Mikä mies on Anton Bruckner, joka saa nimikkokilpailunsa

Sunnuntai 23.4.2017 klo 17:31 - Kauko Niem

linz_850.jpg

 

Kuudes Anton Bruckner kuorokilpailu järjestetään 14-18.6.2017 Itävallassa. Helsingin Laulu osallistuu tähän kilpailuun. Mutta mikä mies on Joseph Anton Bruckner (4. syyskuuta 1824 Ansfelden, Itävalta-Unkari – 11. lokakuuta 1896 Wien)

Kilpailu järjestetään Linzissä, joka on vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Brucknerin kotikylä Ansfeldenistä. Ansfeldenin kirkon edessä on tälläkin hetkellä Brucknerin patsas.

Hän oli romantiikan aikakauden säveltäjä, joka edusti vuosisadan loppupuolen uudistusmielistä suuntausta. Hänet tunnetaan sävyltään arvokkaista ja monumentaalisista sinfonioistaan. Bruckner luetaan suurimpien sinfonikkojen joukkoon.

Katolisen ja syvästi uskonnollisen Brucknerin ensimmäiset musiikkielämykset liittyivät kirkkoon, kun pojan äiti vei häntä pienenä messuun. Nelivuotiaana hän alkoi soittaa isänsä johdolla viulua ja myöhemmin myös spinettiä. Hän pystyi jo 10-vuotiaana soittamaan urkuja kirkkourkurina toimineen isänsä sijaisena. Häneen vaikuttivat nuorena koetut Wolfgang Amadeus Mozartin ja Joseph Haydnin teosten esitykset.

Brucknerin ensimmäiset omat sävellykset syntyivät hieman yli kymmenen vuoden ikäisenä. Vuonna 1837 Antonin isä kuoli ja äiti Therese halusi, että lapset saisivat kaikesta huolimatta kunnollisen koulutuksen. Hän järjesti Antonin kuoropojaksi Sankt Florianin luostariin, jossa hän vietti kolme vuotta. Luostarin jälkeen hän opiskeli Linzissä opettajaksi. Myöhemmät opiskelut musiikin parissa toteutuivat Wienissä.

Bruckner.jpg

Bruckner kirjoitti sinfonioiden lisäksi myös messuja, motetteja ja muita hengellisiä kuoroteoksia. Viimeksi mainituissa Brucknerin tyyli oli hänen sinfonioistaan poiketen ennemminkin konservatiivinen ja kontrapunktia hyödyntävä. Moteteista kuuluisimmat ovat Ave Maria, Locus iste sekä Os justi.

Bruckneria pidettiin elämäntyyliltään yksinkertaisuutta rakastavana ihmisenä, joka työskenteli sitkeästi omalla alallaan ja otti nöyrästi vastaan häntä myöhempinä vuosinaan kohdanneen suosion.

Säveltäjän suosio ei aina ollut huipussaan uudistusmielisen suuntauksen takia. Itävallan musiikkimaailma oli tuolloin jakaantunut voimakkaasti vanhoillisiin ja uudistusmielisiin. Saman kritiikin kuin Bruckner, sai kokea myös Jean Sibelius Wienin vuosinaan.

Kritiikistä huolimatta Brucknerin uraan mahtui myös suuria menestyksen hetkiä ja arvostusta varsinkin hänen elämänsä loppupuolella. Esimerkiksi seitsemännen ja kahdeksannen sinfonian kantaesitykset olivat todellisia riemuvoittoja. Yleisö jopa buuasi kaiken tietävälle ja taitavalle wieniläiskriitiko Hanslickille tämän saapuessa aitioonsa kuuntelemaan kahdeksatta sinfoniaa.

Natsi-Saksa käytti Brucknerin musiikkia propagandatarkoituksissa. Koska Bruckner ei ollut elävä säveltäjä, voitiin hänen töitään käyttää hyödyksi pelkäämättä säveltäjän vastalauseita. Bruckner ja Adolf Hitler olivat molemmat kotoisin Ylä-Itävallasta. Lisäksi molemmat ihailivat Wagneria. Nämä seikat ilmeisesti lisäsivät Hitlerin kiinnostusta Bruckneria kohtaan. Brucknerin uskonnollisuus oli kuitenkin piirre, joka ei sopinut yhteen natsien tarkoitusten kanssa, ja siksi säveltäjän tätä puolta vähäteltiin.

Kesäkuun kilpailun sääntöihin kuuluu, että ohjelmistossa pitää olla yksi Brucknerin sävellys. Helsingin Laulun valintana on Locus iste.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Bruckner, kuorokilpailu, Linz

Kvartetti 4fun hakee palautetta Turusta

Maanantai 9.1.2017 klo 12:10 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Eilen sunnuntaina kokoontui jälleen kerran Helsingin Laulun kvartetti 4fun harjoittelemaan. Tällä kertaa ehkä aavistuksen verran topakammin kuin yleensä. Sillä ryhmä osallistuu Sekakuoroliiton yhtyelaulukatselmukseen. Katselmus on osa liiton koulutus- ja kokousviikonloppua helmikuun 10-12. päivinä Turussa.

