioimaan. Olisiko se kuorokilpailu, katselmus tai joku muu.

Pian alkoikin hahmottua, että kansainvälinen kuorokilpailu tarjoaisi tähän mahdollisuuden, etenkin kun kuoron taiteellinenjohtaja Hanna Remes löysi Interkultur-organisaation. Interkultur pisteyttää samoin kriteerein kilpailuesitykset, olipa tapahtuma missä päin maailmaa tahansa.

Matti_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg

Ensi kesänä Linzistä saamiamme pisteitä voidaan melko luotettavasti verrata aikaisemmissa tapahtumissa saamiimme pisteisiin ja tulkita kuoron tason kehitystä.

Kaksissa edellisissä kisoissa saavutimme pistemäärän, joka luokitellaan kultaluokkaan. Interkulturin arviossa luokkia on kolme; pronssi, hopea ja kulta. Kukin luokka on lisäksi jaettu useampaan tasoon. Vaikka olemme olleet kultaluokassa, niin varaa on vielä nousta kultaluokan koreammille tasoille.

Tämä laulujen loppuun asti hiominen on haastavaa ja opettavaista. Varmasti se näkyy ja kuuluu mormaalissakin konserttitilanteessa vaikkapa ensimmäisenä adventtina Temppeliaukion kirkossa.

Lue myös:

Helsingin Laulu osallistuu kuorokilpailuun

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Matti Hinttala, Hanna Remes, kuoro, kuorokilpailu, Linz

Suomalainen arkkitehtuuri antaa lisäpontta Linzissä

Tiistai 9.5.2017 klo 15:23 - Kauko Niemi

BrucknerLinz.jpg

Kesäkuinen kansainvälinen kuorokilpailu käydään Brucknerhausissa, Linzissä. Linz on Itävällan kolmanneksi suurin kaupunki. Linz on väkiluvultaan hieman pienempi kuin Oulu, mutta hieman suurempi kuin Turku. Linzin ystävyyskaupunki Suomessa on puolestaan Tampere.

Linz on säveltäjä Anton Brucknerin kotikaupunki. Bruckner syntyi vajaa 20 kilometrin päässä Ansfeldenissa. Linz on myös Adolf Hitlerin koulukaupunki.

Kuorokilpailun päänäyttämö on Brucknerhause. Meille suomalaisille se ei ole mikä tahansa rakennus. Konserttitalon suunnittelijat ovat Heikki ja Kaija Siren. Talo on Sirenien yksi päätöistä ja valmistui 1973.

Pontcho_punainen_Brucknerhause.jpgSirenien pyöreä käsiala näkyy paitsi Linzissä, niin Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa Ympylätalossa ja Etu-Töölössä sijaitsevassa SYK:n talossa, eli tällä hetkellä Sibelius-akatemian Nervanderinkadun toimipisteessä.

Talon akustiikka on arvoitus sinne ensikertaa suuntaaville. Talon akustiikka ei yllä sen enempää hyvien kuin huonojen akustiikkojen listoille. Talon ohjelmistoon kuuluu paljon muuta kuin klassista musiikkia aina jazzista elektroniseen musiikkiin ja musikaaleihin, joten akustiikkakin lienee jokaiselle jotakin. Tosin ohjelmistossa näyttää olevan myös kuoroesityksiä.

Kilpailu käydään Brucknerhausen pääsalissa, jossa on 1400 istumapaikka. Talossa on kaksi muuta pienempää salia, toinen 352 paikkainen ja pienin Sali 150 paikkainen.

Suomesta paikalla on neljä ”joukkuetta.” Helsingin Laulun lisäksi Kokkolan naislaulajat ja Qoro Quando sekä Queens of Qoro Quando.

Kongressi ja konserttitalon käyttöaste näyttää olevan korkea ja kesätaukoa siellä ei tunneta. Seuraavat suomalaiset kiipeävät näyttämölle heinäkuun 8. päivänä. Tuolloin on vuorossa Apocalyptica.

Vuonna 2009 Euroopan kulttuuripääkaupunkina toiminut Linz on monen kulttuuriharrastajan turistikohde. Brucknerin yksityisen yliopiston nousukiito on myös huomattu maailmalla. Muutamassa vuodessa huippumoderni yliopisto on noussut yhdeksi elektronisen musiikin kärkikouluksi.

Ja ainakin matkailumainosten mukaan Linzissä on Euroopan uudenaikaisin oopperatalo. Ne jotka ovat vierailleet Oslon oopperatalossa voivat kysyä miten oopperatalo voi olla vielä modernimpi.

Lue myös - mikä mies on Anton Brukner

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Linz, Bruckner kuorokilpailu, Interkultur, Heikki ja Kaija Siren, Brucknerhause

Tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia

Keskiviikko 3.5.2017 klo 21:19 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Olli_850_KN175602.jpg

Olli Orkonevaa voisi jo kutsua kilpailukonkariksi. Hänelle tuleva kesäkuun Anton Bruckner kuorokilpailu Itävallassa on toinen kilpailu Helsingin Laulun riveissä. Edellinen ajoittui vuoteen 2014 ja se järjestettiin Espanjassa, Barcelonan kupeessa Calellassa.

