Kahden päivän tiivis paneutuminen tuottaa tuloksia

”Tosi hyvä viikonloppu. Oli aikaa paneutua lauluihin ja oppi paremmin tuntemaan ihmisiä”, kuvaili ensimmäistä kertaa Helsingin Laulun viikonloppuleirillä ollut Marika Aalto.

Tällä kertaa harjoitusviikonloppu järjestettiin Tallinnassa. Kuoro palasi työn täyteiseltä ja onnistuneelta harjoitusmatkaltaan tänään.

Uuden laulajan haasteet ovat aina kovat. Marika Aalto liittyi kuoroon helmikuussa. Parhaillaan harjoittelussa oleva kilpailuohjelma sekä äitienpäivän konsertin ohjelmisto ovat Marikalle kokonaan uutta. ”Kaikki laulut ovat minulle täysin uusia. Ei se ole ylivoimaista ja pidän siitä, että on uusia haasteita.”

”En ole aiemmin laulanut sekakuorossa ja koko kuoroelämä oli tauolla viisi vuotta. Nyt on taas äänen käyttö palautunut ja hyvin kesti kahden päivän treeninkin”, Marika Aalto sanoo.

”Paitsi musiikillisesti, niin tällainen viikonloppu luo hyvät puitteet tutustua muihin kuorolaisiin. Tosin Helsingin Laulussa en ole kohdannut mitään ongelmia, etteikö aina saisi apua kun kysyy. Minut on otettu hyvin sisään kuoron riveihin. Kuoroissahan syntyy helposti sisäpiiriklikkejä, mutta nyt en ole sellaisia kokenut.”

Helsingin Laulun toimintaan kuuluu normaalissa tahdissa kaksi viikonlopun harjoitusleiriä. Toinen leireistä käynnistää alkusyksystä alkavan kauden ja toinen leiri järjestetään kevätkaudella tilanteen mukaan. Sille ei ole vakiintunutta aikaa.

Tällä kertaa leirin tavoitteena oli viimeistellä Pitäjänmäen kirkossa laulettava äitienpäiväkonsertti sekä kypsytellä syksyn kilpailuohjelmistoa. Osa kilpailuohjelmistosta kuullaan jo äitienpäivänä.

Viikonloppuleirit antavat täyden rauhan keskittyä musiikkiin, kun arkiset huolet ja murheet jäävät riittävän kauas. Tällä kertaa reilun kahden tunnin laivamatkan taakse. Riittävän pitkä harjoitusaika antaa mahdollisuuden yksityiskohtien ja tulkintojen hiomiseen.

Merkityksetöntä ei ole sekään, että laulajat oppivat tulkitsemaan ja ymmärtämään kaveriensa sielunelämää tarkemmin. Vasta yhtenäinen tekeminen herättää musiikin henkiin.

Teksti ja kuvat: Kauko Niemi