4fun_1A4A28472.jpg

Erja Uosukainen, Seppo Mallenius, Kirsi Hiekkanen, Olli Orkoneva sunnuntaitreeneissä 

4fun ei ole aiemmin vastaaviin katselmuksiin tai kilpailuihin osallistunut. ”pitkäänhän tätäkin mussuteltiin, ennen kuin päätös syntyi”, sanoo kvartetin tenori Seppo Mallenius.

”Se ei vaan edistä kehittymistä, jos kuuntelee vaan hyvien kavereiden kehuja jonkun esityksen jälkeen. Näin ei löydy kipukohtia, joita itse ei huomaa. Katselmus on erinomainen paikka saada asiantuntijoiden arvio tilasta missä mennään.”

4fun on opetusmielessä käynyt lauluteknisiä asioita läpi muutaman kerran myös Helsingin Laulun laulupedagogi Margit Tuokon kanssa.

”Onhan meillä realistinen käsitys omista tavoitteistamme ja nyt pyrimme arvioimaan missä vaiheessa matkaa olemme” sanoo ryhmän sopraano Erja Uosukainen.

4funin keikkakalenterissa on tällä hetkellä neljä esiintymistä, joista kahta harjoiteltiin eilen.

Mille tahansa kuorolle on eduksi, jos kuoron sisällä on pienryhmiä ja laulajia, jotka pystyvät laulamaan myös kvartetissa. Pienryhmälaulanta kasvattaa vastuuta omasta tekemisestä ja paljon tarkempaa toisten kuuntelua ja yhteenlaulamista.

Helsingin Laulussa on yksilötason kehittymistä sivuttu myös ahkerasti erilaisten laulumerkkien suorituksilla, joihin pelisäännöt on laatinut Sekakuoroliitto. Viime vuoden lopulla suoritettiin toistakymmentä eritasoista laulumerkkiä,

4fun aloitti vuoden 2013 alussa. Tuolloin kuorossa jo laulaneet Erja Uosukainen ja Kirsi Hiekkanen olivat jo jonkin aikaa haikailleet pienryhmälaulannasta, sillä muilla pienryhmillä tuntui olevan oikein mukavaa ja pääsivät keikoille mihin iso kuoro ei voinut mennä.

Vuoden 2013 alussa kuoroon liittyivät Seppo Mallenius ja Olli Orkoneva ja näin Kirsi ja Erja saivat haaveensa toteutettua, eivätkä herrat panneet hanttiin. Treenit alkoivat pikimmiten ja ensimmäinen julkinen esiintyminen oli jo Helsingin Laulun kevätkonsertissa 13.5.2013.

Nelisten hauskaa olisi kait tämän ryhmän nimen vapaa suomennos. Ja tämä on todistettavasti nähty ainakin kuoron pikkujouluissa. Pienryhmän sisäinen dynamiikka on aika keskeistä, jos meinataan olla pidempään yhdessä ja kehittyä yhdessä, etenkin silloin kun pienryhmä etenee omalla ohjelmistollaan kuten 4fun tekee. Tosin tilanteen mukaa ohjelmistoon kuuluu myös koko kuoron lauluja.

Sekakuoroliiton koulutukseen ehtii ilmoittautua yksityishenkilönä vielä huomenna 10.1.2017

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, 4fun, kvartetti, sekakuoro, kuoro,

65-vuotta laulullista taivalta takana

Torstai 29.12.2016 klo 8:08 - Kauko Niemi, kuvat: Johan Björlund, Kauko Niemi

Helsingin Laulun virallinen syntymäpäivä (merkitty yhdistysrekisteriin) on 27.11.1951. Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli 4.3.1952. Ei sen enempää eikä vähempää kuin Radio-orkesterin tiistaikonsertissa. Konsertin johti kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen. Tuossa konsertissa kantaesitettiin Tuukkasen kolmas sinfonia Meri.

65_kuvat.jpg

Nyt päättyvänä 65v-merkkivuonna Helsingin Laulu palautti useita Tuukkasen sävellyksiä ohjelmistoonsa keväisessä Helavalkea-juhlakonsertissaan, voimakkaimmin kuin kertaakaan Tuukkasen kauden jälkeen, mikä päättyi 1964.