”Jörkka Donneria mukaillen: kilpaileminen kannattaa aina”, Olli tuumaa.

”Minulle oli selvää, että lähden mukaan, jos vain työt ja finanssit sallivat. Veneen hankinta on toteutusvaiheessa ja hommasin kvartetille laulukamat. Hetken aikaa näytti siltä, että lisämenojen kattamiseksi pitäisi vähintään heittää voltti, mutta kävi ilmi, että verottaja oli hyväntahtoisesti pidättänyt minulta ennakonpidätykset ylisuurina ja korjaa virheensä runsaskätisesti.” 

Mikä merkitys kilpailulla on sinulle henkilökohtaisesti?

”Kilpailua ja esimerkiksi levytystä varten on pakko harjoitella tinkimättä ja laulut on todella osattava niin, että ne voi laulaa rohkeasti ja itseensä luottaen. Hyvinkin erilaiset akustiikat vain korostavat osaamisen merkitystä, erilaisissa akustiikoissa on osattava laulaa ilman oman stemman tukea. Meillä kisaohjelman biisejä lisäksi lauletaan eri kuoromuodoissa ja myös sekajärjestyksessä. Tämä asettaa lisää haasteita osaamiselle.”

Olli uskoo, että harjoitteluun tuli uusi vaihde, jota on pyrittävä pitämään päällä jatkossakin. Ollin kokemus antaa selviä viitteitä siitä, että jatkuva harjoittelu tekee lisäksi jänniä asioita äänelle. Hänestä tuntuu, että ääni on kasvanut ja sijoittuu oikein, ja voi luottaa siihen paljon entistä paremmin. Tämän kehityksen pohja luotiin kuoron laulupedagogin Margit Tuokon tunneilla kahdessa eri jaksossa. Se työ tulee saamaan myös jatkoa.

”Stemman osaaminen ja äänen kehittyminen yhdessä tekevät laulamisesta nautinnon. Luulen, että sama pätee kuorollekin”, Olli arvelee.

Mikä on tärkeintä ensi kesäkuun 15. päivän iltapäivällä juuri ennen ensimmäistä lavalle astumista?

Olli_slogan_Pontcho_vaaleaoranssi.jpg”Juuri ennen lavalle astumista on oltava vakuuttunut osaamisestaan. Silloin ei kerrata enää mitään, vaan heitetään kaverien kanssa high fivet ja todetaan, että tämä hoidetaan. En itse osaa enää lainkaan jännittää ainakaan kuorossa tai kvartetissa laulamista, joten en tarvitse rentoutumisrituaaleja.”

”Ennen esitystä juon vettä ja varon kahvia ja parfyymien hajuja, ne voivat tehdä yllätyksiä kurkussa. Yleensä juttelen niitä näitä, lavalla vain tunnustelen hetken paikan tunnelmaa.”

Olli sanoo oppineensa aiemmasta kilpailusta ainakin sen, että tarvitaan paljon kertausta, paljon suorituksia. Ei ihan niitä kuuluisaa kymmentä tuhatta, mutta paljon. Niitä tarvitaan paljon senkin jälkeen, kun kaikki tuntuu jo sujuvan. Se vapauttaa oloa ja suoritusta.

Mitä mieltä olet ohjelmistost?. Mikä biisi on suosikkisi, entä mikä on haastavin?

Ohjelmisto on Ollin mielestä sekä tasoltaan että laadultaan Helsingin Laululle sopiva. Suosikki on Brucknerin "Locus iste", sen bassolinja on monumentaalinen ja tuntuu koko kropassa. 

”Se on ehkä fyysisintä laulua, jota olen tehnyt, ja hyvin kokonaisvaltainen kokemus jo nyt. Makaroffin "Sytytä liekki taivaasta" svengaa, mutta on ihan eri maailmasta. Saan sen olemuksesta hitaasti kiinni, mutta valinta voi olla kilpailun kannalta hyvä.”

Mikä on veikkauksesi Helsingin Laulun Linzin tuliaisista?

”Odotan, että taso vähintään säilyy kultatasolla, nappisuorituksella paranee. Yritän itse tuoda tuliaisina myös prepatun saksankielen.” 

”Tällainen kilpailurupeama vaikuttanee kuoroon ainakin vuoden pari. Meillä on sen ansiosta uutta, hyvin harjoiteltua, esityskelpoista ohjelmistoa, ja matkoissa on parasta , että kuoro ei ole sortin sakki, vaan ihmisiä, jotka ovat vuosia tähdänneet yhdessä hyvään lopputulokseen. Ensi kertaa kilpaileville sillä on varmasti suurin merkitys. Tämän jälkeen he alkavat olla kouliintuneita kuorolaisia.”

Olli Orkoneva aloitti Helsingin Laulussa vuonna 2012 ja laulanut koko ajan baritonistemmassa.

Olli on bassona myös kuoron vakiokvartetin 4funin kokoonpanossa sekä kuoron hallituksen jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Olli Orkoneva, Helsingin Laulu, kuoro, sekakuoro,

Lisää kirjoituksia