Tuukkasen musiikki on haastavaa ja vaativaa. Se on huomattu useaan otteeseen tämänkin vuoden aikana. Alussa Helsingin Laulussa on ihmetelty, että tuleekohan tästä mitään ja sitten ihastuttu. Antoisaa se on ollut myös sen takia, ettei Tuukkasen sävellyksiä juuri ole esitetty kuoromaailmassa. Olimme etulyöntiasemassa harvinaisuuksia esittäessämme.

Tämän vuoden todellisena syntymäpäivälahjana kuorolle palautui kuoron perustajajäsenen Sylva Aromaan leikekirja kuoron alkuvuosista. Kiitokset vielä kerran Risto Ratialle, jonka kautta leikekirja päätyi kuorolle.

Kun leikekirjaa tutkiessaan palaa vuosikymmeniä taakse päin, niin silmiin pistävää on sanomalehtien aktiivisuus kuoromusiikkia kohtaan. Hyvinkin tarkat konserttiarviot aina 60-luvun lopulle asti on kokolailla kovaa journalistista tekstiä liki laulu laululta. Koko kansan tietoon saatettiin, missä oli rytmistä hajontaa tai missä vireongelmia.

Lehdistössä Helsingin Laulun ensikonsertti sai paljon huomiota ja näin kirjoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomat:

Meri tuntuu nykyään olevan säveltäjille aivan erikoisen rakas aihepiiri. Äskettäin saatiin kuulla ruotsalainen merisinfonia ja nyt Kalervo Tuukkasen kolmas sinfonia, joka sekin on saanut tämän mahtavan ja oikullisen elementin aliotsikokseen.

Paljon merellistä tunnelmaa se sisälsikin myrskystä tyveneen olematta silti koskaan musiikiltaan vetistä.

Kuoron sointiväri osoittautui juuri tässä suhteessa hyvin paikalleen sopivaksi, laajojen pintojen vaikutelmaa luovaksi.

Teoksen ensimmäinen osa tuntui vakuuttavimmalta raikkaan vauhdikkaassa juoksussaan. Kolmannen osan myrskytunnelmissa pääsi orkesterin keinovaroja taitava käyttö mainiosti oikeuksiinsa ja maestoso-finaali päätti sävellyksen komeasti. Intermezzon osuutta sen sijaan oli vaikeampi ymmärtää, scherzoksikin marssi oli kovin banaali.

Solisteina lauloivat Kaisu Louhivuori-Erich ja Arnold Tilgmann. Kuorona Helsingin Laulu ja säveltäjä itse ohjaili varmalla kädellä.

Median kiinnostusta luonnollisesti lisäsi se, että Helsingin Laulu esiintyi usein isojen orkesterien kanssa, kuten Radio-orkesterin, Teatteri-orkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin. Kuoron ensimmäisen kolmen ja puolen vuoden toiminta-aikana oli kaikkiaan kuusi konserttia.

Vuosien 1956 – 1957 aikana alkaa esiintyä lehtiarvosteluissa melko usein kommentointia, että kuoron sointi on melko naisvoittoista.

Siis ainainen kaikkien sekakuorojen ongelma näyttäytyi jo 50-luvun lopulla myös Helsingin Laulussa.

Arvostettuja esiintymisiä

Kuoron asemaa musiikkimaailmassa kuvastanee sekin, että Helsingin Laulu saatteli Heino Kasken ja Aarre Merikannon haudan lepoon.

Vuonna 1957 Helsingin Laulun naiskuorolla oli kunnia laulaa Heino Kasken (21. kesäkuuta 1885 Pielisjärvi – 20. syyskuuta 1957 Helsinki) siunaustilaisuudessa Krematorion kappelissa Helsingissä.

Vuotta myöhemmin Helsingin Laulu oli virallisessa ohjelmassa saattamassa Aarre Merikantoa (29. kesäkuuta 1893 Helsinki – 28. syyskuuta 1958 Helsinki) haudan lepoon Helsingin Vanhassa kirkossa.

Vuosi on 1964 ja kuoron perustaja Kalervo Tuukkanen eroaa. Niin kuin Helsingin Laulun varsinaisessa historiikissa Tuukkasen ajasta kerrotaan, kausi päättyi ”lamaan”. Varsinaisia julkisia arvioita tilanteesta, saati lehdistön uutisia tai arvioita perustajan erosta ei myöskään ole saatavilla. Ehkä se on ollut niin kova pala, ettei tällaisia muistoja liimailtu edes leikekirjaan.

Historiikki_KN861221.jpg

Sylva Aromaan leikekirjan välissä on vain pieni käsinkirjoitettu kortti – ”Kiitän erojärjestelyistä 1964, Kalervo Tuukkanen”.

 

Etsitään ryhtikuuria

Jokainen pitkään kuorossa laulanut laulaja tietää, että välillä menee kovaa, välillä innostus valtaa ja flow sen kun voimistuu. Tai sitten ei.

16.12.1965 ilmestyy tiettävästi kuoron ensimmäinen kirjallinen tiedote uudelta kuoronjohtaja Kauli Kallioniemeltä. Hän pyytää kuoroa sitoutumaan kahteen erittäin vaativaan tehtävään:

- kuoron 15 vuotisjuhlakonsertti ja Pohjoismainen konserttimatka.

Kun suostuin kuoronjohtajaksi, tein sen eräänlaisena hätäratkaisuna, koska mielestäni, sanon sen vielä kerran, Helsingin Laulun kaltaisella nimekkäällä kuorolla pitäisi olla johtajanaan ammattimies. Puolitoista vuotta on kulunut tällaisessa välitilassa. Edessä oleva konsertti on omalla kohdallani melkoinen tulikoe, ja tulenkin sen onnistumisen tai onnistumattomuuden perusteella tekemään omat johtopäätökseni mahdollisuuksistani toimia kuoronjohtajana.

Kallioniemen tiukat  teesit on sisäisessä paimenkirjeessä listattu otsikon alle – mikä lauletaan, se lauletaan hyvin.

Kallioniemi oli ilmeisesti tyytyväinen sekä juhlakonserttiin, että Pohjoismaiseen kiertueeseen, sillä hän jatkoi johtajana kymmenen vuotta aina vuoteen 1974 asti. Siitäkin huolimatta, että Tauno Pylkkänen arvioi Uudessa Suomessa juhlakonserttia muutamien kehujen siivittämänä, että negatiivisena asiana on todettava se tonaalinen epävarmuus, jota yksinkertaisesti täytyy nimittää luvattoman falskiksi kuorolauluksi.

Tuukkasta peliin

Tuukkasen kuoromusiikki sai päättyneenä vuonna uuden herätyksen ja mahdollisuuden, sillä nyt  nuotteja löytyy myös Sulasolin nuottikaupasta ja toivoa sopii, että mahdollisimman moni suomalainen kuoro tutustuisi tähän musiikkimaailmaan.

Kiitämme kaikkia mukana matkassa olleita päättyneestä vuodesta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Kalervo Tuukkanen, Kauli Kallioniemi, Sylva Aromaa, Risto Ratia

Joulutervehdyksemme ja kiitoksemme päättyvästä vuodesta

Lauantai 24.12.2016 klo 19:01 - Kauko Niemi

Kommentoi kirjoitusta.

Joulun ja laulun taika saa arvoisensa puitteet Pakilassa

Perjantai 2.12.2016 klo 12:44 - Kuvat ja teksti - Kauko Niemi

Hyvapaimen_850_WP_20161004_11_11_08_Panorama1.jpg 

Helsingin Laulun seuraavan joulukonsertin paikka Pakilassa, Hyvän Paimenen kirkko on monelle käymätön huippuarkkitehtuurinen kohde. Sen on suunnitellut Juha Leiviskä, jota Arkinfo kuvaa valon ja humaanisuuden arkkitehdiksi.

Jos olet nähnyt Temppeliaukion kirkon tai minkä tahansa kirkon, niin väittäisin, että Hyvän Paimen kirkko pysähdyttää aivan varmasti. Ja nyt yhdistettynä joulun ja laulun taikaan.

Kumpi on ollut ensin muna vai kana? Leiviskä on näet kertonut saaneensa vaikutteita arkkitehtuuriinsa musiikista, jonka kokee arkkitehtuurille läheiseksi taiteenlajiksi.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttänyt akateemikko Juha Leiviskä on yksi Suomen kansainvälisesti arvostetuimmista nykyarkkitehdeistä. Merkittävän uransa aikana hän on tullut tunnetuksi erityisesti sakraalirakennusten suunnittelijana.

Leiviskän tuotannolle ominainen piirre on syvä ihmisen ja ympäristön kunnioitus. Hän on myös mestari käyttämään luonnonvaloa arkkitehtonisena elementtinä sekä luomaan pyhyyden ja hartauden tunnelmaa hienovaraisella valon ja värin harmonialla. Nämä kaikki elementit yhdistyvät kauniisti Pakilassa.

Helsingin Laulun Joulun ja laulun -taika konsertissa 11.12.2016 klo 18:00 ollaan jo kokonaan jouluisissa tunnelmissa siinä missä adventtikonsertissa oltiin vielä joulun odotuksessa. Vapaa pääsy, ohjelma 7€

Mikäli et vielä ole nähnyt 2004 valmistunutta kaunista miljöötä, nyt on se oikea hetki yhdistää musiikki ja arkkitehtuuri.

Helsingin Laulu harjoittelee tällä hetkellä viikoittain Hyvän Paimen kirkon kryptassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Laulu, Juha Leiviskä, Hyvän Paimenen kirkko, Joulun ja laulun taikaa

Lisää kirjoituksia